torstai 25. helmikuuta 2010

Laulava kokki

Kivasti sain otsikkoon kiteytettyä sekä eilisillan että tämän päivän kohokohdat - tai no ainakin melkein. Lähdin silloin eilen Tommille alottelemaan ja sieltä jatkettiin SingyourSongiin, jossa Juhani jo odottelikin. Jostain syystä Charlie P'ssä ei ollut karaokea, siksi ei siis menty sinne. Pojat lauleskelivat, luonnollisesti, mutta minäkin rohkenin vihdoin tarttumaan mikkiin! No okei, osasyynä saattoi olla melkein tyhjä baari ja pari rohkasuryyppyä... mutta kuitenkin. :) Eikä edes jännittäny ihan hirveesti! Siitä se lähtee, olen ylpeä itsestäni.

 
Duetto, harvinainen näky!

Mutta ei niin harvinainen kuin tämä...!

Ilta toisti jo perinteeksi muodostunutta kaavaa: kebapin kautta gasobaariin jatkamaan ekan baarin sulkeuduttua. Mua väsytti tossa vaiheessa jo ihan hitosti, mutta en missään nimessä halunnut lähteä vielä kotiin, iltahan oli vasta nuori. Meidän hienoon suunnitelmaan kuului myös, että valvottais ja katottais Suomen peli netistä. Ja niinhän siinä sitten kävikin - paitsi että sillä aikaa kun pojat tuijottivat intensiivisesti lätkää Tommin läppärin ruudulta, minä vedin sikeetä Tommin sängyssä. Oli muuten hyvä välikuolema, kiitos vaan sängynlainasta Ja kyllä mä koko ajan kuuntelin mitä tapahtuu. Ihan oikeesti...
Niin ja Suomihan voitti sen pelin 2-0! Että ei ihan turhaan valvottu. :)


Mutta voitteko kuvitella, täällä on ihan oikeasti kevät! Helmikuussa! Aurinko paistaa ja päivällä oli 14 astetta lämmintä. Ihan käsittämätöntä. Olisin käynyt kävelyllä, mutta oon lukenut koko päivän huomiseen tenttiin. Kävin kyllä kaupassa, ja kappas, matkalla tömäsin yhteen uuteen suomalaiseen joka kutsui mut etkoilemaan...! Iik. Täytyy ehkä odottaa Tommia ja Juhania että uskallan mennä sinne haha. Mutta kiva että tässä talossa alkaa vihdoin tapahtua. :)

 
Näkymä ikkunastani

Olen muuten ylittänyt itseni, myös ruoanlaitossa. Lupasin itselleni, etten enää harrasta niitä puolivalmiita pussipastoja. Ei muuten oo kovin vaikea lupaus, koska just nyt mua ällöttää ajatuskin niistä. Joten ostinpas sitten kaupasta mm. täysjyväpastaa ja jauhelihaa, ja loihdin tällaisen herkkuaterian:


 Ehdottomasti monimutkaisin ateria jonka olen täällä koskaan valmistanut! Joo joo ei se nyt niin ihmeellinen ole, mutta silti paljon monimutkaisempi kuin "keitä vesi ja lisää pussin sisältö". Ihan itse pilkoin tohon jopa sipulia ja heitin mausteeksi myös vähän pippuria. Ja tomaattikastike on tietenkin luomua, joten siinä ei ole mitään ylimääräistä. ;)

Toi mun uusi kämppis on muuten sen edellisen vastakohta - se on niin hiljaa tuolla huoneessaan etten edes tiedä, onko se kotona. :D En valita yhtään, toivon vaan ettei se pelkää mua tai jotain....

Nyt laitan itseni valmiiksi ja odotan, että ne herrat saisivat raahattua itsensä tänne. Vai, uskaltaisinko sittenkin mennä ihan yksin tutustumaan niihin uusiin....

<3

Ei kommentteja: