Kiireinen päivä!

Huhhuh kun piti hoitaa monta asiaa tänään, mutta sain kaiken onneksi hoidettua :)

Ensinnäkin kävin metsästämässä postimerkkejä; pitää toimittaa eräs kirje sisältöineen Brysseliin, ja Suomeen pitäisi lähettää postikortteja. Sain merkit ja sain samalla kirjeen lähetettyä.
Sitten yritin löytää pieniä matkapulloja joihin voisin laittaa shamppoota ynnä muita hiusmömmöjä. Kaikki on niin isoissa pulloissa ettei niitä viitsi raahata mukanaan joka reissuun. Valitettavasti en löytänyt kyseisiä esineitä, mutta ainakin yritin. Täällä on muuten kummallinen tapa lajitella kauppoja. Bipa ja Dm ovat molemmat "kosmetiikkaliikkeitä", mutta ne taitavat sittenkin olla vain naisille suunnattuja kauppoja... vai onko teidän mielestä normaalia että samassa kaupassa myydään meikkejä, hiusjuttuja, koruja, sukkahousuja, lastenruokaa, lastenhoitotuotteita, laihdutustuotteita...? Siis kaikkea mitä kotiäiti vaan voisi tarvita. Mielenkiintoista, sanoisin.
Lyhyen shoppailun jälkeen menin maksamaan Budapestinreissuni, nyt olen sitten virallisesti menossa sinnekin :) matkan ajankohta on 13.-15.11. eli jo kolmen viikon päästä! Onhan mulla kokonaiset 3 viikonloppua ennen joulua joille mulla ei (vielä) ole mitään suunnitelmia.

Tätä ennen treffasin Saran joka tuli mun seurakseni "jonottamaan", tosin mitään jonoa ei ollut. Positiivinen yllätys, viimeksi kun jonottelin siellä toimistolla yli puoli tuntia. Mentiin sitten kahville, tai pikemminkin kakulle. Yritetään kummatkin vähän vältellä kahvinjuontia, haha. Ja kuten jo eilen mainitsinkin, meillä riittää juttua koska ollaan kiinnostuttu niin samoista asioista... ;)





Puoli viideltä treffattiin Heidi ja sen suomalaiset kaverit ja mentiin unkarilaiseen ravintolaan syömään. Hetkeä myöhemmin seuraamme liittyi myös toinen belgialaisista Katrieneista. Otettiin kaikki sama annos, paprika kanaa....! Mun on pakko viedä mun vierailijat sinne syömään, niin herkullista se oli. En oo koskaan aikasemmin syönyt unkarilaista ruokaa ja nyt oon ihan innoissani. Onneksi oon marraskuussa menossa sinne Budapestiin, hehe.


Oli muuten aika erikoinen ilta, tässä asunnossa oli nimittäin 8 ihmistä :D mulla oli 3 englantilaista kylässä, ja mun kämppikselle tuli joku kaveri viikonlopuksi plus kaks muuta irkkutyttöä oli täällä myös käymässä. Heidän hämmästyksensä oli suuri kun ovikello soi ja mun kaverit tuli tänne, haha. Jouduin siis näkemään kämppikseni, mutta vain hyvin pikaisesti. Se näytti suoraansanottuna kauhistuneelta, ihan ku se pelkäis mua kuollakseen! Hah. Sitten ne vetäytyi huoneeseensa ja kuunteli tosi outoa musiikkia kovaäänisesti - ehkä ärsyttääkseen mua, who knows. Irlantilaiset ovat outoja, niiiiin outoja....
Mutta enkkutytöt olivat täällä siis suunnittelemassa matkaansa Suomeen! :)) Aikovat tulla visiteeraamaan mua helmikuussa. Me likes!


Aamulla herätys noin kello 4 ja tapaaminen kello 5.45 - ja sitten lähtö Prahaan! Siellä olen sunnuntai-iltaan asti ja joudun valitettavasti pitämään blogihiljaisuuden koska en ota konettani mukaan. Toivottavasti selviätte (tai minä selviän) ilman uusia postauksia pari päivää!

Schönes Wochenende! <3

p.s. onko vika mussa vai onko joku muukin sitä mieltä että Salkkarit on nykyään tosi dorka?

Uusia tuttavuuksia

Aika normi keskiviikko. Aamulla ensimmäinen luento oli klo 9-10.30 aiheena human nutrition. Melkein voisin sanoa että se on mielenkiintoisin kurssi joka mulla on, luennot menee aina tosi nopeasti ja saan aina kaikenlaisia ruokainspiraatioita (tänään esimerkiksi päätin että alan juoda enemmän maitoa... tai siis ylipäänsä juoda maitoa). Parasta siinä on ehkä se, ettei kurssi sisällä minkäänlaista kemiaa. ;)
Aamuluennon jälkeen tuun aina kotiin lounaalle ja ottamaan päikkärit. Tänään otin Brysselintuliaiset käyttöön ja keittelin mannapuuroa; ensimmäisen kerran ihan itsekseni, ilman kenenkään valvontaa. Ja hyväähän siitä tuli! Olen ylpeä itsestäni. Mmmm. Onneksi mannaryynit on niin riittoisia, selviän sillä laatikolla monen monta viikkoa. Lisäksi söin karjalanpiirakoita ja ruisleipää, melkein kuin kotona olisi ollut.

Huom. kaunis oranssi keittiöni taustalla

Iltapäivällä mulla oli päivän toinen luento, medicinal and aromatic plants. Sekin on tosi mielenkiintoinen; esim. tänään mulle selvisi, miksi vanilja on niin kallista, ja mistä chilin tulisuus johtuu. Voisinpa melkein sanoa, että keskiviikko on mun lempipäiväni. :)

Illalla mentiin pre-drinksuille Tigergasselle. Olin hieman aikataulusta myöhässä, koska jouduin odottamaan vartin mun oman huoneeni oven takana, että kämppikseni poistuisi keittiöstä. Mä en missään nimessä halua joutua puhumaan sen kanssa sanaakaan, ja sillä selvä. Yleensä se on omassa huoneessaan, joten pääsen helposti ulos törmäämättä siihen, mutta viimeaikoina se sen kaveri on alkanut hengailla täällä koko ajan. Niin ne sitten istuvat tossa meidän keittiössä. Ja vihdoin kun pääsin ulos niin sitten melkein eksyin matkalla. Hyvä minä! Just kun olin päässyt paikalle ja saanut takin päältä, meidät häädettiinkin jo pois (...se oli siis sellainen party room).
Vaihdettiin sitten kerrosta ja bileet jatkui. Heidillä on taas kavereita käymässä niin oli ihan hauska rupatella suomalaisten kanssa. Vähän ajan kuluttua meidät tultiin häätämään uudestaan joten lähdettiin ulos koko rakennuksesta. Englantilaiset lähti kotiin mutta mua ei vielä huvittanut, onhan mulla huomenna vapaapäivä. Mentiin sitten johonkin vaan istuskelemaan. Meitä oli kumman epämääräinen porukka jäljellä siinä vaiheessa, joten juttelin pääasiassa Saran kanssa. Meillä on yhteiset intrestit niin juttua kyllä riittää... ;)

Kun olin lähdössä kotiin niin yksi tyttö päätti että mun täytyy ehdottomasti kävellä yhden toisen tytön kanssa (nämä molemmat henkilöt olivat mulle siis ennestään tuntemattomia), joka oli menossa samaan suuntaan. Kuten arvata saattaa, mä en ollut kovin innoissani ideasta, epäsosiaalinen mölli kun olen. Mutta eihän sellaisessa tilanteessa voi sanoa ei. Kävelyseurakseni lähti siis eräs englantilainen tyttö - joka osottautui oikein mukavaksi! Never say never. Kaiken huipuksi samainen tyttö on myös lähdössä Prahanreissulle, joten nyt tunnen sieltä ainakin yhden ihmisen lisää. :)

Mun onnekseni jouduin odottelemaan yöbussia vain 5 minuuttia, tosin sinä aikana joku vanha äijänkäppyrä tuli tiedustelemaan multa, missä on diskoteekki (Ööööh...?). Valitettavasti en osannut auttaa.
Kotimatkalla tuli muuten juostua paljon, koska en tykkää kävellä pimeässä. Varsinkaan täällä mun nurkilla. Joten vaikka en "lenkkeile" kauheasti niin hyötylenkkeilyä tulee harrastettua senkin edestä... toivottavasti siitä on myös jotain hyötyä, hihi.

Huomenna pitäisi muuten pakata. Piti tehdä se jo tänään mutta en ehtinyt. Muutenkin monta asiaa hoidettavana huomenna - nukkumaan siis!

Fredric tj 7!!! Jipiiiii :))))

Bis morgen<3

Ei ihan mun päivä

Paluu arkeen Wienissä ei suju tänään ihan odotetulla tavalla.

Heräsin tänään siis hyvissä ajoin, jotta ehtisin ostaa semesterticketin ennen kouluunmenoa. No voi miten yllättävää, en VIELÄKÄÄN saanut sitä, koska mulla ei edelleenkään ole sitä tarraa siinä pirun opiskelijakortissa. Hieman suututti. Koululle päästyäni menin heti ensimmäisenä kysymään, että mikä mättää, oon maksanut sen jutun 3 viikkoa sitten eikä ne vieläkään ole lähettäneet mulle sitä tarraa. Jotain mutisivat ettei niillä ole mun osoitetta??? Kylläpäs on! No jokatapauksessa, sain sen tarran sieltä ja nyt kaikki on hyvin. Iltapäivällä sain vihdoin ja viimein ostettua lippuni, joten nyt mun ei tarvitse miettiä sitä enää koko loppu Wienissäoloaikanani.

Mutta tässä välissä tapahtui taas kummia juttuja. Mun ensimmäinen luento oli sama kuin viime viikolla, ja se oli 11-12.30. Kaikki hyvin siihen asti. Sitten kello 13.15 piti taas alkaa yksi uusi kurssi. Olin aamulla katsonut, missä se on, joten kaikki piti olla ihan ok. Kun noin klo 13.08 salin ovella ei näkynyt ketään muita, ja salista tuli vain ulos ihmisiä vähän väliä sen näköisesti että siellä oli tentti menossa, aloin huolestua. Kipaisin alakertaan koulun koneelle tarkistamaan, ettei luennon paikkaa ole siirretty. Mutta mun tuurilla en tietenkään muistanut salasanaani! Omalle koneelleni olen tallentanut sen, joten pääsen aina kirjautumaan sisään, ja kyllä mä olen sen jollekin paperillekin kirjoittanut. En siis päässyt tarkistamaan asiaa, enkä myöskään tiennyt keneltä kysyä. Puoli kahden aikaan päätin lähteä kotiin, koska luentoni ei selkeästikään ollut siellä missä piti. Mahtavaa, niin mahtavaa.

Kotiin päästyäni pystyin tarkistamaan, että salia oli todellakin vaihdettu, mutta siinä vaiheessa oli jo liian myöhäistä mennä takaisin. Argh! :D Kyllä suututti. Täytyy mennä torstaina yrittämään uudestaan, silloin on siis seuraavan kerran kyseisen kurssin luento.
Yritin myös pestä pyykkiä tänään ja kaikki sujui melko hyvin siihen asti kunnes menin hakemaan vatteitani kuivurista. Joku oli jo ottanut mun vaatteet ulos ja laittanut omansa tilalle, ja nekin oli jo kuivia. Mun vaatteet sen sijaan oli vielä niin kosteita että epäilen vahvasti jonkun pysäyttäneen sen kuivurin... ääh. Ja lisäksi olen kadottanut 2 sukkaa, jotka eivät ole pari. Tää ei oo ihan ollut paras päivä, täytyy myöntää :D

Ilmeisesti olen edelleen myös väsynyt matustamisesta, koska en jaksanut tänään likkua minnekkään. Down underissa olisi perinteiset tiistaibileet (tosin en ole niissä koskaan käynyt), ja yksi ranskalainen tyttö kutsui mut synttäridrinkeille. Mutta mä en jaksa hievahtaa mihinkään! Ensimmäinen päivä koko täälläoloaikanani kun en ole nähnyt kavereitani, onpas muuten hassua. Mutta ei mua yhtään haittaa, oon niin epäsosiaalisella ja laiskalla tuulella että ihan mielelläni istun tässä koneeni ääressä. Ja lisäks ulkona on ihan megakylmä. Kohta aion kyllä mennä nukkumaan.

Koska viikonlopun loppukevennys jäi antamatta, saatte sen nyt. Tältä mun silmäni näytti tänään päikkäreiden jälkeen - mitä ihmettä mun ripsille on tapahtunut?

Bis morgen!

p.s. Törmäsin hauvarotuun joka on kuin koiraversio minusta! Ei pidä kylmästä, mutta tykkää nukkua lämpimien vällyjen välissä, sekä käyttää villasukkia ja pipoa. Lisäksi kyseinen otus on kätevän pieni ja kevyt, eikä siitä lähde karvaa ollenkaan. Se pääsi heti suoraan harkintalistalle..... ;)

&$¤#@*?% irlantilaiset!!!

Nyt tältä neidiltä loppui kyllä ymmärrys. Jos Tiinis aikoinaan havaitsi, että ranskalaisilta puuttuu joku osa päästä, niin mä olen tehnyt saman päätelmän irlantilaisista.

Tiedättekin jo mitä mieltä mä oon kämppiksestäni; sotkuinen, äänekäs, eikä tunnu tajuavan ettei keskellä yötä metelöiminen ja kavereiden kanssa rupattelu ole kauhean suotavaa - ylipäänsä se ei tunnu tajuavan, että täällä asuu joku muu. Tähän asti olen ajatellut häntä yksilönä, mutta nyt joudun yleistämään tämän käsityksen koskemaan koko kansaa.
Menin eilen aikaisin nukkumaan koska olin niin väsynyt. Oli kuitenkin vaikea saada unta, koska viereisessä huoneessa soi puhelin koko ajan. Ja kämppikseni ei ollut kotona, se lähti kymmenen aikoihin johonkin toisen irlantilaisen tytön kanssa, joka ilmeisesti myös asuu tässä talossa. Noin varttia vaille yksi, kun olin jo vihdoin unessa, heräsin siihen että joku soittaa ovikelloa (ja sehän kuulostaa siis palohälyttimeltä). Meinasin saada sydärin! En tietenkään mennyt avaamaan, koska ei mua kukaan tulisi kyselemään keskellä yötä (ja vaikka tulisikin, mua ei kiinnostaisi). Mutta se rimputtaminen vaan jatkui ja jatkui. Siinä vaiheessa mulla paloin pinna aivan täysin. Ryntäsin ovelle, tarkoituksenani huutaa että tajuatko mitä kello on ja että voitteko lopettaa toisten ihmisten häiritsemisen, myös minä asun tässä asunnossa. Mutta heti kun riuhtaisin oven auki, ennen kun ehdin edes suutani avata, se toinen irkkutyttö alkoi jo selittää että hänen pitäisi päästä mun kämppikseni huoneeseen hakemaan jotain. Näytin varmaan just niin vihaselta ku miltä musta tuntuikin - annoin sen tyypin vaan mennä mun ohi enkä ehtinyt edelleenkään sanoa mitään. Äänestä päätellen mun kämppis oli unohtanut avaimensa (koska tää toinen irkku vaan käveli sen huoneeseen, yleensä se on lukossa jos hän ei ole kotona) ja lähettänyt kaverinsa hakemaan niitä. Vajari????!!! Poistuessaan tyttö kiitti ja mä murahtelin oman oveni välistä "you'r welcome...."

En siis saanut välitettyä viestiäni. Kädet edelleen säikähdyksestä vapisten menin takaisin sänkyyni. Kuulin kun kämppikseni tuli kotiin noin 5 minuuttia myöhemmin, omilla avaimillaan. Mikä tässä koko episodissa oli pointtina??

Joudun tekemään johtopäätöksen, että irlantilaiset ovat idiootteja. Tai ainakaan he eivät tunnu tajuavan, mikä on sopivaa tai järkevää, ja mikä ei. Lisäksi he ovat jumalattoman hölösuisia ja puhuvat aivan liian nopeasti ja dorkalla aksentilla. Helkkari.

Kohta kouluun, toivottavasti en näe kämppistäni koko päivänä. >:(

Brysselin viimeiset palat

Romanttinen viikonloppulomani on ohi ja olen nyt palannut turvallisesti Wieniin. Ensin kuitenkin muutama sana vielä Brysselin retkestä. :)

Eilen oltiin Tiiniksen kotona tosiaan vasta alkuillasta, joten mitään kovin extremeä emme ehtineet tehdä. Meidän piti mennä ulos syömään mutta Tiiniksen kaverit kokkailivat ja kutsuivat meidät sinne syömään. Kuten varmasti tiedätte, meitä ei tarvitse kahdesti käskeä jos kyse on ruoasta. Ja oikein hyvää ruokaa olikin. :) Aikamme istuskeltuamme lähdimme vielä tsekkaamaan yöllistä kaupunkia (ja erityisesti musiikki-instrumenttimuseon rakennusta, se kun oli yksi asia must-see listalla). Tiiniksellä oli tänään töitä joten ei palloiltu myöhään.

Tulee kuulemma halvemmaksi pitää jouluvaloja ympäri vuoden kun ottaa ne välillä pois?

Psykedeelisiä valoja

Musiikki-instrumenttimuseo, vanha Old England tavaratalo - paras otokseni

Tänään herätys ja viimeisetkin kamat kasaan, ja lähtö yhtä aikaa emännän kanssa. Hän otti kiltisti matkalaukkuni töihin, minä menin siis vielä hetkeksi shoppailemaan. Tai niin mä luulin - mikään kauppa ei vaan ollut auki! Kello oli noin 9.20 aamulla. Onneksi puoli kymmeneltä aukesi pari kauppaa niin sain edes jotain pientä ostettua. Sitten menin hakemaan laukkuni, hyvästelin Tiiniksen ja kiiruhdin lentokenttäbussiin. Tosin olin kentällä tositosi hyvissä ajoin; lentoni kun lähti vasta klo 13.45 .

Metroa odotellessa

Ah...

Vielä viimeinen vilkaisu

Brysselin kentällä kävi ilmi muutama outoa asia. Ensinnäkin turvatarkastuksessa piti ottaa kengät pois; ei maailman ihmeellisin asia, mutta mä jaksoin hämmästyä. Koska mulla oli rutkasti aikaa kulutettavana kentällä, kaivoin läppärini esille. Yleensähän lentokentillä on aina langaton netti - niin oli Brysselissäkin mutta vain pienellä poikkeuksella. Netti oli nimittäin maksullinen! Yksi tunti olisi maksanut 10 euroa, ei kiitos. Se siitä datailusta sitten. Kaiken huippu oli kuitenkin se, kun yritin löytää postilaatikkoa korteille. Olisin toki voinut jättää ne Tiinikselle, mutta ajattelin että saanhan minä ne itsekin postiin. En muuten saanut. Kun en kyseistä laatikkoa löytänyt, kysyi asiaa eräältä myyjältä - vastaus oli no, no, no, only on the public side. Tässä vaiheessa olin tietenkin tullut jo turvatarkastuksen ynnä muiden läpi. Kuinka upeeta! Joudun siis laittamaan kortit kuoreen täällä Wienissä ja lähettämään ne takaisin Tiinikselle, koska niissä on Belgian postimerkit. Huoh.
Muuten matkani tänne sujui ilman mitään kommelluksia. Ehdin nauttia aamupalaa kentällä sekä tehdä muutaman ostoksenkin.

Heihei Brysseli!

En ole muuten vielä kertonut perjantai-illasta! Kävimme Tiiniksen kanssa (ilmeisesti) belgialaisessa ravintolassa syömässä piffit, vähän isommat tällä kertaa. Jälkkäriksi nautimme creme bruleeta, namnamnam. Ja tietenkin joimme taas kirsikkaolutta; miksei Suomesta voi saada sellaista?
Sieltä matkamme jatkui Delirium-nimiseen baariin (vai miksiköhän sitä kutsuisi). Se on kuulemma paikka, jossa on pakko käydä jos Brysseliin päätyy. Ja ymmärrän kyllä miksi! Vaikea kuvailla, mutta tunnelma siellä oli aivan mahtava. Vietimme siellä aikaa vain yhden mansikkaolusen verran, koska aamulla oli aikainen herätys ja lähtö Amsterdamiin. Mutta se oli kyllä yksi Brysselin kohokohdista, ehdottomasti :)

Jännä vanhanajan pyörä

Janneken Pis-tyttöpatsas, kuten kuvasta näkyy

Delirium

Tänään kävin enkkutyttöjen kanssa Blue Orangessa perinteisillä maanantaibageleilla, tavoitteenamme on siis maistella koko lista läpi. Mun oli kuitenkin pakko ottaa uudestaan tonnikalaversio koska se on vaan niin hyvää. :)
Huomenna paluu arkeen, tänään aikaisin nukkumaan, väsyttääää....

AMSTERDAM!

Innokas retkeilijä

Täytyy kyllä sanoa että oli niin jännittävä ja tiivistahtinen reissu että siitä riittää kyllä kerrottavaa lapsenlapsillekin!

Mistäköhän sitä edes alottaisi.... no, varmaan alusta. Heräsimme siis lauantaiaamuna klo 7 koska bussimme lähti kohti Amsterdamia klo 9. Matkaeväänä meillä oli korvapuusteja ja lihapiirakoita, from merimieskirkko. Mukanamme kulki vain yksi pieni matkalaukku, jossa olivat molempien tavarat.

Olimme hyvissä ajoin siellä mistä bussi lähti, ja melko pian teimme jännittävän havainnon: muita suomalaisia. Emme kuitenkaan paljastaneet itseämme vielä tässä vaiheessa...
Asettauduimme bussiin ja melkein heti taisimme molemmat ottaa torkut, koska ainakaan mä en muista alkumatkasta mitään. Mutta jossain vaiheessa olimme saapuneet Hollannin puolelle, ja paikkaan nimeltä Eindhoven. Sen jälkeen matkamme jatkui pitkään kaupungin läpi, mutta en tiedä minkä kapungin tai kaupunkien. Sen jälkeen maisemat vaihtuivat. Lähes koko loppumatka oli maaseutua - minä innokkaana valokuvaajana yritin ottaa kuvia mahdollisimman monista lehmä- ja lammaslaumoista ;) mun suureksi iloksi (not) meidän takana istunut setä huomasi myös mun kiinnostukseni eläimiä kohtaan; hän ilmaisi sen samalla kun kysyi, mitä kieltä me oikein puhumme. Niin ja tietenkin aina välillä meiltä pääsi unohtumaan että siellä bussissa oli ainakin 5 muuta suomalaista, tuli nimittäin puhuttua hyvin kovaäänisesti mitä kummallisimmista jutuista... krhm.

Eindhovenissa oli tällainen kiva kyltti

Nykyaikaisia tuulimyllyjä matkan varrella

Ruskeita lampaita!

Hassu vene

Huomatkaa tuo yksi laikukas lammas! Jännä!

Ensimmäinen pysähdys

Toinen hassu vesi ja vene

Matkalla oli vähän ruuhkaa ja olimme jo valmiiksi aikataulusta myöhässä, kun kuski pysäyttää bussin ja selittää jotain. Tässä vaiheessa paljastimme itsemme toisille suomalaisille; he kun näyttivät puhuvan ranskaa toisin kun eräät. Kysyimme siis heiltä mitä nyt tapahtui. Ilmeisesti kuljettaja ei saa ajaa kauemmin kuin 4,5 tuntia kerralla, ja koska ruuhkien takia aikaa oli jo kulunut tuon verran (ja meidän olisi jo pitänyt olla Amsterdamissa), meidän piti pitää puolen tunnin tauko. Just, mahtavaa. Kävimme sitten tutustumassa jonkinlaiseen ostariin Utrechtissa.

Utrecht - paras otos :D

Vihdoin ja viimein saavuimme Amsterdamiin noin 14.30, 1,5 tuntia alkuperäisestä suunnitelmasta myöhässä. Nopeasti hakeutuminen metroon ja hotellille. Ostimme 24 tunnin lipun; joskin heti olimme pulassa kun emme tajunneet leimata itseämme sisään, niin emme myöskään meinanneet päästä metroporteista ulos. Kadulla kiva täti neuvoi missä suunnassa hotellimme on; se vain ilmestyi jostain heti kun pysähdyimme pähkäilemään.
Meidän hotelli oli erittäin positiivinen yllätys! Valitsimme siis kaikkein halvimman hotellin, joka olisi lähellä keskustaa, ja aamupala sisältyy hintaan. Hotel Seasons oli oikein mukava ja tunnelmallinen pikku hotelli, ja meidän huoneemme sijaitsi ylimmässä kerroksessa :)

Vihdoin Amsterdamissa!

Kelluva tiilitalo

Lisää kelluvia taloja

Meidän hotelli :)

Ja meidän huone (ja heidän käsityksensä termistä "twin bed")

Asettautuminen ja taas matkaan! 20 minuuttia hotelliin kirjautumisesta olimme jo liikkeellä. Otimme ratikan kohti asemaa, jossa tapasimme Tiiniksen kaverit Mian ja Kaisan (kyllä minäkin ne siis tunnen; he olivat käymässä viikonloppuna Utrechtissa ja tulivat sieltä Amsterdamiin). Sitten meidän oli tarkoitus mennä etsimään Primark (vaatekauppa), mutta tajuttiin että se on eri "zonella", eikä tiedetty oisko meidän liput voimassa siellä. Ensimmäinen vastoinkäyminen. Hypättiin siis ratikasta pois ja käveltiin kanvan rantoja pitkin, erilaisia kukkakojuja tutkiskellen....

Ratikkaa odotellessa

Ai siellä oli tällainenkin!

Myös tivoli oli kaupungissa, samanlaisia laitteita tosin kun Praterilla

Central station

Aivan tavallinen kukkakoju

Ei niin tavallinen kukkakoju

Taikasieniäkin olisi löytynyt

Tiinis, Mia ja Kaisa

Koska olimme päättäneet käydä parissa museossa, jätimme Mian ja Kaisan hetkeksi ja suuntasimme Rijksmuseumiin - tässä vaiheessa tuli eteen päivän toinen vastoinkäyminen, nimittäin Outin kuuluisa huono muisti. Toinen museoista oli auki klo 18 asti ja toinen klo 19, ja mä muistin että nimenomaan tämä Rijksmuseum olisi myöhempään. Wrong. Kello oli tasan kuusi ja se oli juuri mennyt kiinni. Äkkiä takaisin ratikkaan ja peukut pystyyn että ehtisimme Anne Frankin taloon ajoissa.

De Bijenkorf- tavaratalo

Voffeli! Valkosuklaalla ja kermavaahdolla, mmm

Noi talot oli aivan vinossa, kuten monet muutkin Amsterdamin taloista

Nätti talovene

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Olimme siellä tasan puoli seitsemän, ja museoväki kysyikin että kai olemme tietoisia että he sulkevat seitsemältä. Juu juu, ei haittaa! Ja hyvin me ehdittiin käydä se läpi siinä ajassa, ja oli ihan visiitin arvoinen paikka :) Tiinis osti vielä kyseisen kirjan suomenkielisen version matkamuistoksi; se oli siellä myynnissä varmaan kaikilla mahdollisilla kielillä.

Olin tietenkin niin fiksu etten siinä kiireessä tajunnut ottaa kuvaa itse talosta, mutta tämä on näkymä talon edestä kuvattuna!

Käytiin hotellilla pikaisesti vaihtamassa vaatteet ja sitten lähdimmekin illallistamaan Mian ja Kaisan kanssa. Päädyimme ilmeisesti johonkin argentiinalaiseen paikkaan. Oli hyvää ruokaa! Minä ja Tiinis otettiin jälkkäreiksi lasit portviiniä, Mian ja Kaisan täytyi kiirehtiä takaisin Utrechtiin.



Illallisen jälkeen meidän oli tietenkin pakko mennä tsekkaamaan kuuluisa punaisten lyhtyjen alue. Oli kyllä aika mielenkiintoinen kokemus: puolialastomia naisia näyteikkunoissa keikistelemässä, punaisissa valoissa tietenkin. Huomasi kyllä että alue oli oikea turistinähtävyys, sillä liikkeellä oli paljon ihmisiä, ja osa heistä oli pukeutunut Michael Jacksoneiksi. Haha. Ja niitä naisiakin riitti kyllä joka makuun. ;D

Oude Kerk

Hehe


Löysimme myös kiinalaisen korttelin


Muutama joutsen

Ja muutama Maiköli

Tivoli iltavalaistuksessa

Parin tunnin kiertelyn jälkeen suuntasimme vihdoin hotellille nauttimaan ansaituista yöunista valkoisissa lakanoissa. Mmmmmm.
Aamulla heräsimme virkeinä ja menimme nauttimaan sitä kauan odotettua aamiaista, joka oli muuten positiivinen yllätys sekin! Vai mitä sanotte näistä antimista:





Koska bussimme kohti Brysseliä lähti klo 14, luovutimme hotellihuoneemme ja suuntasimme Rijksmuseumiin; jos nyt vaikka olisi parempi onni matkassa. Kello oli siinä vaiheessa noin 10.50 aamulla. Olimme varsin tietoisia että Amsterdamissa olisi sunnuntaina maratoni ja sen takia useat ratikkalinjat ei kulkisi, mutta sitä me ei tajuttu, että se rajoittaisi myös jalankulkijoiden kulkemista. No päästiin sinne museoon ihan hyvin, sinne oli vain noin 10 minuutin kävelymatka meidän hotellilta ja juuri sen kohdalla sattui olemaan jalankulkijoille silta, joten pääsimme toiselle puolelle tietä (jonka blokkasi siis se maratoni).

Rijksmuseum ja maratoonarit

Pari juoksevaa banaania

Sillalla

Museo oli näkemisen arvoinen, joskin kaikkein kuuluisin taulu (Rembrantin Yövartio) ei meidän mielestä ollut mitenkään kovin kummoinen. Tosi iso taulu joo, mutta kyllä useat muut taulut siellä oli paljon hienompia ja jännempiä. Ostinkin yhden taulun magneettina (hyödyllinen!), se jäikin ainoaksi ostoksekseni koko kaupungista :D

Jos olisimme olleet fiksuja ihmisiä, olisimme menneet tässä vaiheessa taksisin hotellille ja skipanneet suunnitellut pikaostosretken. Mutta sen sijaan etsiydyimme ainoaan kulkevaan ratikkaan ja keskustaan pikavisiitille. Juoksimme läpi kaksi kauppaa (emmekä tietenkään ostaneet mitään, mutta eipähän tarvinnut jäädä miettimään) ja äkkiä takaisin. Tosin mikään ei tapahtunut niin "äkkiä" kuin toivoimme, vaan matkoihin meni huomattavasti enemmän aikaa kun oli tarkoitus. Olimme hotellin edessä vain noin puoli tuntia ennen kun bussimme lähtisi, ja silloin se hupi vasta alkoikin. Aamulla maratonreitti ei vielä mennyt meidän hotellin edestä, mutta nyt se olis ilmestynyt siihenkin, eikä me päästy tien toiselle puolelle! Paniikissa siitä että laukkumme oli yhä hotellilla, me toisella puolella tietä, ja bussi toisella puolella kaupunkia lähtisi puolen tunnin kuluttua, menimme poliisisedälle mankumaan että miten me pääsemme läpi. Ensin se ei tuntunut tajuavan tuskaamme, mutta lopulta käski meidät vähän kauemmaksi ja sitten menemään vaan yli kun ei tule juoksijoita. Näin teimme, ja sitten hirveä spurtti hotellille; kello oli jo 20 minuuttia vaille kaksi. Olimme jo päättäneet ottaa taksin, mutta tietenkin meidän tie oli suljettu niin eihän siihen voinut taksia soittaa. Kipitimme siis metrolle ja toivoimme että ehtisimme.....

Vondelpark

Hard Rock Cafe


Lisää vinoja taloja

Pakollinen turistipose

Torvisoittokunta?

Olis siis pitänyt olla hiljaa siitä, että kirjoittelen Amsterdamin tarinan mikäli selviämme sieltä taksisin :D mutta kuten kuvasta näkyy, selvisimme kaikista kommelluksista huolimatta turvallisesti takaisin. Olimme bussilla n. klo 13.56, siis 4 minuuttia ennen lähtöä. Lähtöselvitysnainen oli kuulemma alkanut tiuskimaan kiukkuisesti Tiinikselle koska olimme myöhässä, mutta olimme varsin tietoisia siitä. Mutta eikö kukaan muu muka huomannut maratonia joka pisti koko kaupungin sekaisin??? :D

We made it! 13.56

Sitten lähdimme matkaan kohti Brysseliä. Bussi kulki eri reittiä kuin tullessa, ja matkanvarrella näimme ainakin Haagin ja Rotterdamin. En nyt tiedä voimmeko sanoa käynemme niissä, mutta nähty ainakin on. Rotterdam näytti oikein kivalta; Haagiin en välttämättä menisi. Belgian puolella pysähdyimme Antwerpenissä! Ja jottei matka olisi ollut aivan tylsä, meille selvisi noin kolme tunnin köröttelyn jälkeen (joista ainakin 2 tuntia olimme puhuneet normaalilla äänellä kaikista mahdollisista asioista), että edessämme istui kaksi suomalaista. Olisihan se pitänyt arvata - mutta mistä niitä oikein sikiää??!

24:ssä tunnissa ehti nähdä Amsterdamin parhaat palat, mutta kyllä sinne täytyy ehdottomasti mennä toistekin, vähän paremmalla ajalla :)