Zell am See!

Elämäni toinen reissu Alpeille oli mahtava, ratkiriemukas ja ikimuistoinen! Aivan kuten se ensimmäinenkin. Ehkä mun täytyy kuitenkin kertoa teille pidempi versio, joten here we go.

Tällä kertaa matkasimme bussin sijasta junalla - ensin Wienistä Salzburgiin ja sieltä Zell am Seehen. Matkaa kertyi kokonaisuudessaan 390km (tämän minä googlasin, haha). Matkaan lähdettiin  lauantaiaamuna kahdeksan jälkeen ja perillä hotellilla olimme iltapäivällä kahden aikoihin. Ekana päivänä ei vielä päästy mäkeen, joten asettauduimme huoneisiimme ottamaan pikku torkut ennen illallista. Jaoimme neljän hengen huoneen Tommin ja kahden puolalaisen kanssa. Jostain syystä mulla ei ole yhtäkään kuvaa meidän suht kookkaasta huoneesta, johon kuului myös parveke. Yhyy.

Illallisen jälkeen alkoi luonnollisesti nesteytys. Joka illalle oli taas järkätty "ilmaisen viinan bileet"; toisinsanoen meille oli varattu yksi partyroom, jossa ESN:n porukka tarjoili juotavaa noin kahden tunnin ajan. Sen jälkeen siirryimme aina alakertaan, hotellin omaan yökerhoon. Ekana iltana bileillä ei ollut teemaa, onneksi. Kaksi seuraavaakin iltaa olisi voinut jättää ilman. :D
Jostain syystä en ollut kauhean aktiivinen paparazzi ekana iltana, mutta tässä muutama otos:

Tommi tanssii, harvinainen näky

Mua nauratti, syystäkin?

Sunnuntaina päästiin sitten vihdoin mäkeen. Silloin pysyteltiin vaan lähimäessä; hissi lähti melkein suoraan hotellimme takaa. Aluksi aurinko jaksoi vähän paistaa mutta myöhemmin tuli sumuista, ja lopuksi alkoi sataa lunta ja näkyvyys oli aikalailla nolla. Lisäksi rinteiden kunto oli tosi vaihteleva, ja siksi päätettiinkin että seuraavana päivänä lähtisimme bussilla jäätikölle.

Maisemaa gondolista kuvattuna, huomatkaa itse "See" vasemmalla

Tuija on jo menossa

Niin myös Tommi

Loistava keksintö: kupu joka tulee tuolihissin eteen tuulensuojaksi

Olin myös itse paikalla

Tauon paikka! Öz ja minä iloisina

Tuija ja kaakao

Loistava tilannekuva; Tarja ja Tommi

Kaksi seuraavaa kuvaa varastin Tuijalta:

Ylhäällä...

... ja alhaalla!

Rinteessä vietetyn päivän jälkeen oli päästävä saunaan rentoutumaan. Aaaah. Onneksi saunoja oli kaksi, miedompi ja kuumempi. Tottakai mun oli päästävä sinne kuumempaan, se sentään tuntui ihan oikealta saunalta. Saunan jälkeen olisi tehnyt mieli vaan mennä nukkumaan, mutta ei. Taas mars illalliselle, ihan pikaiset nokoset, ja nesteytys. Illallisbuffetissa tarjoiltiin muuten sunnuntaina italialaista ruokaa, ja itse ainakin vedin salaattia ja mozzarellapalloja niin että napa meinas ratketa.
Illan bileiden teemana oli  lääkärit ja hoitsut - koska emme olleet pukeutuneet, jouduimme nauttimaan "rangaistukseksi" jonkun mystisen chilishotin, HYI yök. Ei se maku edes ollut niin paha, vaan se reaktio. Mulla valu vettä nenästa ja silmistä ties kuinka kauan, kauheen kiva. Oli pakko mennä käytävään jäähdyttelemään. Se ihminen joka sitä mulle tarjos katseli vähän järkyttyneen näkösenä kun mä niiskutin siellä käytävässä, haha.

 Minä, Tarja ja Tommi (joka yrittää olla olematta kuvassa? :D )

Jännä...

Tämäkin kuva on varastettu facebookista ;)

Seuraavaksi siirryimme taas alakerran yökerhoon. Pelattiin Tommin kanssa dartsia, minä voitin, hah! Olipas muuten jännää pelata sellaisella koneella sitä; se teki laskemisen meidän puolesta siis, ei voinut edes huijata.

Pettynyt mies?

Tommi huomasi jotain mielenkiintoista baaritiskillä ja pyysi mua ikuistamaan sen.

Tupakkamainos

Lärvi

Tosiaan baaritiskin "valonheittimet" olivat aika mielenkiintoisia, ja niiden kanssa sai aika hauskoja kuvia. :D Harmi vaan että mun naamani ei ole yhtä edustava, ja omista versioistani tuli melkoisen karmeita...

Tämän jälkeen ilta jatkui taas normaalin biletyksen merkeissä. Tai no, mikä nyt on normaalia tolla porukalla.

Meitä on kaksi, kammottavaksi. Mistä lie tämäkin fraasi tuli yhtäkkiä mieleeni?

Habojen vertailua

Tommi ja Joonatan ottavat mittaa toisistaan

Tommi ja mr. Tennessee, vaimistäpäinjenkkilääsenytoli

Tommin sotasaalis

Toisena iltana jaksoimme hieman myöhempään kuin ensimmäisenä, ennen kuin luovutimme ja kömmimme nukkumaan.
Seuraavana päivänä oli aikainen herätys koska lähdimme aamiaisen jälkeen (ilmaisella) bussilla jäätikölle. Mä ymmärsin, että matkan pitäisi kestää vain noin kymmenen minuuttia, mutta kyllä siinä puoli tuntia meni. Joka tapauksessa, pääsimme perille - ja oli kyllä ehdottomasti sen tuskaisen matkan arvoinen!

Ensimmäinen gondoli, joka näköjään vei 1976:een metriin. Sen jälkeen matkattiin vielä toisella gondolilla, ja sitten vielä tuolihissillä. Vielä senkin jälkeen olisi päässyt ylemmäksi. Tämä nyppylä oli siis noin 1000m korkeampi kuin se, jolla laskimme edellisenä päivänä (eli yli 3000m); siksi sitä kutsutaan jäätiköksi, koska siellä on ilmeisesti aina lunta.

Tommi joutuu taas odottelemaan mua

Olimme pilvien yläpuolella!

Tauon paikka! Iloinen mies :D

Down we go

Joku hämmentävä juomapeli, jossa lyödään nauloja puuhun; häviäjä tarjoaa kierroksen. Tommi kysyi tuolta puhelinkopin kokoiselta sedältä, että miten tuo toimii...

...ja kokeili myös

Lepohetki päivän päätteeksi

Kyllä, olut maistui, krhm

Noi aurinkotuolit oli niin mukavia, että niihin olisi voinut helposti nukahtaa

 Puolalaisia ystäviä

Maanantaina toistimme samaa, sunnuntaina hyväksi havaittua kaavaa. Kahden päivän laskemisen jälkeen lihakset alkoivat olla jo aika muussina, joten rinteestä palattuamme menimme luonnollisesti taas saunaan rentoutumaan. Näimme muuten miten itävaltalainen saunakulttuuri toimii, kun "saunamaster" pääsi vauhtiin... olisin kyllä mielelläni voinut skipata sen demonstraation, krhm. Saunan jälkeen taas illalliselle, tällä kertaa vuorossa oli perinteistä itävaltalaista ruokaa. Ainoa ruokakuvani koko matkalta on muuten tuon illan jälkkäristä:

En vieläkään tiedä, mitä se oikeastaan oli, mutta ihan hyvää kuitenkin. Tuon palleron sisällä oli jonkun sortin nougattia. Ruon jälkeen oli pakko ottaa ihan pienet nokoset taas ennen illan juhlia. Tällä kertaa teemana oli "sexual phantasy" - tarvinneeko edes mainita, että emme pukeutuneet? (Okei, Tommi yritti olla "married man" laittamalla vaan mun sormuksen vasempaan nimettömäänsä, mutta jostain syystä se ei menny läpi ja chilishottia seuras, haha. Minä sen sijaan vältyin kyseiseltä juomalta, wonder why)

Itse herra matkanjohtaja, hieman pelottavana drag queeninä

Putosin tälle kuvalle. Tommi siis nappasi tuon kaverin naamion

Ja minä olin vaan omana itsenäni ;)

Drag queen käy kimppuun, apua!

Yökerhossa oli hienot tanssihäkit, Tommi meni testaamaan

Meille ei koskaan selvinnyt, miten tämä tilanne päättyi

Tai mitä tämän oven takana olisi ollut?

Viimeisenä iltana tuli valvottua aika myöhään ja unet jäivät hyvin minimaalisiksi, koska halusimme ehtiä aamulla mäkeen mahdollisimman aikasin. Huone piti luovuttaa vielä ennen kuin pääsimme liikkeelle, joten aamulla oli pienoinen hoppu. Taas loppu hyvin kaikki hyvin, ehdimme juuri ja juuri bussiin joka vei meidät taas jäätikölle. Totesimme sen huomattavasti kivemmaksi laskemispaikaksi, siis. Tiistai oli kaikinpuolin täydellinen laskupäivä, aurinko paistoi ja elämä oli ihanaa! Antaa kuvien kertoa loput.

Zell am Seen kylää bussista kuvattuna

Pilvien päällä

Huippu

Tommi menee jo

Lepohetki

Minäminäminä

Jalkapuoli?

Mulla oli tosiaan kypärä käytössä koko ajan, vaikka en edes kaatunut kuin kerran niin, että siitä oli hyötyä. Kuvissa näytän siis erittäin fiksulta...
Vasta tiistaina muuten tajusin polttaneeni naamani! Sitä punotti jo edellisenä päivänä, mutta silloin ajattelin sen johtuvan vain viimasta. Vaikka mulla oli aurinkorasvaa, ilmeisesti se ei ollut tarpeeksi vahvaa. No kyllähän se säteily on varmaan hiukan voimakkaampaa siellä pilvien yläpuolella...
Viimeinen laskupäivä piti lopettaa hiukan aikaisemmin jotta ehtisimme vielä käydä suihkussa ja vaihtamassa vaatteet, ennen kuin piti lähteä taas takaisin Wieniin. Vaikka meillä ei siis ollut enää omaa huonetta käytössä, onneksi oli olemassa ihmisiä, jotka olivat jäämässä vielä yhdeksi päiväksi.
Mulla meinas mennä hermo matkalaukkuni kanssa, mutta vihdoin ja viimein se suotui menemään kiinni... kun Tommi oli ensin seisonut sen päällä, krhm. Kun kaikki muu oli valmista, yritimme vielä löytää jotain syötävää ennen lähtöä. Kappas vain, koko kyläsestä ei löytynyt yhtäkään "pikaruokapaikkaa". No tulipahan tehtyä ainakin pieni kiva kävelylenkki.

Juna!

Meidän hotelli

Kirkko hotellia vastapäätä; kellot soivat aina vartin välein, eri määriä tietenkin

Viiden jälkeen aloitimme matkamme kohti Wieniä. Ensin bussilla juna-asemalle, juna Salzburgiin ja sieltä juna Wieniin. Olin suunnitellut nukkuvani koko kotimatkan, mutta matka oli niin hauska ja maisemat niin hienoja, että eihän siinä malttanut nukkua. Salzburgissa meillä oli muuten 20 minuutin vaihtoaika, joten käytiin nappaamassa nopeasti kebapit asemalta mukaan, kun se nälkä tosiaan jäi kurnimaan, kiitos Zell am Seen mahtavan tarjonnan.

Viimeinen junamatkapätkä oli ihan älytön. Pojilla oli edessään kaikki matkalta ylijääneet kaljat (joita siis tarjoiltiin jo menomatkalla) joita he ystävällisesti tarjoilivat kaikille vessaan haluaville. Junassa kulki myös oma tarjoiluvaunu (joka olisi muuten myynyt samaa kaljaa). Siinä tarina seuraavan kuvan takaa: kerran tarjoiluvaunun osuessa kohdalle tuo taustalla oleva henkilö (meidän porukkaa, siis) vaan väisti vaunua, mutta istuikin spontaanisti alas, tarjosi vastapäätä istuvalle vanhalle herralle kaljan ja alkoi rupatella sille saksaksi. Meillä muilla oli naurussa pitelemistä... :D

Tähän on hyvä lopettaa

Zell am See oli paikkana sellainen, että sinne on kyllä pakko päästä vielä takaisin! Kun vertaan tätä reissua Nassfeldiin, on vaikea sanoa, kumpi oli kokonaisuutena parempi. Zell am Seessä lautailu oli ehdottomasti kivempaa ja olosuhteet paremmat, toisaalta Nassfeldin reissussa oli mukana enemmän tuttuja ja siksi ehkä myös hauskempaa. Toisaalta, niin oli tuollakin, hauskaa siis. Ja lisäksi löysimme uusia ystäviä, sekä suomalaisia että muun maalaisia. Melkein puolet porukasta oli muuten suomalaisia, melko huvittavaa sinänsä.
Joten kuten jo alussa totesin, aivan ihana ja unohtumaton reissu josta jäi mieleen muutakin kun vain karmea väsymys, josta yritän vieläkin toipua. ;)

<3

Aktiivinen lomaviikko

Miten voi samaan aikaan olla todella laiska ja silti aktiivinen?? Mä en ole saanut tällä viikolla oikeastaan mitään järkevää aikaiseksi - mutta en suinkaan ole vaan istunut kotona. Mulla on ollut pienoinen rääkkäyskuuri menossa, koska kuten sanoin, koin tarvetta palauttaa itseni ruotuun. Siksipä olen käynyt tällä viikolla joka päivä lenkillä ja salilla. Onneksi aurinko paistaa ihanasti ja lämpöä on melkein 20 astetta (itseasiassa tänään oli +22!), joten sisällä ei ole tehnyt edes mieli istua.

Ahkeran traanaamisen lisäksi olen ollut ulkona kahtena iltana tällä viikolla. Suurin osa ihmisistä on vielä jossain reissussa, joten kaupunki on taas aika hiljainen. Mutta tiistaina käytiin Tommin kanssa Tunnelissa kuuntelemassa vaihteeksi bluesia. Seuraamme liittyi muitakin ja jatkoimme johonkin halpaan juottolaan, jossa tarjoiltiin popcorneja ilmaiseksi (!!). Ja vaikka tulin kotiin vasta lähempänä neljää, en juonut koko iltana muuta kuin teetä. Huomatkaa, itsekuri on palannut. ;)
Keskiviikko oli taas perinteinen karaokeilta, tosin porukka oli vähän eri kuin yleensä. Ja silloin oli myös pakko ottaa ihan vähän kurkun kostuketta... Charlie P'stä matka jatkui taas johonkin toiseen irkkupubiin Schwedenplatzin lähettyville, jossa pelattiin sitten bilistä pilkkuun asti. Sain muuten jopa muutaman pallon pussitettua :) alan pikkuhiljaa oppia, ehkä. Mutta kaikenkaikkiaan, oli tosi hauska ilta!

Sedef (Turkki), Ivan (Kroatia), Burak (Turkki), Konstantinos (Kreikka), Senthil (Intia), Saija, Tommi, ja Outi (Suomi)

Olen tässä muuten tutkaillut kevään kursseja. Tajusin, että jos pääsen läpi kaikki englanninkieliset kurssini, saan aika mukavasti opintopisteitä! Ainakin huomattavasti enemmän kuin syksyltä. Ja jos jaksaisin käydä kunnolla edes yhden saksankielisen kurssin (mulla on niitä muutama, mutta varmaan suurimman osan pudotan taas pois), sitä parempi. Tämä oli erittäin positiivinen yllätys, koska oon koko ajan ajatellut, että kunhan saisin edes 30op koko vuodesta niin olen iloinen. Noh, nyt voin sanoa että ainakin tuon verran tulen saamaan melko helposti. :)

Mun pitäisi vielä pakata huomista reissua varten, blah. Se on aina yhtä vaikeeta. Laskettelukamat vie puolet laukusta eikä tilannetta ainakaan helpota se, että ulkona on niin lämmin etten voi edes kuvitella matkustavani lautatakissani. Sekin oli siis pakko tunkea laukkuun. Onneksi muiden vaatteiden ei tarvitse olla järin paksuja ja isoja.
Huomenna on siis aikanen herätys ja lähtö junalla kohti Zell am Seetä ja Alppeja. Ja tiistaina palaillaan taas Wieniin, tosin kellonajasta mulla ei ole mitään käsitystä. Mutta silloin todennäköisesti luvassa suurehko kuvapläjäys!

Schönes Wochenende!
<3

p.s. varasin muuten lennot seuraavalle Suomilomalleni; tulen lauantaina 24.4. noin klo 14.20! 
p.p.s. lisäsin tuohon sivupalkkiin Ajankohtaista - osion, josta voitte helposti seurata, missä milloinkin menen, mitä täällä tapahtuu, jne. Kommentteja sen hyödyllisyydestä?

200.

Olen palannut kaupunkiin! Ja sopivasti rikoin juuri 200 postauksen rajan, jipii.

En täällä blogin puolella tosiaan halunnut mainostaa äkillistä Suomilomaani siksi että halusin yllättää ystävät kotona. Ja onnistuinkin siinä aika hyvin. ;) Mun ei alunperin pitänyt mennä pääsiäislomallani Suomeen, mutta a) musta tuntui että hyvä loma menee hukkaan kun ei ole mitään suunnitelmia, b) mulla on tiettyjä juttuja Suomessa joita kaipaan, ja kaiken huipuksi c) mitä minä täällä olisi tehnyt kun Tommikin päätti yhtäkkiä lähteä Suomeen. Joten hups hei, pian olinkin varannut itsellenikin lennot. Ja päätöksen tein siis reilua viikkoa ennen lähtöä; menin Suomeen perjantaina 26.3. (Tommin kanssa samalla lennolla) ja tänään tulin takaisin. 10 päivää meni kyllä ihan liian nopeasti, mutta oli kyllä kivaa nähdä kavereita ja viettää pääsiäistä kotona!

Matkustaminen on kyllä mukavaa silloin kun se on vaivatonta, niinkuin tänään. Baggage-dropin jono oli olematon; turvatarkastuksen jono oli olematon; kaupoissa oli ihmisiä, mutta hyvin vähän; mulla oli rutkasti aikaa haahuilla kentällä päättömästi ja olla ostamatta mitään. Tai no, ostin mä jotain, mutta en sentään kosmetiikkaa, vaan uudet kuulokkeet. Mulla on ipod koko ajan kovassa käytössä, ja sen kuulokkeet alkaa olla jo aika sökönä. Lisäksi sellaset tavalliset nappikuulokkeet ei halua pysyä mun korvissani, ja olenpa onnistunut saamaan jopa jonkun oudon hiertymän vasempaan korvaani niistä. Ostoslistalla on jo kauan ollut sellaset napit, jotka menee tavallaan korvan sisään, ja nyt mulla vihdoin on sellaiset. Mun elämänlaatuni parani just huomattavasti.

Yllättäen viime yön unet jäi melko lyhyiksi kun herätys oli klo 5.15, joten tänään olen ottanut yhdet pitkät (melkein 3h) ja yhdet lyhyet (45min) päikkärit. Lisäksi jaksoin sentään käydä kahvittelemassa kavereitteni kanssa ja iltasella raahasin itseni vielä salille. Pääsiäisenä tuli taas vähän lipsuttua kurinalaisesta elämäntavastani (ai mistä...) joten nyt on aika palauttaa itsensä ruotuun.
Ja ainiin,täällä on tapahtunu ihmeitä sillä aikaa kun olin poissa! Täällä on vihreää. Kevät on täällä muutenkin paljon pidemmällä kuin Suomessa; tänään satoi vettä mutta loppuviikoksi on luvattu lämmintä ja aurinkoista. Kivaa!


Kuten uhkailin, aion pitää vähän blogihiljaisuutta. Mulla ei ole kovin kummoisia suunnitelmia tälle viikolle, joten postailen varmaan seuraavan kerran kuulumisiani perjantaina ennen kun häivyn Alpeille laskettelemaan (joka siis tapahtuu aikaisin lauantaiaamuna). Mutta jos jotakuta kiinnostaa lukea, mitä muuta päässäni liikkuu, niin mulla on olemassa myös toinen blogi. Olen tehnyt ihan tietoisen valinnan, että Wien-blogini keskittyy vain vaihtarielämääni, enkä puhu täällä esimerkiksi henkilökohtaisista asioistani tai muista asiaan liittymättömistä jutuista juurikaan. Mutta toki elämässäni tapahtuu paljon sellaisiakin asioita, jotka eivät varsinaisesti sovi tämän otsikon alle. Joten, halukkaat voivat tutustua toisenlaisiin tarinoihin osoitteessa http://ihavefewoptions.blogspot.com/

<3