Rathauskeller

Eilinen illallinen oli oikein hyvä! Syötiin siis kolmen ruokalajin menu, joka näytti tältä:

Alkupala. Toi oranssi asia oli ymmärtääkseni kurpitsasta tehtyä.

Pääruoaksi possunposkea - kuulostaa ällöttävältä, mutta oli oikeesti tosi herkullista.

Jälkkäriksi tuulihattuja ja viikunoita, namnamnam.

Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului, että oltaisiin jatkettu hienon illallisen jälkeen jonnekin baariin. Aikamme kaupungilla palloiltua päädyttiin kuitenkiin istumaan vaan jossain pienessä kuppilassa ja tultiin vikalla metrolla kotiin. Monikossa, koska kaikki asuu nykyään täällä. Tai ainakin melkein kaikki. Olin niin väsynyt ite ettei haitannut yhtään. En oo ehtiny nukkua kunnon yöunia sen jälkeen kun palasin Wieniin, niin jo oli aikakin.
Tässä vähän ihmisiä:

 

Meidän pöytä: minä, Roberto, Henkka, Louise, Päivi, Juhani

 

Juhani syö tuulihattuja sivistyneen näköisenä

Tänään alotin tentteihin lukemisen heti kun sain revittyä itseni sängystä ylös, joten iltapäivällä oli pakko käydä lenkillä ettei pää räjähdä. Just ku olin tullu takas niin palohälytin alkoi taas huutaa - ja tällä kertaa se vaan kesti ja kesti. Päädyttiin lopulta menemään kämppikseni kanssa ulos, jonne oli jo kokoontunut muitakin ihmisiä. Ja jotenkin kummasti tilanne päättyi siihen, että mut raahattiin salille. Henkka oli siis matkalla sinne, ja yritti houkutella mua mukaan, mutta mun piti lukea tentteihini.... kunnes annoinkin perikse ja lähdin myös. Ja oon tosi ilonen että menin, oli muuten tosi hyvä sali ja ihan tossa lähellä! Mua pitää aina vähän potkia perseelle että saan jotain aikaiseksi. ;) Siitä se lähtee.


Illalla käväisin vaihtariaikani ekassa First Contactissa - kaikenkaikkiaan tämä oli siis jo neljäs, mutta syksyllä en tiennyt ensimmäisestä ja toinen me vaan skipattiin, ja nyt olin Suomeesa kun se eka oli helmikuun alussa. Oli siis pakko käydä tarkistamassa millaista siellä on, vaikka olinkin kovin epäsosiaalisella tuulella.

Mua vaivaa tällä hetkellä ehkä maailman suurin tenttiressi, ihan kun olisi lukion koeviikko ja sen lisäksi vielä normaalit luennot päälle. Seuraavat kolme päivää tulee olemaan niin helvettiä... sitten pitäis helpottaa. Ehkä.

Bis Morgen! Jos olen vielä hengissä....


p.s. seuraavaa yhteenvetoa saatte odottaa maaliskuun loppuun! Tästä kuusta ei ole paljon sanottavaa kun olin Suomessa suurimman osan ajasta.
p.p.s. hupsista hei, olen asunut täällä jo puoli vuotta :o

Iceberg!

Aurinkoista lauantaipäivää!

Nyt on kyllä monta syytä olla hyvällä tuulella. Täällä on edelleen kevät, vaikka eilen vähän ripsikin vettä. Lämpötila +10, aurinko paistaa, linnut laulaa, Praterin maailmanpyörät pyörivät. Ja vaikka eilen tulikin olympialätkässä turpaan niin pahasti ettei tienny pitäskö itkeä vai nauraa, niin loppuilta sujui siitä huolimatta aivan loistavasti. Oli oikeesti niin hyvät bileet, ehkä jopa parhaat missä oon täällä ollu. Homman nimi oli siis Iceberg, tapahtumapaikkana Arena (Gasometerin lähellä), ja vaikka sisäänpääsy kustansi 10 euroa, oli se ehdottomasti sen arvoinen tapahtuma. Ihan älyttömän hauska ilta! Olin ite eka ihan pihalla kun me mentiin sinne, että mitä, onko nää bileet siis ulkona? Vähän niinkuin olisi festareille mennyt: alueelle oli sisäänpääsymaksu ja turvatarkastus (takavarikoivat mun sateenvarjon, prkl. Sain sen kyllä lähtiessä takaisin), ja alue muodostui useista rakennuksista joissa jokaisessa soi erilainen musiikki. (Ja pihalla oli tietenkin erinäisiä ruokakojuja) Soittivat muuten yllättävän hyvää musaa, varsinkin rokkipuolella - vai mikä se nyt oli? Jaksettiin jammailla siellä loppuun asti, eli noin kello viiteen... kivasti pääsi jo metrolla kotiin sen jälkeen. :) Vitsi et oon kyl fiiliksissä, tonne on päästävä uudestaan!

 

Suomenlipun laittoivat baarissa kivasti

Ei kyllä paljon naurattanu vähän ajan päästä

 

Iceberg! 

Boys boys boys

Tommi, Prem, Berkay, Juhani

 

Tommi lainas huulikiiltoa kun ei ollut muuta....

 

Juhani, Kaja, minä, Tommi, Berkay, Martijn - hulluja ihmisiä :D

...yritin olla hymyilemättä... thats what you get

 

Vessan seinää 

  

Muutama muukin oli eksynyt paikalle

 

 Sumea sininen Ode

  

  

Sumeita sinisiä miehiä 

 

Tommi ja Martijn...!

Kuulostaa hyviltä bileiltä

Berkay, Martijn, Tommi...

 Ehkä hieman jo väsyttää?

 

No meitä ainakin jaksoi vielä hymyilyttää :)

Oli ihan pakko käydä pitkällä kävelyllä tuolla puistossa, on niin ihana ilma ettei millään viitsi vaan istua sisällä. Ilmeisesti Prater on siis taas auki, laitteet pyörii ja ihmisiä oli ihan hitosti. Oon niin iloinen, että saan olla täällä kevään. Nyt on sentään vasta helmikuu, odotan innolla millasta on esimerkiksi toukokuussa! :))

 

  

Bannerista tuttu Riesenrad <3

 

 

Pakko mainita yhdestä melko jännästä jutusta. Tajusin eilen, että mulla ton mun täkäläisen koulun kautta myös mailiosoite. Jotenkin olen onnistunut olemaan täysin tietämätön moisesta tähän asti, miten lie mahdollista. No jokatapauksessa, aloin sitten kuumeisesti miettiä, että mitenköhän mä pääsisin sisälle kyseiseen osoitteeseen, jos mulle vaikka olisi tullut sinne jotan. Tänään vihdoin löysin sen, ja kappas siellä odotti 69 mailia! Niiden joukosta löytyi muuten selitys aika moneen asiaan... En voi kyl muuta ku nauraa, voi elämän kevät. Kannattaisko ihmisille ehkä mainita, että tollanen palvelu on olemassa? :D
Ja tosiaan, se eilinen tentti oli jossain ihan muualla, ja siitäkin oli tullut maili jo helmikuun alussa... se proffa kyllä vastasi siihen mailiin jonka lähetin mun suomalaisesta osoitteesta, että se luuli lähettäneensä kaikille ilmottautuneille mailia paikan vaihtumisesta. Siksi aloinkin itseasiassa miettiä, että onkohan mulla joku maili Bokun kautta johon moiset tulevat. No kuitenkin, saan tehdä sen tentin ens viikolla.

Tänään ollaan menossa uusien kanssa syömään hienosti Rathausin kellariin, ja sieltä sitten jatketaan varmaan jonnekin. Kohta pitää siis alkaa jo valmistautua, ääk. Saapi nähdä kuinka pitkän kaavan mukaan tänään vedetään, olisi ihan kiva tietty jos joskus ehtisi nukkuakin...

<3

p.s. Suomessa innostuin syömään runsaasti raejuustoa, ja olin innoissani, kun löysin täältäkin moista herkkua ja vieläpä luomuna. Noh, hämmästys oli suuri kun tajusin sen sisältävän 20% rasvaa! Ihan samalta se kyllä maistui kuin suomalainen, että en sitten tiedä...

Uusia ihmisiä ja koulukitinää

Nyt mulla alkaa oikeesti mennä hermot ton mun hippikouluni kanssa. Mulla piti tänäaamuna olla tentti kello 9. Eilen en ollut ulkona kovin myöhään koska mun piti olla tenttikunnossa. Heräsin seitsemältä, tarkistin vielä mihin olen menossa, raahasin itseni koululle ja olin siellä salissa hyvissä ajoin - ja ketään ei ilmaannu paikalle! Miksi, oi miksi. Onhan mulle ennenkin käynyt niin, että olen netin tietojen perusteella ihan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta ketään muuta ei näy. Mutta tää oli eka kerta kun kysessä olis ollut tentti. Kuinka paljon ihmistä voi vituttaa, kysynpähän vaan? Olin henkisesti valmistautunu, luin koko eilisen päivän - ja sitten en pääsekään tekemään sitä tenttiä. ARGH. Lähetin sille proffalle jo mailia, saa nähdä mitä se vastaa.

Sitten vähän mukavampiin aiheisiin! Uudet ihmiset on oikein mukavia. :) Menin eilen ihan rohkeasti itsekseni sinne etkoille, kun pojilla vähän kesti. Se suomalainen, jonka tapasin aikasemmin päivällä, on siis Henkka nimeltään ja asuu tismalleen samanlaisessa kämpässä kuin minä, mutta kolme kerrosta alempana. Siellä sitten tutustuin niiden porukkaan, joka muodostuu muutamasta suomalaisesta, parista enkusta ja parista norjalaisesta. Näin mä ainakin ymmärsin.
Myöhemmin myös Juhani ja Tommi saapuivat vihdoin paikalla, eikä sitten kovin kauaa ehditykkään enää etkoilla kun jo suuntasimme varsinaisiin bileisiin Clubschiffille. Yllättäen me wanhat toimimme vähän turistioppaina, kun noilla uusilla vaikuttaa toi tässä kaupungissa suunnistaminen olla vielä vähän hakusessa... krhm....
Valitettavasti joudun pitämään teidät jännityksessä; mun kuvat on niin sumeita ja karmeita, etten voi nyt paljastaa, miltä ne uudet ihmiset näyttävät. Joten saatte tyytyä tähän perinteiseen otokseen.

Tosi hauskaa että täällä Molkella asuu nyt niin paljon suomalaisia :) varmaan jatkossakin täällä tulee olemaan etkoja, helppoa kun ei tarvitse lähteä mihinkään kauas. Oon innoissani!
Tänään en ole juuri muuta tehnyt kuin ottanut parit päikkärit, lukenut ens viikon tentteihin, ja sitten Heidi kävi tossa teellä. Niin ja laitoinhan mä taas ruokaa, samaa kuin eilen. Sitä jauhista oli niin paljon että riitti hyvin kahdeks päiväks.
Pitää pikkuhiljaa alkaa laittaa itseäni kasaan, ollaan menossa eka kattomaan Suomi-USA peliä johonkin irkkupubiin, ja sieltä olisi tarkoitus suunnistaa johonkin Icebergiin...? En ihan tajunnut että mikä juttu se on, mutta jotkut bileet kuitenkin. Erilaista musaa ja silleen. Kuulemma hyvät. Että tuota...

Bis Morgen!

Laulava kokki

Kivasti sain otsikkoon kiteytettyä sekä eilisillan että tämän päivän kohokohdat - tai no ainakin melkein. Lähdin silloin eilen Tommille alottelemaan ja sieltä jatkettiin SingyourSongiin, jossa Juhani jo odottelikin. Jostain syystä Charlie P'ssä ei ollut karaokea, siksi ei siis menty sinne. Pojat lauleskelivat, luonnollisesti, mutta minäkin rohkenin vihdoin tarttumaan mikkiin! No okei, osasyynä saattoi olla melkein tyhjä baari ja pari rohkasuryyppyä... mutta kuitenkin. :) Eikä edes jännittäny ihan hirveesti! Siitä se lähtee, olen ylpeä itsestäni.

 

Duetto, harvinainen näky!

Mutta ei niin harvinainen kuin tämä...!

Ilta toisti jo perinteeksi muodostunutta kaavaa: kebapin kautta gasobaariin jatkamaan ekan baarin sulkeuduttua. Mua väsytti tossa vaiheessa jo ihan hitosti, mutta en missään nimessä halunnut lähteä vielä kotiin, iltahan oli vasta nuori. Meidän hienoon suunnitelmaan kuului myös, että valvottais ja katottais Suomen peli netistä. Ja niinhän siinä sitten kävikin - paitsi että sillä aikaa kun pojat tuijottivat intensiivisesti lätkää Tommin läppärin ruudulta, minä vedin sikeetä Tommin sängyssä. Oli muuten hyvä välikuolema, kiitos vaan sängynlainasta Ja kyllä mä koko ajan kuuntelin mitä tapahtuu. Ihan oikeesti...
Niin ja Suomihan voitti sen pelin 2-0! Että ei ihan turhaan valvottu. :)


Mutta voitteko kuvitella, täällä on ihan oikeasti kevät! Helmikuussa! Aurinko paistaa ja päivällä oli 14 astetta lämmintä. Ihan käsittämätöntä. Olisin käynyt kävelyllä, mutta oon lukenut koko päivän huomiseen tenttiin. Kävin kyllä kaupassa, ja kappas, matkalla tömäsin yhteen uuteen suomalaiseen joka kutsui mut etkoilemaan...! Iik. Täytyy ehkä odottaa Tommia ja Juhania että uskallan mennä sinne haha. Mutta kiva että tässä talossa alkaa vihdoin tapahtua. :)

 

Näkymä ikkunastani

Olen muuten ylittänyt itseni, myös ruoanlaitossa. Lupasin itselleni, etten enää harrasta niitä puolivalmiita pussipastoja. Ei muuten oo kovin vaikea lupaus, koska just nyt mua ällöttää ajatuskin niistä. Joten ostinpas sitten kaupasta mm. täysjyväpastaa ja jauhelihaa, ja loihdin tällaisen herkkuaterian:

 Ehdottomasti monimutkaisin ateria jonka olen täällä koskaan valmistanut! Joo joo ei se nyt niin ihmeellinen ole, mutta silti paljon monimutkaisempi kuin "keitä vesi ja lisää pussin sisältö". Ihan itse pilkoin tohon jopa sipulia ja heitin mausteeksi myös vähän pippuria. Ja tomaattikastike on tietenkin luomua, joten siinä ei ole mitään ylimääräistä. ;)

Toi mun uusi kämppis on muuten sen edellisen vastakohta - se on niin hiljaa tuolla huoneessaan etten edes tiedä, onko se kotona. :D En valita yhtään, toivon vaan ettei se pelkää mua tai jotain....

Nyt laitan itseni valmiiksi ja odotan, että ne herrat saisivat raahattua itsensä tänne. Vai, uskaltaisinko sittenkin mennä ihan yksin tutustumaan niihin uusiin....

<3

Uusi alku

Täällä taas!

Ihan tuntuu kuin kotiin olisi tullut, niin rutiinilla toi matkustaminen jo sujuu. Hieman kyllä hämmentävää, että täällä ei ole yhtään lunta ja lämpötilakin näyttäs olevan plussan puolella jopa 7 astetta. Nythän on helmikuu? Hmm?

Palatakseni ihan hiukan menneeseen: kolmen viikon kotilomani aikana ehdin...
-nähdä kavereita <3
-muutenkin viettää aikaa hyvässä seurassa.... ;)
-käydä perheristeilyllä Ruotsissa
-urheilla (jäin koukkuun salillakäymiseen...!)
-saunoa <3
-laiskotella
-käydä Messilässä laskettelemassa
-hiukan opiskella
-käydä Rammsteinin konsertissa
-käydä kampaajalla
-nauttia suomalaisesta talvesta parhaimmillaan

Se on kyllä totta, että on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Suomen talvi on oikein ihana tollasena kolmen viikon annoksena. Yhtään kauempaa en olisi sitä tajutonta lumimäärää kestänyt, haha. Jopa kylmyyden kestin oikein hyvin, en oikeastaan edes palellut kuin ehkä kahtena päivänä vaikka pakkasta oli Helsingissä parhaimmillaan 17 astetta. Ja koko ajan kuljin pelkissä legginsseissä ja saappaissa.

Ainiin, olen saanut uuden kämppiksen. :) Englantilainen tyttö, nimi alkoi K:lla mutta enhän mä nyt enää muista sitä kokonaan. Vaikuttaa ainakin paljon lupaavammalta kuin se edellinen tapaus...! Ainakaan se ei puhu kuin papupata ja siistiltäkin vaikuttaa. Saa nähdä mitä mieltä olen parin kuukauden päästä. :D

En ehdi tällä erää enempää jaaritella, koska ihan just riennän tapaamaan poikia - onkin ollut jo vähän ikävä niitä ja meidän keskiviikkoperinteitä.

Mutta tästä siis alkaa mun toinen vaihtarivuoden puolikas! Oon enemmän kuin innoissani. Nyt taas totutellaan siihen, että valokatkaisijat toimii toisin päin, ovet avautuvat väärään suuntaan, kaupassa ei ole ostoskoreja, ja... että voi puhua kaikkea kivaa paskaa suomeksi kun ei kukaan kuitenkaan ymmärrä. Muahahahahaha.

It's good to be back!

Bis Morgen.

Ystävänpäiväspesiaali

Tästä on ollut puhetta jo pitkään, mutta mikäs sen parempi ajankohta toteuttaa mokoma kuin ystävänpäivä!
Joten saanko esitellä: komeiden herrojen vieläkin komeampia ilmeitä. Ja on sinne sekaan pari neitiäkin eksynyt...
(osa kuvista jo aiemmin esiteltyjä, osa sensuuriin joutuneita...)

Mun all-time favorite

Hyvää ystävänpäivää! <3

p.s. Kiitos ja anteeksi...!