Pimpelipom!

Eilisestä kuoriutuikin hyvin erilainen (ja paljon pidempi) ilta kun olin ajatellut, mutta ai että oli hauskaa! Välillä elämä yllättää positiivisesti. :)

Mun kuvasaldoni on valitettavasti aika surkea; ensin mun kamera vammas jotain, ja myöhemmin en paljon jaksanut edes kaivaa sitä esille. Aina ei voi voittaa, ja sillee.
Mutta iltamme siis alkoi Simmeringistä, kuten joskus vanhoina hyvinä aikoina. Tosin tällä kertaa virallisena emäntänä toimi Natasa, Veronikan kämppis.

Keittiö pullollaan ihmisiä

Minä, Katrien, Sara, Katrien

 

Minä ja Sara

 

Ana ja Heidi

 

Sarah ja minä

 

Ana ja Natasa

 

Sarah, minä, Sara

Simmeringissä viihdyttiin niin kauan, kunnes oli pakko kipittää viimeiseen metroon. Illan jatkosuunnitelmat oli vielä auki, tässä vaiheessa käytiin varmaan jotain syvällisiä spekulaatioita aiheesta.....

 

 

Meiän porukka riitti täyttämään koko luikuportaat

Yritettiin mennä Moulan Rougiin, mutta sinne maksoi ilmeisesti liikaa sisään? Jokatapauksessa lähdettiin siitä oopperalta sitten Stephansplatzin suuntaan etsimään jotain menomestaa. Tässä vaiheessa mulle tuli joku ajatushärö. Käytiin siinä matkan varrella tsekkaamassa pari pientä baaria, ja tultiin ulos. Sitten yhessä vaiheessa mä puhuin puhelimessa, enkä ilmeisesti tajunnut, että porukka päättikin jäädä yhteen salsabaariin. Minä päässäni laskeskelin, että nyt ne kaikki vaan otti ja katos, joten mä suunnistin itsekseni Museumsquartierille. Siellä oli - ylläri ylläri - pojat juhlimassa Tommin entisen kämppiksen synttäreitä. Sekaan vaan!

Tähän väliin kuva-arvoitus:

Kenen kieli?

 No Mikon! :D

Kauan en ehtinyt siellä niiden seurassa istua, kun pojat päättivät, että on aika vaihtaa paikkaa. Erästä herraa laulatti, joten suunnattiin siihen mystiseen karaokepaikkaan, jossa oltiin pari viikkoa sitten Tommin ja Juhanin kanssa. Siellä viihdyimmekin loppuun saakka - vaikka se yksi laulunhimoinen ei lopulta edes laulanut.

Iltahan oli vasta päässyt kunnolla vauhtiin, eihän silloin voi kotiin mennä. Napattiin taksi ja ajeltiin Gasometerille - onneksi gasobaarilla ei ole sulkemisaikaa. Mikko ja Wilhelm luovuttivat tässä vaiheessa, mutta me istuttiin ja juteltiin siellä Tommin kanssa... no, myöhään tai aikaseen, miten asian sitten ikinä haluaakaan ilmaista. Kun juttu luistaa, niin aika juoksee kyllä kumman rivakasti. Hauskaa oli, ei voi muuta sanoa. :)

Tänään olen yllättäen ollut hiukan väsynyt, mutta silti sain itseni pakotettua lukemaan. Mullahan onkin mahtava yksi tentti ensi viikolla alkuperäisen kahdeksan sijaan. Kyllä ne kaikki tentit tulee olemaan, mutta osa vasta maaliskuun alussa, ja osa pitää tosiaan sopia erikseen. Ihme meinkinkiä, mutta eipä se sinänsä haittaa. Just nyt en jaksaisikaan lukea yhtään enempää, haha.

Talvi on kyllä todella palannut, -10 näyttäs olevan, brrrr. Mitä voi silloin laittaa päällensä?? Tänään vuorossa jälleen kerran yhdet "läksiäisbileet", saa nähdä minkälaisella kaavalla tällä kertaa.

Käsipuoli

Tää ei ole mun päiväni, ei sitten yhtään.

Valitin jo eilen, että mun hiirikäteen sattuu. No, nyt siihen sattuu aivan jumalattomasti. En viimeyönä meinannut saada edes unta, kun koko käsivartta särkee kyynerpäästä kämmenselkään. Mulla on ollut sama ilmiö jaloissa silloin kun urheilin vielä aktiivisesti, siis että särki polvista jalkaterään asti koko ajan, mutta ei mulla oo kyllä ikinä ollut kädessä tällasta kipua. Yöllä mua tosin sattui myös vasempaan käteen, mutta se meni onneksi ohi. Oli kyllä tosi hauskaa kun molemmat kädet oli ihan krampissa, yritä siinä sitten rentoutua ja nukkua kunnon yöunet. :P
Tänään oon yrittänyt hieroa oikeaa kättäni tosta kyynärpään ympäriltä, mutta vedet vaan valuu silmistä joka kerta kun vähänkin kosken siihen. Ei kai sille muuta voi tehdä kun lepuuttaa, mutta valitettavasti tietokoneen käytön välttely on vaan vähän mahdotonta. Kaikki mun tenttimatskut on koneella, samoin kaikki muu tekeminen, kuten tämä blogi. Yritin jo hetken maata vaan sängyllä ja lukea vihoista muistiinpanojani, mutta keskittyminen on tämän jomotuksen kanssa kyllä täysi nolla. Eikä se ole pelkästään hiiren käyttö, joka sattuu, vaan ihan kaikki mitä käsillä joutuu tekemään. Toivottavasti tää menis pian ohi. :(

Nyt yritän hetken olla välittämättä tästä tuskasta ja lopetan tämän kitisemisen. Ruokaa sentään pystyin laittamaan; viikon pakollinen Käsespätzle. On se vaan niin hyvää, namnam.
Tää viikonloppu on monien viimeinen tässä kaupungissa (ainakin erasmuksena), joten bileitä on taas tiedossa. Tänään kokoonnutaan pitkästä aikaa Simmeringiin etkoilemaan, saapi nähdä minne matka sieltä jatkuu.

Eniten odotan kyllä erään espanjalaisen neidin näkemistä, joka oli täällä syyskuussa kielikurssilla ja joka hengaili silloin meidän kanssa paljon, ja joka tulee nyt viikonlopuks tänne...!!! I'm soooo excited. :)))

Júlia!

Bis Morgen!

<3

Boys night out

What A night!

Se vaan on monta kertaa todistettu fakta, että hupi on taattua kun noiden poikien kanssa lähtee radalle. Niin mehän emme suinkaan eilen olleet kahdestaan Tommin kanssa, vaan meitä ilahdutti seurallaan myös Mikko, Wilhelm ja Martijn. Viimeksi mainittu siis porukan ainoa ei-suomalainen.

Mun luona oli aluksi ihan näin jännää:

Wilhelm ja Tommi, spekulaatiot menossa

...mutta pian olikin tupa täynnä miehiä. Tai no ei nyt täynnä, mutta eipäs nyt aleta n.... sitä pilkkua.

Mikolla oli eväät mukana

Emäntää ihmetytti... 

Ja mikäköhän mahtoi olla puheenaihe tässä kohtaa...?

Neidillä meni välillä noiden jutut vähän yli hilseen...

Illan keskustelunaiheet olivat mitä kummallisimpia, mä en ihan pysynyt edes kärryillä. Huhhuh. No onneksi ei tarvinut koko aikaa istua täällä, vaan seuraavaksi otimme suunnaksi keskiviikkoiseen tapaamme - no tiedätte kyllä minkä.

 

Sarjassamme mielenkiintoiset ilmeet... 

... :D

Martijn ihan yksin!

 

The Finnish people: Wilhelm, Tommi, me and Mikko

Kerrankin päästiin Charlie P'ssä jopa istumaan, välillä ärsyttää kun siellä on niin täyttä että joutuu seisomaan koko illan. Pojat ehtivät jo käydä vuorotellen lauleskelemassa ennen kun mä muistin kaivaa kameraa esille. Ja ei, mä en muuten edelleenkään uskaltanut laulaa. Kovasti haluaisin, mutta täysin selvinpäin en uskalla, ja humalassa en pysty. Haha, toi kuulosti nyt muuten hiukan epäilyttävältä. :DDD Anteeksi! Mutta siis, kyllä mä vielä joku päivä, I promise.

 Ja tämähän on... Tommin sytkäri?

 Wilhelmillä hieman jäätynyt katse

Neitikin

Ei näin...!

Kaljaa pillillä? Mikko, mitä tämä on??

Taas kovat spekulaatiot menossa 

Tässä vaiheessa iltaa oli vuorossa pakollinen kuvasarja:

Ei näin...

...ei näin

Wilhelmin mielestä nyt sai riittää

Ok ok tää on ihan jees!

(Note to myself: lopeta toi sormijuttu, näyttää pelleltä :D)

Ja sitten vielä pari Mikon kanssa, ettei se tule surulliseksi (wtf)

Joooo ei näin

No ollaan sitten vakavia, haha

(Another note to myself : älä pakota viattomia ihmisiä itsesi kanssa samaan kuvaan.)

Tämän jälkeen laitoin kameran taas pois, joten loppukevennykseksi sopii hyvin tämä:

Laiskuutta vai oveluutta?

Charlie P's ei ole kovin myöhään auki, ja koska ei haluttu vielä lopettaa iltaa, otettiin taksi alle ja ajeltiin Chelseaan (älkää kysykö missä se on, jossain tuolla U6:sen varrella). Syystä tai toisesta mun paparazzinvaistot eivät toimineet enää siellä, joten varastin tämä todistusaineiston Martijnilta:

Kuva-analyysi: Wilhelm joraa etualalla, Mikko repeää taustalla, minä ja Tommi keskitymme poseeraamaan kesken tanssin.

Että semmonen reissu! Chelseasta jouduimme poistumaan kun se meni kiinni. Haukattiin vielä döner-kebabit ennen taksiin istumista. Tällä kertaa ei muuten jouduttu tulemaan vaan mun takia tätä kautta, koska Martijn asuu sopivasti tossa alakerrassa.Tommi ja Mikko siis asuvat molemmat Simmeringin suunnassa, eli toisella puolella kaupunkia. Ainakin melkein. Niin ja Wilhelm taisi kävellä kotiin?
Oli kyllä vähän erilaista kun esim. Hennan kanssa maanantaina, ei paljon vieraat miehet uskaltanu lähestyä kun mulla oli 4kpl henkivartijoita ympärillä, haha. Ei siis valittamista sinänsä. Tosin taas yks tyyppi luuli mua ja Tommia pariskunnaksi, mikä hitto siinä on??

No juu, siirrytäänpäs sitten tähän päivään.
Vapaapäivät on yllättävän turhia, paljon enemmän saan yleensä aikaseks jos mun pitää ensin raahata itseni kouluun. Vapaapäivinä tuudittuu vaan siihen ajatukseen, että tässähän on rutkasti aikaa... eikä sitten saakaan mitään aikaiseksi. No kyllä mä oon sentään jonkun verran saanut luettua, mutta silti.
Löysinpäs muuten hyvää leipää eilen. En ole uskaltanut ennen ostaa täältä tummaa leipää, kun tiedän, ettei se voi olla samanlaista kun Suomessa. Eikä se olekaan, mutta hyvää se on silti! Varsinkin sen voin kanssa, josta olen nyt maininnut jo pari kertaa. Ja muuten, kun eilen mietin, että onko terveellistä vetää sitä paketti viikossa: luin tuossa noita ravitsemustieteen juttujani, ja ihmisen tulisi syödä 80g rasvaa päivässä. 250g viikossa on kuitenkin vain joku 35g päivää kohden, joten ihan terveellisissä rajoissa mennään. ;)

Meinasin muuten sanoa että talvi on tainnut jo mennä ohi, kun viime aikoina on ollut niin leutoa. Kunnes sitten kurkkasin ikkunasta ulos - lunta tulee taas ja pakkasta on 7 astetta. Hyi! Kai tässä silti ollaan jo voiton puolella, toivottavasti.
Kohta lähden siis käymään kaupungilla, pitkästä aikaa. Tänään ei varmaan tapahdu mitään sen erikoisempaa, huomenna sitten taas.

Mä en ihan oikeesti voi enää datailla, mun oikeeseen käteen ja ranteeseen sattuu niin paljon. :D Ammattitauti.

Damn hippies

Tänään olen kyllä taas jaksanut ihmetellä mun koulua ja varsinkin sen tenttikäytäntöjä. Mikä siinä on, ettei ne opettajat voi vaan päättää jotain tiettyä päivää, jolloin se tentti on? Miksi kaikkien opiskelijoiden täytyy erikseen sopia tentin ajankohdasta? Otetaan esimerkiks mun ravitsemustieteen kurssi, josta mulla oli tänään vika luento. Oon olettanut, että tentti on ensi viikolla, vikalla luentokerralla siis, kuten ainakin Suomessa on tapana. Tänään kävikin ilmi, että osa ihmisistä on jo tehny sen tentin (miten voi tehdä tentin ennen kun kurssi on ohi??!) ja osa on tulossa perjantaina ja maanantaina tekemään. Yksitellen. Kun se opettaja mainitsi siitä, että ensi keskiviikkona voi tulla sen myös tekemään, muutamat alkoivat murisemaan siitä, että se on niin pian. Hä?? Mikä näitä ihmisiä vaivaa, oikeesti? Miksei opettajat vaan sanele näitä asioita? Miksi opiskelijat saa itse päättää kaiken?
Mitä mä olen muilta ihmisiltä kuullut, niin tentit kestää täällä puolesta tunnista tuntiin. Suomessa on aina vähintään se kaksi tuntia aikaa tehdä tenttiä, joskus enemmänkin. Yks mun toinen opettaja sanoi, että tentti kestää noin 20-30 minuuttia ja koostuu muutamasta pienestä kysymyksestä. Hän vartavasten ei halua, että me kirjotetaan mitään esseitä, koska se ei jaksa lukea niitä! Ymmärrän kyllä pointin, muta silti. Mitä hittoa? :D Mutta miten niillä on silti aikaa ja energiaa tehdä tentti jokaisen opiskelijan kanssa yksitellen? Ihme hippejä koko porukka, ei voi muuta sanoa.

Tää päivä on siis ollut aika opiskelupainotteista, mulla oli luentoja periaatteessa yhdeksästä viiteen. Kävin siinä välissä tekemässä itselleni kyllä pikaisen lounaan. Äsken tein poikkeuksellisesti myös päivällistä, mahtavat neljä kalapuikkoa. Ne on itseasiassa tosi hyviä! Pelkään vaan aina et saan palohälyttimet huutamaan, kun niiden paistamisesta lähtee pienoinen käry. Haha. Vois vähän hävettää. Krhm.
Btw, tajusin just että oon jo käyttänyt sen voin, jota viime viikolla hehkutin. Ostin tänään jo uuden paketin sitä. Eihän ole liikaa, jos käyttää puhdasta rasvaa 250g viikossa... eihän?

Pitäs varmaan pikkuhiljaa alkaa tehdä itselleen jotain. Luvassa perinteinen Tommi ja rommi-ilta, herra uhkas pamahtaa tänne... kohta. Apua. Täältä sitten Charlie P'siin lauleskelemaan. Tai itsehän taidan tapani mukaan tyytyä kuuntelemaan, en ole edelleenkään uskaltanut debytoida. Ehkä vielä joskus... no juu. Katsotaan, uskaltaako joku muu liittyä kenties seuraamme.

Tonight's gonna be a good night!

Ride Club: The Comeback

Nyt täytyy kyllä sanoa että  v o i  e l ä m ä n  k e v ä t !! Ridessä oli eilen niin älytöntä ja hauskaa. Oliko se jo syksyllä tollanen lihatiski? Ei mun muistaakseni! Tai sitten se johtui vaan siitä, että meitä oli aina isompi porukka liikkeellä, ettei kukaan uskaltanut lähestyä, haha. Ei ole selvästikään turvallista olla ne baarin ainoat blondit tytöt... meitä mittailtiin nimittäin aika tarkasti. Ja lähestyttiin myös aika häikäilemättömästi. Noin seitsemännen porukan jälkeen sekosin laskuissa. Meidän oli tarkotus tulla vikalla metrolla kotiin, mutta noh, that didn't quite happen... onneksi mulla oli tänään siis vasta yhdeltä luento.

Henna ja Hana

Vessasta löytyi tällainen kapistus: eurolla saa suihkauksen hajuvettä. Why oh why?

Jostain syystä katsoin tarpeelliseksi ottaa myös vessan ovesta kuvan...

Siinä niitä drinkkejä olis taas tarjolla...

Henna ja minä virallisen paparazzin kuvaamana

Mä meinasin ensin vaan selittää, että olen löytänyt maailman parhaan yöpalan, Hühnerschnitzelsemmelin, kunnes löysinkin kamerastani nämä kuvat (ja repesin); tässä siis ihan konkreettista todistusmateriaalia herkullisesta sämpylästä, jossa on kanaschnitzeli välissä. Nam!

 

Yum yum, melkein mahtuu suuhun!

Tänään olen ollut vähän väsynyt, mutta jaksoin sentään istua koko luennon koulussa. Sen jälkeen toistui sama rutiini kuin eilen: kevyt lounas/päivällinen ja nokoset. Ja nyt pitäisi vielä vähän jaksaa lukea, ettei ihan löysäilyksi mene tämä päivä.

Illalla olisi ollut  Down Underissa vuorostaan farewell-partyt, siellä oli tarkoitus käydä pyörähtämässä. Vaihdoin vaatteet, meikkasin, ja sohin vähän tukkaani - ja jäin kotiin. Joskus näinkin. Oon ollu joka ilta jossakin... viime keskiviikosta lähtien. Ei vaan enää jaksa seittemättä iltaa putkeen, pakko vähän jarrutella. Parempi kai pitää välipäivää kun huomenna olisi taas perus keskiviikko, eli todennäköisesti Charlie P's. Helmikuussa ehtii huilia sitten vähän enemmän...

Taidan itseasiassa mennä nyt nukkumaan, huomenna koulua sentään jo aamulla!

Rajapyykkejä

Guten Tag!

Mulla oli tänään vähän huono päivä, kunnes tulin luennolta kotiin ja huomasin siivoajien käyneen - ja jätteneen huomautuksen mun pullovuoresta! :D Mun mielestä on aika hyvä saavutus, jos saa tyhjillä pulloilla varoituksen. Mun sisäinen puunhalaaja vaan sanoo, ettei niitä voi heittää tavalliseen roskikseen, vaikka tässä maassa ei kai mitään muuta mahdollisuutta ole. Pullonpalautus on tietääkseni tuntematon käsite. Muuten olisinkin jo aika rikas. Kyllä nyt naurattaa, ja paljon.
Naurattaa myös se, että hitto vie, nehän on koskeneet mun seinällä oleviin valokuviin! Yks on vinossa! Aika härskiä.

 

...enkä ole siis itse juonut kaikkea tätä

Tänään on siitä jännä päivä, että se olisi sitten tasan puoli vuotta taas tämän neidin synttäreihin, hui. Se tarkottaa myös sitä, että meidän kielikurssin loppumisesta on jo 4 kuukautta. Ei mikään ihme jos saksa on vähän taas ruosteessa! Taidan yrittää saada keväällä jonkun kurssin, eihän tästä tule muuten yhtään mitään. Niin, ja kuukausi sitten ihmiset alkoivat valua joululomilleen. Pelottavaa, miten nopeasti aika jaksaa aina juosta. Parin viikon päästä kaikki yhden lukukauden ihmiset ovat häippässeet (kyynel!) ja me jäävätkin olemme kotona tai reissussa. Ainakin kaikki ne, jotka mä tiedän.

Kuulin tänään hyviä uutisia, nimittäin ystäväni Henna on myös saanut luvan jäädä tänne vuodeksi! Sillä on kämppäasiat tosin vielä auki; en tainutkaan mainita, että mä sain perjantaina ÖAD:ltä vahvistuksen, että saan pitää huoneeni kesäkuun loppuun asti?
Tämän kunniaksi lähden tästä kohta legendaariseen Ride Clubiin Hennan ja tsekkiläisen Hanan kanssa. Ei ole sielläkään tullut muuten käytyä.... yli neljään kuukauteen. Voi olla aika jännää. :D

Avatar

Eiliset pileet ei ollu kovin suuri success. Tai ehkä se johtui siitä, ettei kolmatta iltaa putkeen vaan jaksa samalla tavalla kuin niitä kahta ensimmäistä... tai no, sitä ekaa. Tai sitten se johtui niistä kaikista ranskiksista, joiden kanssa ei voi jutella kun ne puhuvat vaan keskenää, ranskaa. Eipä siis viivytty kovin kauaa. Kerrankin olin ihmisten aikaan kotona ja ajoissa sängyssä (eli kello 3). Osa kiitos kuuluu yöbussin kuljettajalle, joka ystävällisesti pysähtyi ottamaan mut kyytiin, vaikka se oli jo lähteny liikkeelle.
Mun paparazzinmaine alkaa ihan oikeesti kohta kärsiä, pitäs vähän taas tsempata tässä kuvien ottamisessa...
Kaks kysymystä: 1) mikä ongelma mun naamallani on? 2) miks mun hiukset näyttää aina kuvissa oransseilta?

 

 

 

Näin jännää siellä oli

Tämä päivä onkin ollut täynnä laiskaa opiskelua. Muuten en olisi varmaan liikkunut ulos ollenkaan, mutta käytiin äsken kattomassa muutaman herrasmiehen kanssa Avatar 3D - leffa. Mun mielestä se oli hyvä, vaikka loppuratkaisu olikin ennalta arvattavissa. Ja siinä 3D:ssäkin hauskinta on vaan se ajatus, miten typerältä ne lasit näyttää naamalla. :D  No ei, olihan siinä ihan hienot tehosteet, ja sillee.
Leffan jälkeen käytiin vielä yksillä pienessä kivassa viinibaarissa. Lunta sataa muuten taas, ihan kunnolla. Mutta valitettavasti maassa se muuttuu loskaksi, kun on niin lämmintä. Tai nollan tuntumassa toi lämpötila taitaa pyöriä.
Laitan tässä vielä pastaa yöpalaksi (just because I can) ja sitten nukkumaan. Huomenna alkaa talvilukukauden toka vika viikko, iik. Toivottavasti ens viikko olisi tehokkaampi kuin tämä. Myös tämän blogin kannalta, vähän flegmaattisia ollu nää mun jutut viime aikoina. Pahoitteluni siitä.

Sain muuten Hilkalta mailin, että mun kotonani on ollu radio päällä! Eihän se olekaan pauhannut siellä kun 10 päivää itsekseen... hyvä minä.

Bis Morgen!

150. !

Pitäisi varmaan pitää jonkunlaista kirjaa, montako päivää olen viettänyt täällä. Aika hyvin olen onnistunut pitämään tämän yksi postaus per päivä tahdin, paitsi tietenkin reissussa ollessa ei ole voinut kirjoitella. Mutta toi 150 haiskahtaa kyllä siltä, että olisin kirjoitellut jopa enemmän? Hmm? No jokatapauksessa, aika kunnioitettava määrä, sanoisin. Ei siitä ole vielä kahtakaan kuukautta, kun ylitin sadan postauksen rajan.


Pitihän mun sitten nähdä sekin päivä, että mulla on hauskaa reggaebileissä. Khyyllä, kuulitte aivan oikein. Ja mähän en tunnetusti kyseisestä musiikkityylistä edes välitä. Me tosiaan eilen käytiin tsekkaamassa ne TU:n (Technische Universität) Farewellbileet, jotka oli Karlsplatzilla sellaisessa vanhassa asemarakennuksen tyyppisessä ratkaisussa. Eka havainto, kun astuttiin sisään.... onko nää oikeat bileet? Ei nää voi olla, eihän? Mutta kyllä ne vaan oli, niin randomilta kun se aluksi vaikuttikin. Olisihan se pitänyt muistaa, että nörtit on yleensä niitä pahimpia bilehirmuja... krhm. Meininki oli hieman erilainen kun niissä torstain bileissä. Raggae pauhasi ja vihta haisi, mutta oli kyllä tosi hauskaa ja rentoa. Melko hämmentävää suorastaan. Jossain vaiheessa siirryttiin siitä vihdanhajuisesta alakerrasta yläkerran discoluolaan, jossa ei yllättäen ollut ketään muita. Mutta meillä oli ihan hauskaa keskenämme. Phil Collins...tää on Phil Collins...!!! ;)

 

Juhani tekee tuttavuutta jonkun TU:laisen kanssa. Propsit ton tyypin susipaidalle...

 

Katrien, Heidi, Sara, narkkari minä

Ihan hieno paikka oli

Näin käy kun ottaa kuvan pimeässä huoneessa: "Ai täällä on vihreät seinät!"

Tänään olen ollut ylpeä itsestäni, koska sain luettua ihan kunnolla tentteihini. Mitään muuta en olekaan vielä ehtinyt tehdä. Kohta ajattelin paistella vähän kalapuikkoja ja alkaa sitten valmistautua iltaan. Tänään on vuorossa ihan vaan kotibileet yhden italialaisen tytön luona. Huomaa kyllä, että lukukausi lähenee loppuaan, kun koko ajan on jotain menoa. Ihmiset haluaa selvästi viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä vielä niin kauan kun voi. Ja mikäs sen mukavampaa, ettei tarvitse kotona nyhjätä.

Btw 1.Eilen mulla oli muuten pohkeet kipeet tanssimisesta, niin että portaissa kulkeminen oli vähän kivuliasta. Mutta tänään ne on niin kipeet etten pysty melkein edes kävellä. Kauheen kiva.

Btw 2. Kevät on selvästi tulossa, kun vielä puoli viideltä paistoi aurinko! Kivaa. :)

 

Bis Morgen!