Die Ende

Viimeiseksi muttei suinkaan vähäisimmäksi summa summarum, tiivistelmä ihan kaikesta. What can I say? Minä vaan pidän listoista ;)


Vaihtovuoteni aikana olen...

- Itsenäistynyt ja oppinut tulemaan toimeen ilman tuttuja ja turvallisia asioita
- Avartanut maailmankatsomustani. Huomattavasti.
- Oppinut paljon uutta, niin yleismaailmallisella kuin ihan suomalaisella tasolla (Savo ja Etelä-Karjala eivät ole sama asia... krhm)
- Muodostanut mielipiteen useasta kansallisuudesta; tosin kaikista ei niin positiivisen (pakko silti sanoa, että kaikki tapaamani puolalaiset ovat olleet todella mukavia!)
- Oppinut arvostamaan suomalaisuutta entistä enemmän
- ...tullut ehkä iiiiiiiiiiiiiiiihan vähän nationalistiksi. Ehkä. Pikkusen.
- Tajunnut, etten koskaan halua asua missään mualla kuin Suomessa (mutta sen sijaan Helsinki ei ole mulle enää niin itsestäänselvyys)
- Tajunnut myös, etten halua jakaa elämääni muun kuin suomalaisen kanssa. Krhm.
- Tajunnut siis, miten tärkeä osa suomalaisuus on omaa identiteettiäni, ja kuinka vaikeaa loppujenlopuksi on olla oma itsensä vieraalla kielellä
- Ikävöinyt suomalaista ruokaa, mökkeilyä, saunaa, Fazerin suklaata, kaurapuuroa, Suomen syksyä ja kevättä... kaikkea sellaista, mitä en normaalisti edes ajattele kaipaavani (tai mitä en olisi koskaan voinut kuvitellakaan kaipaavani!)
- Rakastunut joihinkin itävaltalaisiin ruokiin: oikea Wiener schnitzel, Apfenstrudel, Topfenstrudel, Käsespätzle, Keiserschmarrn, Gulasch, Palatschinken (millä vaan makealla täytteellä), Knödelit, Melange, Glühwein, Langos... ja jopa Sacher. <3
- Oppinut juomaan kaljaa (Ottakringer<3)
- Kiinnostunut viinintuottamisesta
- Alkoholisoitunut, mutta oppinut siitä myös pois (suomeksi siis raitistunut)
- oppinut siinä sivussa, että jos juo useana päivänä putkeen, mikään ei oikein nouse enää päähän. Ja että 12 päivän putki ei ole kovin suositeltava.
- Muidenkin elämäntapojen kannalta käynyt pohjamudissa, ja noussut sieltä takaisin ylös; siis ensin elänyt pelkällä pastalla 5kk, juonut järkyttävät määrät alkoholia, nukkunut keskimäärin 4 tuntia yössä ja ollut harrastamatta mitään liikuntaa, ja sen jälkeen opetellut syömään terveellisesti ja säännöllisesti, rajoittamaan alkoholinkäyttöä, ulkoilemaan, nukkumaan, ja ennen kaikkea liikkumaan riittävästi ja säännöllisesti
- Vanhentunut naamasta noin 5 vuotta, haha
- Alkanut käydä kuntosalilla säännöllisesti
- Alkanut jopa pitää juoksemisesta...!
- Alkanut juoda maitoa (huomattavia määriä)
- Juonut myös käsittämättömän paljon teetä
- Oppinut keittämään mannapuuroa polttamatta sitä pohjaan
- Opetellut tekemään maailman parhaita lihapullia ja jauhelihapihvejä
- Värjännyt hiukseni 4 kertaa
- Lukenut 10  (suomenkielistä) kirjaa
- Parantunut tv-addiktiosta (Salkkarit on silti edelleen must, myötähäpeästä huolimatta)
- Saanut todella paljon kavereita ja jopa muutaman hyvän ystävän (jotka toivottavasti pysyvät ystävinäni ikuisesti <3)
- Erään ystävän kautta tavannut myös erään toisen (nykyään) tärkeän henkilön. ;)
- Palannut juurilleni; pikkutyttönä kaikki ystäväni olivat poikia, niin myös täällä kaikki läheisimmät ystäväni ovat poikia
- Jäänyt koukkuun bloggaamiseen!
- Matkustanut seitsemään uuteen maahan
- Käynyt 18 uudessa kaupungissa (Wien ei siis kuulu tähän listaan)
- Tehnyt suuria suunnitelmia tulevaisuuden varalle
- Laajentanut musamakuani; Metallican ja muun metallin lisäksi kuuntelen nykyään mm. Lady Gagaa, Mewiä, Placeboa, Pendulumia, Amy MacDonaldia, Brandi Carlileä............
- Muistanut uudelleen rakkauteni musiikkiin ja alkanut vuosien tauon jälkeen soitella taas kitaraa
- Uskaltautunut vihdoin jopa laulamaan julkisesti
- Saanut sisustusinspiksiä kotiini (tällähän ei varmasti ole mitään tekemistä sen kanssa, että tätä huonetta ei saa millään tavalla sisustaa...)
- Tajunnut miten vaikeaa vieraalla kielellä opiskeleminen on, vaikka sitä kieltä osaisikin tosi hyvin
- ...ja miten mahdotonta se on jos ei osaa kieltä tosi hyvin
- Parantanut engalnnintaitojani entisestään
- Ehkä oppinut muutaman sanan lisää saksaa
- Oppinut monia asioita itsestäni - vaikka ympäristö muuttuisikin, elämä pysyy silti melko samana; erakkona viihtyvästä ei tule super sosiaalista, mutta sen ei tarvitse olla huono asia
- ...oppinut, etten todellakaan ole kovin sosiaalinen ihminen ja että ystävystyminen näin "vanhana" on todella haastavaa (mutta onneksi on myös niitä ihmisiä, joiden kanssa se tapahtuu kuin itsestään)
- Uusien oivalluksia myötä muuttunut ja kasvanut ihmisenä ihan hirveästi (kuulostaapa kliseiseltä); en edes tunnista enää itseäni syksyn teksteistä
- Ennenkaikkea tajunnut, että elämä on juuri sitä mitä siitä itse tekee - ei kannata jäädä jossittelemaan vaan tehdä niitä asioita joista tykkää ja nauttii, nyt eikä vasta huomenna!


Vaihtovuoteni aikana olen kuluttanut/ käyttänyt...

- 3 isoa pussia vihreää Jenkki-purkkaa
- 4 tuubia Aqualan L kosteusvoidetta (200ml)
- 7 kpl muita kosteusvoiteita (50-200ml)
- 4 tuubia hammastahnaa
- 4 pulloa/tuubia kasvojenpesuainetta
- yhden pullon silmämeikinpoistoainetta
- yhden tuubin kosteuttavaa kasvonaamiota
- yhden purkin jalkojenkuorinta-ainetta
- 2 pientä tuubia (30ml) kasvojenkuorinta-ainetta
- 2 pulloa Erittäin hieno suomalainen -hiustenhoitoainetta, sekä 2 pulloa muita hoitoaineita
- noin 500 ml shamppoota, 3 eri laatua
- 4 deodoranttia
- 2 kpl huulirasvoja (5ml puikko)
- pullon hiuslakkaa
- pullon kuivashamppoota
- 8 ripsiväriä
- yhden putkilon nestemäistä rajausväriä (3ml)
- yhden valokynän (2,5ml)
- 2 tuubia Bepanthen-emulsiovoidetta (30ml) (sekä noin puoli tuubia sitä paksumpaa voideversiota)
- paljon kynsilakkaa (18 eri väriä), mutta yhtäkään kokonaista pulloa en käyttänyt loppuun koska vaihtelin värejä niin usein...
- 2 pulloa Mavadry - kynsilakan pikakuivattajaa (10ml)
- pullon kynsilakanpoistoainetta
- yhden rasian pumpulipuikkoja (200kpl)
- 2 pötköä pumpulilappuja
- 4 pulloa nestemäistä saippuaa (yhdessä kämppiksen kanssa)
- noin 60kpl buranaa (400mg, 2x30kpl paketti)
- noin 2 purkkia hiilitabletteja (50kpl/purkki)
- vajaan 2kg pyykinpesujauhetta

( Jos jotain kiinnostaa mitä nämä tuotteet olivat, tarkempi lista löytyy täältä )


Vaihtovuodestani ja Wienistä jään lämmöllä muistelemaan ja kaipaamaan...

- ystäviäni <3 <3 <3
- julkista liikennettä ja ennen kaikkea sen toimivuutta (ja sitä, että yöbussit kulkevat myös arki-iltoina eikä niistä tarvitse maksaa erikseen!)
- Praterin puistoa ja erityisesti siellä lenkkeilyä
- huvipuiston ääniä!
- näkymää ikkunastani (Riesenrad<3)
- pitkäksi venyneitä iltoja/öitä/aamuja kavereiden kanssa (Gasobar<3)
- karaoken laulamista keskiviikkoisin (ja muulloinkin)
- Tommi ja rommi - hetkiä<3
- halpaa viiniä, itävaltalaista olutta sekä spritzereitä
- pizzaschnitte ja kebap-paikkoja, ja niistä nautittuja yöpaloja (Dürum ja Schnitzelsemmel, njami)
- samaisten kojujen myyjiä! Ne ovat aina niin ystävällisiä ja iloisia :)
- kreikkalaista ravintolaa Irodionia, italialaista ravintolaa Da Gennaroa gnoccheineen, unkarilaista ravintolaa Ilonaa, sekä maailman parasta aamiaispaikkaa Dschungelwieniä (tai no, lähinnä sen aamiaista, en niinkään paikkaa, koska palvelu on niin huonoa! haha)
- niitä ihan oikeita Schnitzeleitä, sekä muita itävaltalaisen keittiön herkkuja kuten knödeleitä, gulassia ja käsespätzleä
- kaikkia itävaltalaisia leivonnaisia (ja Wienin lukuisia leipomoita ja niiden tuoksua)
- heurigeneja (ravintoloita, joissa tarjoillaan omaa viiniä ja perinteistä itävaltalaista ruokaa)
- joulumarkkinoita, luistinrataa Rathausplatzilla, Donauinselfestiä, ja kaikkia muita ihania tapahtumia
- myöhäistä syksyä ja aikaista kevättä
- kuntosaliani McFitiä, joka on naurettavan halpa ja auki 24/7
- sitä, että kaiken ruoan saa luomuna eikä ole edes kallista
- sitä, että minulla oli ruokakauppa alakerrassa, metropysäkille 5 minuutin kävelymatka, sekä lisäksi toiselle metrolle ja junalle alle 10 minuutin kävelymatka! Eikä pidä unohtaa niitä kolmea yöbussilinjaa, joilla pääsin kotiin
- omaa huonettani (oranssista värityksestä huolimatta)
- kuivausrumpua!


Vaihtovuodestani / Wienistä en jää kaipaamaan...

- sitä, että pitää edes yrittää hoitaa asiansa saksaksi ;)
- ovikelloa, joka kuulostaa palohälyttimeltä
- ainaisia oikeita (mutta aiheettomia) palohälytyksiä
- hajua porraskäytävässä
- huutavan oranssia väritystä asunnossani
- pieniä valkoisia sokeritoukan poikasia jotka vilistävät lattioilla ja välillä eksyvät jopa sänkyyni, YÖK
- asuntoni järkyttävää kylmyyttä talvella ja vastaavasti kuumuutta keväällä ja kesällä (prkleen passive house)
- sitä ensimmäistä kämppistäni.... :DD no okei, olihan se kokemus sekin
- lakanoita, jotka rullaantuvat pois peitosta vähintään kerran viikossa
- lakanoita ilman käsireikiä!
- uunitonta ja muutenkin huonosti varusteltua keittiötä (tylsät veitset, onko mitään ärsyttävämpää??)
- siivoajia, jotka käyttävät keittiöitämme puhelinkoppeinaan
- ihmisiä, jotka metroon mennessään eivät anna pois jäävien tulla ensin ulos. ARGH!
- sadetta, tuulta, ja talven hyytävää kylmyyttä
- säälittäviä kauppojen aukioloaikoja
- kauppojen säälittävyyttä ylipäänsä: ei koreja, ei tilaa hihnan päässä (tavarat kärrystä hihnalle ja nopeasti takas kärryyn - ärsyttävää!)
- elämän vaikeutta vieraassa maassa ihan ylipäänsä



Lopuksi haluan vielä listata koko vuoden TOP 10 tapahtumat:
(Tästä meinasi tulla melkein TOP50, niin paljon ikimuistoisia tapahtumia vaihtovuoteni varrelle mahtui!)

10.  Ljubljana

9.  Itsenäisyyspäivän juhlat

8. Auringonnousun katselu

7. Viimeinen varsinainen ilta

6. Donauinselfest!

5. Helmikuun Iceberg

4. Tommin yllärisynttärit Brnossa

3.  Zell am See

2.  Praha

"Lihava mies opettaa neidille biljardia" - tästä meidän ystävyytemme "virallisesti" alkoi

Ja se ykkönen tuskin tulee kenellekään yllätyksenä... saisinko rumpujen pärinää:



1.  NASSFELD!
Vaikka aikaa kuluu ja asiat muuttuvat, muistot säilyvät ikuisesti. <3

"Sä näytät vähän vajaalta" "Kiitos!"

:)

Tämän blogin taival päättyy tähän. Tämä on toiminut päiväkirjanani ja yleisenä pohdiskelupaikkanani matkallani siksi ihmiseksi joka nyt olen. Jätän tämän avoimeksi, jotta myöhemminkin voitte halutessanne palata tänne katselemaan vaihtarielämän ihmeellisyyttä, ja tulevaisuuden vaihtoonlähtijät voivat tsekata, mitä on luvassa. ;) 
(Haluan pahoitella vanhempien postausten huonoa tasoa, tai siis lähinnä kuvin asettelua ja pientä kokoa. Olisi turhan suuri operaatio siistiä kaikki postaukset näin jälkikäteen, joten toivottavasti kestätte. Terveisin neiti perfektionisti)


Kiitos teille kaikille lukijoille, jotka olette seuranneet elämääni kuluvan vuoden ajan, kestäneet satunnaiset angstailuni, vaihtelevan tylsän arkeni ja ajoittaiset riemunkiljahdukseni. En varmasti tunne läheskään teitä kaikkia - te taidatte tuntea minut jopa paremmin?
Tämä blogi on ollut hyvin oleellinen osa jokapäiväistä elämääni, ja voisin käyttää niinkin kliseistä termiä kuin henkireikä. En tiedä olisinko saanut tästä vuodestan näin paljon irti jos en olisi saanut jakaa tätä kaikkea teidän kanssanne!

Bloggaamista en suinkaan lopeta - kiinnostuneet voivat seurata elämääni ja mietintöjäni jatkossa täällä.

Hey you all stalkers who don't understand Finnish! Nice that you have been following my blog, hope you enjoyid it. This blog ends here, as well as my year abroad. Still, I'm not going to quit blogging - you can continue stalking my life in my other blog (I will be writing also a bit in English).

Kiitos ja anteeksi. ;)

Aufwiedersehen!

Mit grosse Liebe,
<3 Outi A.

Outin Wien-opas

Jottei kymmenen kuukauden aikana kerääntynyt Wien-tietämykseni menisi aivan hukkaan, päätin kirjoittaa oman Wien-oppaan. Tässä on kaksi osaa: ensimmäinen osa on turisteille, siis ihmisille, jotka ovat menossa Wieniin vain lomalle, ja lopussa on muutamia vinkkejä sitten niille jotka ovat menossa vähän pidemmäksi aikaa, esimerkiksi vaihtoon.


Kun olet lähdössä Wieniin lomamatkalle:

Wienissä riittää tekemistä ja näkemistä joka makuun. On museoita ja näyttelyitä, ooppera, kirkkoja, muita vanhoja mielenkiintoisia rakennuksia, puistoja, metsiä, viinitarhoja, eläintarha, huvipuisto, jokiristeilyitä........ you name it. Vuodenaika ja matkan pituus vaikuttavat luonnollisesti siihen, mitä Wienissä kannattaa (ja voi) puuhailla.
Tässä muutamia vinkkejä vuodenaikoihin liittyen:

- Tammikuu on Wienissä ballseason, eli tanssiaiskuukausi. Eri tahojen (esim. eri yliopistojen) järjestämiä tanssiaisia on pitkin kuuta, ja ymmärtääkseni niihin voivat osallistua kuka vaan. Tammikuussa on myös luistinrata Rathausplatzilla - käymisen arvoinen!
- Pääsiäisen aikoihin voi pitkin kaupunkia löytää pieniä pääsiäismarkkinoita. Niiltä voi ostaa mm. käsitöitä ja paikallisia herkkuja.
-Huhtikuun lopussa myös Praterin huvipuisto avataan jälleen. Riesenrad on kuitenkin avoinna ympäri vuoden.
-Vappuna on ilotulitus
-Kesäkuun puolessa välissä on Donauinselfest, eli Euroopan suurimmat ilmaisfestarit.
-Kesäkuukausina Tonavalla likkuu useita risteilyaluksia; niillä pääsee Wienistä muihin kaupunkeihin ja Tonavanlaaksoon, mutta myös lyhyitä Wien-kierroksia tehdään
-Kesällä  kaikki puistot ja puutarhat ovat luonnollisesti parhaassa loistossaan.
- ... mutta myös syksyllä puistot ja erityisesti kaupunkia ympäröivät metsät ovat näkemisen arvoisia
- Lokakuussa on Viennale-elokuvajuhlat. Myös Oktoberfestejä juhlitaan baareissa ja ravintoloissa
- Marraskuun loppupuolella kaupunki täyttyy joulumarkkinoista - niiltä saa ostettua kaikkea mahdollista jouluun liittyvää, käsitöitä, sekä ihania leivonnaisia ja muuta pikkupurtavaa. Henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin Glühwein, siis itävaltalainen versio glögistä.
- Uutta Vuotta juhlitaan näyttävästi Rathausplatzilla sekä Stephansplatzilla!

 Riesenrad

Jos vietät vain lyhyen aikaa Wienissä, käy katsomassa edes nämä:

- Stephansplatz ja Stephansdom (no onhan se ihan hieno pytinki)
- Henkilökohtainen suosikkini Praterin puisto ja erityisesti Riesenrad
- Schönbrunnin puisto, ja miksei eläintarhakin
- Rathaus (ihan vilkaisu ulkopuolelta riittää ;) )
- Donauturm (upet näkymät! Kannattaa myös jäädä syömään tornin ravintolaan, sieltä saa minun mielestäni kaupungin parasta Wienerschnitzeliä)
- Haus des Meeres, suuri akvaario
- Schmetterlinghaus, perhostalo
- Syö Heurigenissa, mikäli olet liikkeellä maalis-syyskuussa
- Joulumarkkinat, jos olet matkalla oikeaan aikaan
- Shoppailupaikat löytyvät Mariahilferstrasselta
- Hofburg
- Museumsquartier
- Luonnonhistoriallinen museo
- Hundertwasserhaus
- Karlskirche
- Belvedere

On makuasia, minkälaisista rakennuksista pitää ja minkälaiset museot ja näyttelyt kiinnostavat. Kannattaa siis tutustua tarjontaan jo etukäteen matkaoppaiden tai internetin avulla. Itse en niinkään museoista välitä (poikkeuksena tuo luonnonhistoriallinen museo), joten en listaa niitä tässä tämän enempää.

Jos haluatte samalla kertaa nähdä kaikki Wienin keskustan olellisimmat nähtävyydet, suosittelen tekemään kävelylenkin, joka lähtee Stephansdomilta ja jatkuu kohti oopperaa, sieltä kohti Hofburgin linnaa - matkan varrelle jää mm. espanjalainen ratsastuskoulu - ja sen edestä puutarhan läpi takaisin Ringille, parlamenttitalon ja Rathausin edestä pääyliopistoa kohti. Kierroksen voi lopettaa Votivkirchen eteen, tai hypätä ratikkaan ja ajaa Schwedenplatzille ihmettelemään. :)
Minun kirjoittamaani kaupunkiesittelyyn pääsette tästä.

(saat kuvan suuremmaksi klikkaamalla sitä)

Suuri paint-taidonnäytteeni :D vihreällä on merkitty kävelyreitti, katkoviivalla mahdollinen ratikka-ajelu. Upea, eikö?


Jos sinulla on hiukan enemmän aikaa...

- Jos vuodenaika sallii, käy jokiristeilyllä
- Käy jossain Wienin esikaupungeista (esim. Klosterneuburg, Baden, Krems, Dürnstein)
- Käy oopperassa katsomassa ooppera tai baletti
- Käy patikoimassa/ kävelemässä Lainzinger Tiergartenissa (iso luonnonpuisto, Wienin sisällä kuitenkin)
- Iso ostoskeskus nimeltä Shopping Center Süd löytyy ihan Wienin ulkopuolelta
- Ja jos on käytössä oikeasti enemmän aikaa, käy Linzissä, Grazissa tai Salzburgissa (ainakin kahdessa viimeisessä suosittelen yöpymään, ne ovat sen verran kaukana Wienistä)
- Käy Zentralfriedhofilla etsimässä kuuluisien säveltäjien hautoja
- Seikkaile ympäri kaupunkia! Wienistä löytyy hämmästyttävän paljon todella erilaisia alueita

Ruoka ja juoma

- Kannattaa ehdottomasti vaan rohkeasti tutustua itävaltalaisiin erikoisuuksiin. Itse olin aluksi hieman ennakkoluuloinen, mutta lopulta rakastuin gulassiin sekä knödeleihin. Siitä schnitzelistä pidin siis jo valmiiksi...
- Jos itävaltalainen ruoka ei nappaa, niin järkiruoat nappaavat aivan varmasti! Sacher on niistä varmasti tunnetuin, mutta itse pidän jopa enemmän Topfenstrudelista, Kaiserschmarrnista, oikeastaan kaikista mahdollisista leivonnaisista. Kannattaa kokeilla vaikka kaikkia ;)
- Kahviloita on lukuisia ympäri kaupunkia. Kannattaa istahtaa perinteiseen wieniläiseen kahvilaan (esim. Cafe Central tai Landtman) ja tilata se ainoa oikea wieniläinen kahvi Melange.
- Wien on täynnä myös pieniä Imbiss-paikkoja. Nämä ovat kuin meidän nakkikioskimme, mutta niistä saa paljon monipuolisemmin ruokaa. Pikkunälän yllättäessä kannattaa siis napata esimerkiksi Semmel (sämpylä) tai Käsekrainer (makkara)
- Yönälkään suosittelen Schnitzelsemmeliä (se on siis oikeasti sämpylä, jonkä sisällä on schnitzeli)
- Heurigenit ovat ravintoloita, jotka tarjoilevat omaa viiniään sekä perinteistä itävaltalaista ruokaa. Minä suorastaan rakastuin näihin paikkoihin! Niitä löytyy paljon Grinzingin kaupunginosasta
- Itävaltalainen viini on todella hyvää ja lisäksi edullista. Siitä kannattaa ottaa kaikki hyöty irti. ;)
- Viinin lisäksi kannattaa tutustua olutvalikoimaan. Itse en aikaisemmin juonut olutta lainkaan, mutta maistettuani Ottakringeriä.... paluuta ei enää ollut. <3
- Jos itävaltalainen ruoka edelleen epäilyttää, kannattaa käydä näissä: kreikkalainen ravintola Irodion, unkarilainen ravintola Ilona, sekä italialainen, maailman parhaita gnoccheja tarjoileva ravintola Da Gennaro.

Keiserschmarrn

(kuva täältä)

Muita vinkkejä

- Iävallassa kesä jatkuu pitkälle syksyyn, elo-syyskuussa pärjää todennäköisesti kesävaatteilla
- Talvi on lyhyempi kuin Suomessa; marraskuussa voi olla vielä 20 astetta, ja helmikuun lopussa lämpötila on jo yli 10 astetta
- Sadetta on ympäri vuoden, sateenvarjo on siis hyvä olla mukana. Sää on muutenkin hyvin vaihteleva - koskaan ei voi tietää, millainen päivä tulee olemaan
- Wienin metroverkosto (Ubahn) on hyvin kattava. Turistin kannattaa hankkia 1, 2, tai 3:n vuorokauden lippu, tai viikkolippu (joka ei ole 7 päivää, vaan ma-su!)
- Jos haluaa nauttia maisemista, kannattaa käyttää ratikoita (Strassenbahn)
- Junilla pääsee kätevästi Wienin lähikaupunkeihin

Wienissä aika ei varmasti tule pitkäksi, enemmänkin se saattaa loppua kesken. Mutta onneksi aina voi tulla uudestaan. ;)



Kun olet lähdössä Wieniin vaihtoon:

Kaikki ylläoleva koskee toki myös niitä, jotka aikovat asettua kaupunkiin pidemmäksi aikaa. Tässä kuitenkin vielä hieman lisävinkkejä:

- Ihan ensimmäiseksi, saavuttuanne Wienin lentokentälle, älkää ottako sitä pirun Cat - junaa! (tämä pätee kyllä ihan kaikkia, myös turisteja). Cat - juna on suora yhteys välillä lentokenttä - Landstrasse, mutta se ei ole ratkaisevasti nopeampi kuin tavalliset junat, mutta kalliimpi se kyllä on (noin 10 euroa). Paljon järkevämpää on ottaa tavallinen juna, S7 kohti Floridsdorfia. Se maksaa alle 4 euroa ja sillä pääsee lisäksi pidemmälle kuin Cat- junalla (esim. Molkereilla asuvat pääsevät suoraan kotiin jäämällä pois Pratersternin asemalla)

- Valitse asuinpaikkasi oman elämäsi kannalta kätevältä alueelta. Jos haet asuntoa ÖAD:lta, suosittelen ehdottomasti Molkereistrassea, koska se on niin hyvien liikenneyhteyksien varrella. Lisäksi talo on melko uusi (2005) ja hyvässä kunnossa. Sen vieressä on Praterin puisto (hyvät lenkkimaastot) sekä Pratersternin juna-asema (helppo tulla lentokentältä suoraan kotiin). Myös Gasometer on hyvä paikka asua, siellä on nimittäin yläkerrassa ihan oma baari. Kyseinen paikka on tullut esille tässä blogissakin muutamaan kertaan...... ;)

- Tutustu Wienin metro-, juna-, bussi- ja ratikkaverkostoon kunnolla. Minulla meni yli puoli vuotta ennen kuin tajusin, miten paljon helpompaa on mennä esimerkiksi Molkelta Gasometerille junalla ja metrolla, kuin kahdella metrolla...

- Vaihtarielämä on melko iltapainotteista. Itse kävin ystävieni kanssa pääasiassa karaokepaikoissa (Sing your song sekä Charlie P's), mutta muita suosittuja paikkoja ovat mm. Passage, Pratersauna, Praterdome, Flex, Fluc, Ost Club........... jokainen löytää varmasti kokeilemalla sen oman lempparinsa :)
-  ESN (European Student Network) pitää hyvää huolta vaihtareista, ja heidän järjestämiinsä juhliin, tapahtumiin, retkille ja matkoille kannattaa ehdottomasti osallistua!

- Kauppojen aukioloajat ovat p.....stä. Muista siis käydä kaupassa ennen viikonloppua, sillä lauantaina kaupat saattavat olla kiinni jo ennen kun pääset sängystä ylös. Sunnuntaisin kaupat eivät ole auki (poikkeuksena Pratersternin Billa, joka onkin sitten aivan täynnä eikä kukaan tervejärkinen mene lähellekään sitä sunnuntaina)

- Urheiluhullut, käyttäkää McFit - kuntosalia! Jäsenyys maksaa alle 20 euroa kuussa, saleja on ympäri Wieniä ja ne ovat auki 24/7! 

- Älkää nyhjätkö kotona vaan tutustukaa kunnolla kaupunkiin! Suosittelen toki tutustumaan myös muihin Itävallan kaupunkeihin sekä naapurimaihin :) Alpeillakin kannattaa myös ehdottomasti käydä



Olen aika varma, että unohdin tästä listasta jotain hyvin oleellista :D
Jos haluatte kysyä jotain, rohkeasti vaan kommentoimaan! Vastaan niihin kyllä, tietämykseni rajoissa :) (Kommenteista tulee ilmoitus sähköpostiini, joten ei tarvitse pelätä ettenkö huomaisi niitä)


<3

Opiskelu ulkomailla

Olen puhunut tässä blogissa paljon omasta elämästäni vaihtoni aikana, mutta en ole tainnut paneutua kovinkaa  syvällisesti siihen varsinaiseen asiaan, miksi vaihtoon ylipäänsä lähdetään. Sinnähän mennään opiskelemaan! :D

Palataanpas nyt hetkeksi maanpinnalle. Siitäkin huolimatta, että Erasmus-ohjelma on nimenomaan opiskelijavaihto, itse opiskelu on vaihtarielämässä sivuseikka. Tämä blogikin on sivunnut aihetta silloin tällöin, mutta nyt haluan kertoa opskelusta ulkomailla - ja erityisesti täällä Wienissä - hieman tarkemmin: millaista oikeastaan on se itse opiskeleminen ja millaisia eroja on Suomen opiskelukäytäntöön verrattuna


Wienissä on neljä suurta yliopistoa: Universität Wien eli pääyliopisto, Technische Universität (TU) eli Teknillinen yliopisto, Wirtschaft Universität (WU) joka vastaa ymmärtääkseni kauppakorkeakoulua, sekä minun oma yliopistoni Universität für Bodenkultur (BOKU) josta löytyy kaikki maatalous-, metsä- , ympäristö- sekä elintarviketieteet. Lisäksi kaupungista löytyy omat koulunsa ainakin lääketieteelle, eläinlääketieteelle, sekä musiikille.

Täällä yliopistojärjestelmä on hieman eri kuin Suomessa. Ensinnäkin, pääsykokeita ei ole, ja toiseksi, opiskelun voi aloittaa sekä syksyllä että keväällä. Siksi täällä puhutaan vuosien sijasta semestereistä, eli lukukausista. "Monettako semesteriä opiskelet?" on hyvin yleinen kysymys, ja siinähän sitten alat laskea, että moneskos tässä nyt on menossa... neljäs vuosi ja kevät, kahdeksatta?
Täällä (kuten ei monessa muussakaan maassa) ei myöskään ole oletusarvona, että opiskellaan sekä kandin- että maisterintutkinto; opinnot voi hyvin lopettaa jo kandivaiheen jälkeen. Monta kertaa on tullut selitettyä suomalaista systeemiä, että kai meilläkin periaatteessa voisi niin tehdä, mutta ei kukaan kyllä tietääkseni oikeasti tee pelkkää kandia.

Lukukaudet ovat myös erilaiset kuin Suomessa. Ainakin Helsingin yliopistossa lukuvuosi jakaantuu neljään periodiin, joiden välillä on syksyllä ja keväällä viikon perioditauko, ja jouluna kuukauden joululoma. Joululoma ajoittuu loogisesti kahden periodin väliin.
Ymmärtääkseni Itävallassa käytössä oleva systeemi on käytössä muuallakin Euroopassa: ensinnäkin lukukausia on vain kaksi, talvi ja kesä. Lukuvuosi alkaa vasta lokakuussa, ja talvilukukausi jatkuu joulun yli tammikuun loppuun. Joululoma on siis vain pari viikkoa. Itävallassa helmikuu on semesterbrake,  eli silloin ei ole opetusta. Maaliskuun alussa alkaa sitten kesälukukausi, joka jatkuu aina kesä-heinäkuun vaihteeseen saakka. Toiseen lukukausteen ajoittuu myös pääsiäisloma, joka on koulusta riippuen kaksi tai kolme viikkoa.
Tämä oli yksi niistä monista asioista, jotka saivat minut ajattelemaan, että kyllä meillä Suomessa vaan tehdään asiat järkevämmin! Miksi ajoittaa lukukausien vaihdos johonkin muuhun ajankohtaan kuin jouluun ja uuteen vuoteen? En vaan voi ymmärtää. :D Ja toiseksi mua hieman ahdisti se, että itse Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijana olen tottunut siihen, että koulu loppuu aina ennen vappua; joten Wienissä kouluni jatkui kaksi kuukautta kauemmin kuin normaalisti. Tällaiselle kesäihmiselle siinä oli hieman kestämistä. Mutta hyvin selvisin loppujenlopuksi (vaikka juhannus jäikin tänä vuonna välistä...)

 Oman kouluni päärakennus

Opisekelu ihan käytännöntasolla on myös hieman erilaista. Opetus- ja tenttimistavat poikkeavat aika paljonkin siitä, mihin ainakin itse olen Suomessa tottunut. Missään kohtaa ei kannata olettaa, että joku asia menee tietyllä tavalla koska niinhän se Suomessakin menee - minä tein tämän virheen parin tentin kohdalla, kun paikkaa ei oltu ilmoitettu etukäteen minun olisi pitänyt tajuta mennä opettajan toimistoon eikä siihen luokkahuoneeseen, jossa kurssin luennot olivat.
Kurssit ovat hyvin opiskelijakeskeisiä; siinä missä Suomessa proffat sanelevat, mitä tällä kurssilla on tarkoitus oppia, täällä kysytään opiskelijoilta, mitä he haluaisivat tältä kurssilta. Loppujenlopuksi kursseilla myös vaaditaan aika vähän, ainakin omassa koulussani. Ainakin erilaisten esitysten ja esitelmien taso oli jotain aivan järkyttävää, haha. Muutaman kerran meinasin kuolla myötähäpeään, kun esitelmän pitäjä vain luki ääneen ne kolme slaidia, joista esitys koostui.

Tentit olivatkin sitten asia erikseen. Useammissa tenteissä kohtasin tilanteen, että paperissa on kysymys aiheesta, jota en itse pitänyt lainkaan olennaisena. Normaalisti opettelen asiat vain päällisin puolin, niin, että ymmärrän suuria kokonaisuuksia ja osaan kertoa niistä, mutta täällä joutui välillä opettelemaan ihan naurettavilta tuntuvia asioita. Tenttimuotoja oli myös kaksi, kirjallinen ja suullinen. Itseasiassa suullinen tentti oli joissain tilanteissa helpompi - minullehan tosiaan kävi niin, etten päässyt syyslukukaudella yhdestäkään kirjallisesta tentistä läpi, mutta kaikista suullisista uusinnoista kyllä. Suullisessa tentissä on monia hyviä puolia, mutta niin myös huonoja; jos paperille kirjoittaa jotain, sen voi tenttitilanteessa aina pyyhkiä pois ja muuttaa vastausta, jos tajuaakin kirjoittaneensa jotain hölmöä. Suullisessa tentissä se mikä on sanottu, on sanottu. Toisaalta samassa asiassa piilee myös se hyvä puoli; jos ei oikeasti ymmärtänyt kysymystä ja vastasi siksi väärin, opettaja voi muotoilla kysymyksen uudestaan eikä peli ole vielä menetetty, kun taas paperille kirjoitettuna se myös pysyy paperilla.

Itsehän lähdin vaihtoon alunperin vain puoleksi vuodeksi, joten tein kurssivalinnat sen mukaan, mitkä kurssit kuulostivat kivoimmlta. Myöhemmin ajateltuna olisin voinut olla hieman fiksumpi valinnoissani, jolloin opintopisteitäkin olisi saattanut tulla hiukan enemmän. Syksyllä olin vielä kunnianhimoinen ja valitsin aikalailla 50-50 sekä saksan- että englanninkielisiä kursseja. Istuin kyllä kaikki läpi, mutta lopulta tentin syksyltä kaikenkaikkiaan kolme kurssia, ja kaikki siis englanninkielisiä. Saksankielisistä en missään vaiheessa tajunnut mitään, ja osa niistä englanninkielisistäkin kursseista joiden aiheet olivat mielenkiintoisia, menivät vaan yli ymmärrykseni.
Keväällä olin sitten onneksi fiksumpi ja valitsin ensinnäkin pääasiassa englanninkielisiä kursseja, ja lisäksi sellaisia kursseja joilla oikeasti olikin jotain tekemistä omien opintojeni kanssa, jotta ymmärtäisin jotain siinä mielessä. Keväältä tulikin paljon enemmän opintpisteitä ja lisäksi pääsin läpi kaikista tenteistä ekalla kerralla. :)

Vieraalla kielellä opiskelu on todella haastavaa, vaikka osaisikin kieltä todella hyvin. Musta oli suorastaan huvittavaa, että useampi mun opettajistani luuli englannin olevan mun äidinkieleni, kun kerran puhuin sitä niin hyvin (ja niin puhunkin, en kiellä). Vaikka pystyisikin puhumaan vierasta kieltä lähes täydellisesti, ei se silti tee siitä äidinkielen kaltaista - ja siksi monien asioiden ymmärtäminen ja selittäminen oli välillä todella vaikeaa. On todella turhauttavaa, kun tietää tietävänsä jonkun asian, mutta ei vaan saa sitä selitettyä vieraalla kielellä! Tästä syystä en lopulta käynyt yhtäkään saksankielistä kurssia loppuun asti, koska mun saksani taso ei todellakaan ole sellainen, että olisin ymmärtänyt oman alani sanastoa. Siinähän sitä olisi varmasti oppinut, mutta mulla olisi mennyt mielenterveys!

Opiskelusta Wienissä jään kaipaamaan ehkä eniten tapaa, miten luennot lopetetaan: jokainen koputtaa pöytää kiittääkseen luennosta, aplodien tavoin. :)

Siinäpä se suurinpiirtein olikin. Jos haluatte tietää jotain lisää, kysykää vain rohkeasti!

Missä olisinkaan ilman teitä?

On muutamia asioita, joita ilman en olisi kertakaikkiaan selvinnyt tästä vuodesta. Haluaisin nyt kertoa teille noista muutamista pienistä jutuista, jotka ovat olleet mulle henk koht aivan välttämättömiä.
Jätän tarkoituksella pois itsestäänselvät asiat, kuten tietokone, kamera ja kännykkä.

-Paikallinen pankkikortti: Itävalta on takapajula mitä tulee muovirahaan; monissa kahviloissa ja ravintoloissa edes paikallinen pankkikortti ei käy maksuvälineenä, mistään muista korteista nyt puhumattakaan. Käteistä pitää olla aina mukana - tämä oli kaltaiselleni kortinvinguttajalle aluksi melkoinen shokki. Onneksi ruokakaupassa käyminen helpottui suuresti pankkikortin myötä - niissäkään ei voi maksaa millään muilla korteilla, mutta paikallinen pankkikortti on suuri pelastus. Lisäksi kortissa on quick-ominausuus, joten sillä voi maksaa pyykinpesun (ja keväällä tajusin sen käyvän myös kouluni kahviautomaateissa)
-Bonuspiste Erstebankin pankkikortille vielä siitä, että se toimii myös ISIC-korttina!

-Kärrylaite. Itävalta on takapajula myös siinä mielessä, että täällä ei todellakaan ole koreja kaupoissa. Jos et siis halua kanniskella ostoksiasi sylissä, kärryt ovat ainoa vaihtoehto. Ja koska ainakaan minä en aina jaksa varmistaa, onko minulla sopivia kolikoita, oli kärrylaite ihan mahtava. Kotona Suomessa tällainen kulkee aina avaimissa mukana.

-"Itävaltapussukka". Tuossa pienessä pussukassa kulkivat kaikki paikallisen elämän kannalta oleelliset asiat: kännykkä jossa on paikallinen liittymä, kotiavaimet, bussilippu, sekä kärrylaite. Usein kävin esimerkiksi kaupassa mukanani pelkästään tuo pussukka - lisäsin sinne vain pankkikortin. Kun tuo oli mukana, kaikki oli hyvin!

-SATEENVARJO. En usko että olen koskaan aikaisemmin käyttänyt niin paljon sateenvarjoa kuin täälläollessani! Wienissä ei voi koskaan tietää milloin sataa, siksi sateenvarjo on hyvä pitää mukana suunnilleen aina kun lähtee ulos. Onneksi siis raahasin tuon pienen ja kivan keijukaisvarjon mukanani tänne. Mahtui kätevästi laukkuun sekä tarvittaessa myös hupparin taskuun.

-Nämä kengät. En meinannut aluksi ottaa niitä edes mukaani, mutta viimehetkellä pakkasin ne sittenkin. Olen omistanut nuo nyt melkein 3 vuotta, mutta ennen tänne tuloani en ole juurikaan käyttänyt niitä - ja juuri siksi en meinannut niitä mukaani ottaakaan. Onneksi kuitenkin otin, koska olen käyttänyt noita ehdottomasti eniten! Syksyn ja kevään sateissa noi on ollu oikeastaan ainoat kengät, joita on voinut edes kuvitella käyttävänsä; Converset kastuu läpimäriksi hetkessä, ja kalliita nahkasaappaita ei viitsi pilata. Talven pakkasilla laitoin villasukat jalkaan ja vedin nuo jalkaani - täydellinen talvivaruste, oli sitten kuivaa, lunta tai räntää.

- Pikkulaukku. (n. 18cm x 11cm) En ymmärrä miten selvisin koko syyslukukauden ilma tätä! Ostin sen siis vasta helmikuussa. Siihen mahtuu juuri sopivasti kaikki välttämättömimmät tavarat mitä ihmisen tarvitsee pitää mukanaan: kaksi puhelinta, kamera, pussukka jossa bussilippu, avaimet ja rahaa, sekä huulirasva ja -kiilto. Ei ole koskaan tiellä eikä koskaan paina liikaa, tarpeen tullen voi napata vaikka kainaloon (esim. festareilla kuljin laukku kainalossa ettei kukaan pitkäkyntinen vahingossakaan eksyisi laukulleni). Käytin tuota koko kevään aina kun lähdin ulkoilemaan. Täydellisempää laukkua saa etsiä!


-Pieni pöydällä seisova peili. Esine, jonka olemassaoloa ei edes ajattele, mutta jota käytin useita kertoja päivässä: oma peili. Syksyllä se pelasti minut monta kertaa kun olisin tarvinut peiliä, mutta kämppikseni jumitti yhteisissä tiloissa (enkä halunnut nähdä sitä). Viimeisinä kuukausina en koskaan meikannut vessassa tai keittiössä (koska valaistus kummassakin oli tosi huono), pelkästään omalla ikkunalaudallani istuen peili kädessäni. Niin kätevää ja kivaa. Elämäni Wienissä olisi ollut paljon hankalampaa ilman omaa peiliä.


-Hiilitabletit. Varsinkin alussa kärsin pahoista vatsakivuista, kun vatsani totutteli paikalliseen ruokaan. Heräsin monena yönä sellaiseen mukavaan tunteeseen, kuin joku olisi iskenyt puukolla vatsaan. Nice. Alholi ja kahvi saattoivat myös olla jonkilaisessa roolissa... Sen jälkeenkin on kyseisille tableteille ollut paljon käyttöä, koska mystisiä vatsakipukohtauksia on tullut satunnaisesti pitkin vuotta. Ehdoton must-tuote ihan mihin tahansa ikinä matkustaakin, ja varsinkin jos matkustaa näinkin pitkäksi aikaa; ainakin mulla ne on ainoa asia jotka auttaa. Vuoden aikana mulla kului noin 2 purkkia (eli noin 100kpl)


-Reinot. Myöskin asia, jota ei tule edes ajatelleeksi. Niin helpot heittää jalkaan jos liikkuu vain talon sisällä (esim. pyykinpesu) tai käy kaupassa. Olen kyllä käyttänyt niitä muuallakin pari kertaa. Ja kotona tietenkin usein, talvella varsinkin (ja syksyllä, kun kämppikseni ansiosta lattiamme olivat usein ällöttävässä kunnossa eikä sukkasilteen kulkeminen juuri houkutellut)

-Blogi. No, ilman tätä vuoteni olisi ollut varmasti paljon tylsempi ja moni asia olisi jäänyt unholaan! Olen aivan täysin jäänyt koukkuun bloggaamiseen, suosittelen harrastuksena ehdottomasti muillekin.

Te kysyitte, minä vastasin

Kiitos kaikille kysymysten esittäjille runsaasta kysymystulvasta (9kpl). Tässä teille vastaukset, pitkän kaavan mukaan koska kuten ehkä tiedätte, tykkään jaaritella.


Mitä aiot tehdä ekana Suomessa? 
- Juuri nyt (on tiistai kun kirjoitan tätä) musta tuntuu että vaan nukun viikon putkeen. No ei, pakko myöntää että olen kyllä miettinyt asioita joita haluan tehdä kesän aikana Suomessa (ja myöhemminkin), mutta mulla ei ole mitään sellaista yhtä tiettyä asiaa mielessä minkä haluaisin tehdä heti samantien. Lentokentällä joudun ehkä hieman Heikkiä halailla. ;) Kotiin päästyäni saatan lämmittää saunan tai syödä ruisleipää - mutta vasta torstaina, koska olen kotona niin myöhään yöllä. Ja tottakai kavereitani haluan nähdä mahdollisimman pian!


Kuka on sun lempipuuhis?
 - Nice try, mutta tasapuolisuuden nimissä en vastaa tähän mitään ;) kaikki olette mulle yhtä raksuja <3



Kuka on sun lempipupu? 
-Viimeistään tässä vaiheessa ne lukijat jotka eivät tunne mua ovat varmaan jo pudonneet kärryiltä, haha. En mä lapsianikaan ala nyt laittaa kivuusjärjestykseen. Taika, Helmi ja Säde ovat kaikki hyvin erilaisia, mutta silti ihania kaikki omalla tavallaan. :)





Miten aiot hyvittää Juan Carlosille pitkän poissa olosi?
- Mitenniin hyvittää, raukka on varmasti ollut vain tyytyväinen kun on saanut olla rauhassa. Se saattoi saada pienen trauman siitä viime kesäisestä pahoinpitelystä! Ja mulla on niin paljon suunnitelmia kesälle että Juan Carlos tulee pian unohtamaan että edes koskaan olin missään (Juan Carlos on espanjalainen rakastajani, eli ihana pikkuinen Seat Ibizani)

  

Kolmet kenkäsi, joista luopuisit, jos ois pakko. 
-Ei tällaisia saa kysyä! Haha. Jos puhutaan niistä 11:sta parista jotka mulla on mukanani Wienissä, en luopuisi yksistäkään koska käytän ja tarvitsen kaikkia jatkuvasti. Jos puhutaan kaikista kengistä jotka omistan, niin luopuisin niistä kolmesta parista joita en vielä ole ottanut edes kenkälaatikosta ulos. ;)



Jatka lauseita:

En tiennyt ennen, että olen...  sosiaalisilta kyvyiltäni oikeasti niin rajoittunut, haha.

Olen oppinut itsestäni, että... lämpeän hitaasti, mutta kun pääsen vauhtiin, minua ei pysäytä mikään.

Minut yllätti se, että.. elämänasenteeni muuttu niin valtavasti vuoden aikana!

Eniten kaipasin... ystäviäni ja suomalaista ruokaa. <3

Haluaisin vielä palata Wieniin, koska... kaupunki on ihana, itävaltalainen ruoka on hyvää, ja lisäksi siihen liittyy myös paljon hyviä muistoja. :)

En haluaisi enää palata Wieniin, koska... se ei ole sama paikka ilman ystäviäni. <3

Vaihtarivuottani kuvaa parhaiten biisi.., koska... tähän on vain yksi oikea vastaus: Lady Gagan Bad Romance. Koska siihen liittyy niiiiiiiiiiiiiiiiin paljon ihania muistoja. ;>




Saavut taivaaseen ja näet edessäsi kaksi porttia, toinen päästää sinut helvettiin ja toinen taivaaseen. Kummankin portin edessä seisoo hahmo. Kummatkin hahmot ovat täsmälleen saman näköisiä. Saat kysyä yhden kysymyksen kummalta hahmolta haluat, jonka jälkeen täytyy sinun päättää kummasta portista menet. Toinen hahmoista on piru ja valehtelee aina ja toinen on enkeli, joka kertoo aina totuuden. Mitä kysyt? Oletamme, että haluat taivaaseen.
 -Tommiiiiiiiiiiiiiii ei tällasia arvotuksia! Oon miettiny pääni puhki, mutta en tajua mitä voi kysyä jos se toinen kuitenkin valehtelee? Tässä on nyt joku juju jota mä en vaan hiffaa. :D

  

Mikä oli sun kivoin kurssi siellä?:) 
-Tähän on pakko sanoa, että Technology of Winemaking, koska siihen liittyi  viininmaistelua, ja innostuin kurssista niin paljon että nyt suunnittelen seuraavaksi alkavani opiskella viininvalmistusta. :) Myös syksyn Human Nutrition ja Heimtierernährung (lemmikkieläinten ruokinta) olivat kivoja kursseja.


Ja Marian munajuustotiedusteluun: se on sellaista hyvää juustoa jonka valmistukseen on oletettavasti käytetty munaa :D jos tiedät millaista on piimäjuusto, niin se on hyvin samantapaista. Namnam.




Noin! Toivottavasti tämä tyydytti tiedonjanonne. :) jos ei, niin rohkeasti vain kysymään lisää.


<3

Koko vuoden yhteenveto

Onpas haastavaa summata yhteen kaikki Wienissä viettämäni 10 kuukautta.

Itseasiassa koko vuoden voi jakaa kolmeen osaan: oli syksy, oli tammikuu, ja sitten oli tämä kevät. Miksi erotan tammikuun kaikesta muusta johtuu monestakin syystä. Silloin oli vielä talvisemesteri ja vanhat ihmiset, mutta oltiin kuitenkin jo tämän vuoden puolella. Ja muutenkin se oli aivan erilaista aikaa sekä syksyyn että loppukevääseen verrattuna.


Aloitetaan analysointi ihan alusta.

Saavuin Wieniin lauantaiaamuna 29.8. 2009 seuranani äitini Hilkka. Hän oli mukana, jotta sain enemmän tavaraa koneeseen. Sitä tavaraa oli silti aivan liikaa, yksin en olisi siis millään selvinnyt. Keskiviikkoon asti eli ensimmäiset 4 yötä asuin hotellissa Pratersternin lähellä, ja tiistaina 1.9. sain avaimet uuteen kotiini ÖAD:n asuntolaan osoitteeseen Molkereistrasse 1/100/1, 1020 Wien. Huoneeni oli kahden hengen soluasunnossa, ja muuttaessani sisään kämppikseni ei ollut vielä saapunut. Asunto oli viidennessä kerroksessa (suomalaisella systeemillä kuudennessa) ja ikkunastani näkyi Riesenrad - rakastuin siis huoneeseeni heti. Samana päivänä alkoi myös kielikurssi - edellisenä päivänä oli jo ollut tasokoe, jonka perusteella meidät jaettiin ryhmiin.

Suurimman osan ihmisistä tapasin ensimmäisen kerran legendaarisella RideClubilla 31.8.2009 On tosi outoa ajatella, että ne ihmiset jotka silloin tapasin, ovat niitä samoja joista tuli melkeinpä parhaimpia ystäviäni paljon, paljon myöhemmin! Ja pakko myöntää, että mua hieman häiritsee, etten edes muista, milloin ensimmäisen kerran tapasin esimerkiksi Tommin. Kai se tapahtui myös tuona ekana maanantaina, tai sitten keskiviikkona Locossa.
Jo saman viikon perjantaina oli ensimmäiset isot bileet. Syyskuu meni muutenkin juhliessa: aamupäivät olimme kaikki kielikurssilla, ja iltaisin suuntasimme ulos. Ensimmäisen kolmen viikon aikana ei paljon tullut nukuttua, ja varmasti kaikki sairastivat myös jossain vaiheessa sen kuuluisan Erasmus-flunssan, minä myös.

Heidi, minä, Ella ja Sara 31.8.2009

Tommi, (Sergio), Veronika, Mikko, Wilhelm, Juhani - ihmiset, joista tuli parhaimpia ystäviäni paljon myöhemmin! 4.9.2009

Alkuperäinen porukkani Lizzie, Erin ja Sarah

Lokakuussa alkoi kaikilla varsinainen koulu ja juhliminen hieman rauhottui, mutta ei loppunut sentään kokonaan. Erinäisiä bileitä oli edelleen pitkin syksyä, mm. synttäreitä ja Buddy networkien järkkäämiä tervetulobileitä.
Itsehän valitsin kurssini niin, ettei koulunkäynti vaan rajoittaisi elämääni liikaa - toisinsanoen vain vähän kursseja eikä aikaisia aamuherätyksiä. Luentoni alkoivat aikaisintaan yhdeksältä, ja torstaisin mulla oli vapaata koko syyslukukauden.

Jossain vaiheessa syksyä, taisi olla marraskuun alkua, silloinen kaveriporukkani alkoi pikkuhiljaa "hyljeksiä" mua. Ne eivät enää pyytäneet mua mukaansa joka kerta, ja aloin tuntea oloni yksinäiseksi. Ne olivat sellaisia ihmisiä, ettei heitä juuri kiinnostanut tutustua uusiin ihmisiin, joten en minäkään sitten ollut tullut sitä pahemmin tehneeksi - paitsi reissuilla tietenkin. Suomalaisten kanssa tuli onneksi juteltua aina välillä. Mutta minulla ei vielä siinä vaiheessa, noin kolmen kuukauden jälkeen, ollut yhtäkään hyvää ystävää. Niihin aikoihin odotin kotiinpääsyä - nimenomaan pääsyä - enemmän kuin innoissani.

Syksyä kuin miettii, niin elin kyllä aika kummallista elämää. Taisin yrittää vaan saada elämäni mahtumaan jonkinlaiseen Erasmus-muottiin - ja kun se ei tuntunut onnistuvan, mua masensi ihan kauheasti. Elin tosi pitkään sillä asenteella, että ollaan täällä nyt kun on "pakko", mutta en kyllä ymmärrä, miksi tätä hehkutetaan niin paljon. Jossain yhteenvedossa taisinkin käyttää nimitystä "hömpöttelyelämä".
Muutenkaan en ymmärrä, miten sain syksyllä aikani kulumaan: en käynyt juurikaan ulkona (kevääseen verrattuna!), en tehnyt koulun eteen muuta kuin kävin luennoilla, en urheillut... olenko mä vaan istunut tän koneen ääressä ekat 4 kuukautta mun vaihdosta?? Todennäköisesti :D No syksyllä tuli kyllä matkustettua enemmän kuin keväällä, silloin en kovin montaa viikonloppua ehtinyt Wienissä viettää. Joten siinä ehkä yksi selitys.
Matkustin syksyllä tosiaan niin Itävallan sisällä kuin sen ulkopuolella. Kävin mm. moikkaamassa rakasta Tiinistäni Brysselissä ja sieltä teimme reissun Amsterdamiin

 <3

..sitten kävin Prahassa ESN:n kanssa; legendaarinen reissu, koska siellä tutustuin vähän paremmin kahteenkin henkilöön, joilla oli myöhemmin suuri merkitys Erasmus-elämäni kannalta:

Sitten kävimme Salzburgissa Heidin, Saran ja toisen Katrienin kanssa, Grazissa Julien kanssa, sekä Budapestissä taas ESN:n reissulla. Joulukuussa kävimme vielä Nassfeldissä laskettelemassa. Legendaarinen reissu sekin. ;>

:)

Halusin reissata niin paljon kuin mahdollista, ja mielestäni onnistuinkin siinä varsin hyvin.
Muitakin tapahtumia syksyn varrelle mahtui toki paljon. Perheeni kävi moikkaamassa mua marraskuun lopussa ja erinäisiä bileitä oli tosiaan pitkin syksyä. Kaikkein ikimuistoisin niistä oli ehkä minun, Saran, Heidin ja Juhanin järkkäämät itsenäisyyspäivän bileet. :)

Opiskeluni kannalta syksyni ei kyllä ollut kovin kummoinen. Otin tosiaan tarkoituksella melko vähän kursseja, enkä silloin vielä osannut edes etsiä niitä kunnolla. Olin päättänyt käydä myös saksankielisiä kursseja, ja vaikka istuinkin urhoollisesti parikin kurssia läpi, en lopulta tenttinyt niistä yhtäkään. En vaan ymmärtänyt yhtään mitään, ja jo pelkästään englanniksi opiskelu osoittautui todella haastavaksi, niin saksaksi se oli suorastaan mahdotonta. Ehkä jos olisin jaksanut panostaa enemmän olisin selvinnyt saksankielisistäkin, mutta mulla ei todellakaan riittänyt energia moiseen.
Myös kotielämä oli syksyllä hyvin erilaista. Kuten jokainen blogiani seurannut varmasti muistaa, en todellakaan tullut toimeen silloisen kämppikseni kanssa. Se hieman rajoitti elämääni ja sitä, mitä viitsin kotona tehdä ja milloin pystyin tulemaan kotiin. Olihan se vähän pelleilyä jopa välillä, mutta se tilanne oli kyllä jotain ihan kamalaa, ei sitä pysty selittämään.

Marras-joulukuun taitteessa elämä alkoi vihdoin hymyillä. Ei siihen tarvittu kuin se, että sain yhden läheisen ystävän enkä tuntenut oloani enää yksinäiseksi - ja kappas, yhtäkkiä aloinkin viihtyä ihan toisella tavalla. Kuten moneen kertaan on tullut todettua, yksi ihminen voi tosiaan muuttaa kaiken. On niin paljon kivempaa kun on joku jonka seuraan lyöttäytyä ja jonka kanssa puhua paskaa. Kaikki ilot on paljon kivempia, kun ne voi jakaa jonkun kanssa.
Melkein kuuluisiksi tulleet Tommi ja rommi - keskiviikot alkoivat juuri tuolloin. Ensimmäistä kertaa koko vaihtoni aikana musta tuntui että mulla on ystävä joka on täysin samalla aaltopituudella mun kanssa. Myöhemmin niitä läheisiä ystäviä tuli lisääkin, mutta silti edelleen Tommi on niistä se ensimmäinen ja kaikista paras ja läheisin. Toivon, että pysymme ystävinä vielä tämän vuoden jälkeenkin - en näe kyllä yhtäkään syytä, miksi niin ei olisi. En kyllä just nyt pysty kuvittelemaan, että Suomessa tullaan asumaan eri paikkakunnilla, eikä enää nähdäkkään päivittäin tai edes viikottain. Ja ettei enää juoda rommia kahdestaan tai soitella kitaraa tai lauleskella tai puhuta paskaa tai analysoida elämää tai istuta aamuun asti Gasobaarissa tai lähetellä viestejä siitä kummalla on pahempi krapula. Jossain vaiheessa saattaa iskeä ahdistus, haha.

Lokakuussa en vielä osannut kuvitella, että vastaavia kuvia tulisi otettua noin triljoona lisää :D

Tammikuussa tämä oli jo aivan normaalia ;)

Vihoviimeinen, 29.6.2010

Nassfeldin reissusta viikko eteenpäin, ja kaikki lähtivät joulunviettoon. Mulle kotiin meneminen ensimmäistä kertaa neljään kuukauteen oli tosi iso kulttuurishokki; niin iso, että tein erään suuren päätöksen koskien silloista elämäntilannettani, ja hain myös jatkoa vaihdolleni. Silloin vasta todella tajusin miten ainutlaatuinen tilaisuus vaihtoaika on - ja että en missään nimessä haluaisi sen olevan ohi jo reilun kuukauden kuluttua. Sain vastauksen vasta loppiaisen jälkeen, siihen asti olin hyvin stressaantunut ja varma siitä, että joutuisin hyvästelemään ystäväni tammikuun lopussa. Onneksi vastaus oli myöntävä, ja minä olin varmasti maailman onnellisin ihminen. :D
Joluloman jälkeen suurin osa palasi kaupunkiin sopivasti Uuden Vuoden viettoon, minä mukaan lukien. Uusi Vuosi oli myöskin varsin......... ikimuistoinen? Kenties. :D

Tammikuu oli hyvästien ja siksi myös juhlimisen aikaa. Mulla ei ollut kämppistä ollenkaan (koska ihanainen irkku lähti lopullisesti kotiin ennen joulua, luojan kiitos), joten aika usein pidettiin etkot mun luona. Taisin silloin ottaa oikein kunnon loppubiletyskirin, koska kun lähdin Wienistä tammikuun lopussa muutaman viikon Suomilomalleni, olin niin loppu. Ja niitä helmikuun kuvia on muuten ihan kamalaa katsoa kun olen oikeasti niin tukevassa kunnossa, etten varmaan koskaan elämässäni ole ollut.

Yllättävän paljon porukkaa mahtui minun keittiööni

Tammikuussa uusi porukkani oli jo vakiintunut - liikuin melkeinpä pelkästään näiden poikien kanssa. :)

 Pojista puheenollen; teimme tammikuussa Mikon ja Wilhelmin kanssa pienen reissun Puolaan.

Tammikuu on Wienissä Ballseason, ja mekin osallistuimme TU-balliin tammikuun lopussa, juuri ennen kuin yhden semesterin ihmiset lähtivät pois ja me muut reissaamaan (kotiin tai muualle)

Sitten olikin aika jättää ne hyvästit yhden semesterin ihmisille. Itse lähdin muutaman viikon kotilomalle tammikuun viimeisenä päivänä.



Helmikuun lopussa ihmiset alkoivat pikkuhiljaa valua takaisin Wieniin koska kesälukukausi alkoi heti maaliskuun alussa. Heti samana päivänä kun palasin itse Wieniin (24.2.), lähdin Tommin ja Juhanin kanssa Singyoursongiin laulamaan karaokea - ja ensimmäisen kerran uskalsin jopa itse laulaa, siihen asti olin vain kuunnellut kuin pojat laulavat. :) Poissaollessani olin saanut myös uuden kämppiksen; englantilainen Karen oli paljon mukavampi kuin edellinen kämppikseni, ja tulimme koko kevään oikein hyvin toimeen.
Seuraavana päivänä tapasinkin jo liudan uusia ihmisiä - yksi heistä oli Päivi, joka otti minuun yhteyttä tammikuun lopussa. Hän oli eksynyt blogiini ja sitä kautta "löytänyt" minut. :D Perjantaina oli vuorossa Iceberg, joka oli lopulta yksi hauskimmista illoista ikinä. Silloin tapasimme muuten myös Kajan ensimmäisen kerran - pienen hullun norjalaistytön, jonka buddy Martijn oli. Myöhemmin hänestäkin tuli osa porukkaa.

Muuten maaliskuun  aikana laulettiinkin sitten paaaljon karaokea, juhlittiin Julien tupareita,  Erinin synttäreitä nörttiteemalla...

..laitettiin yhdessä ruokaa Molkelaisten kanssa...

...pelattiin aina välillä dartsia...

...ja muutenkin vietettiin paljon aikaa yhdessä Tommin kanssa. No oltiin me välillä muittenkin kanssa, esimerkiksi silloin kun oli jotkut järkätyt bileet.

Huhtikuussa minulla oli kolmen viikon pääsiäisloma (muilla oli vain kaksi, hähää) ja niistä ensimmäisen vietin Suomessa. Loman kohokohta oli kuitenkin Zell am Seen laskettelureissu!

Tommi innostui jopa tanssimaan

Otettiin hieno tupakkamainoskuva ;)

Ja tottakai myös Tommin yllärisynttärit Brnossa oli hyvin mieleenpainuva päivä. :)

Kevään aikana vanhat ystävyyssuhteet vain lujittuivat ja uusia muodostettiin varmaan jopa enemmän kuin syksyllä. Juhliminen hieman rauhoittui ja muutenkin elämä muuttui hyvällä tavalla arkiseksi. Keväällä vasta aloin tosissani elää elämääni - ja myös urheilla, krhm.
Syksyllä en tosiaan harrastanut minkäänlaista urheilua ja elin pelkällä pastalla. Helmikuussa olin niin tukevassa kunnossa ettei vaatteet meinannu mahtua millään päälle. Sellaiset 6-7 kiloa lihosin siinä ensimmäisen 5 kuukauden aikana. Maaliskuussa otin sitten itseäni niskasta kiinni ja kävin ostamassa salikortin. Kuntosali oli noin reilun kilsan päässä mun kodistani, Pratersternin aseman toisella puolella, ja jäsenyys maksoin 18,90 euroa kuussa. Ei siis todellakaan mikään paha sijoitus. Siellä kävin ahkerasti kesäkuuhun asti. Lisäksi aloin lenkkeillä - sitä yritin jo syksyllä, mutta aina jos olisin ehtinyt aamulla lenkille, olin sellaisessa kunnossa ettei urheilu olisi ollut terveellistä. Siksipä vähensin myös alkoholinkäyttöä kevään myötä, ja ennen kaikkea opettelin syömään järkevästi. Pastaa en edelleenkään syö ollenkaan. Ja nykyään olen muuten samaa kokoluokkaa kuin viime elokuussa, ennen kuin lähdin vaihtoon. :)


Kevätlukukaudella suhtauduin myös opiskeluun hiukan toisella tavalla kuin syksyllä. Mun kaikki talvilukukauden tentit olivat vasta maaliskuussa, eikä tammikuussa niin kuin muilla. En päässyt yhtäkään tenttiä läpi ekalla yrityksellä, joten kun vihdoin olin päässyt niistä kaikista eroon ja läpi, päätin panostaa opiskeluun hieman enemmän kesälukukaudella. En jättänyt tentteihin lukemista viimetinkaan, ja pääsin jopa kaikista ekalla kerralla läpi! Asiaan vaikutti toki myös se, että valitsin tarkoituksella kursseja, joilla oikeasti jopa oli jotain tekemistä oman alani kanssa. Syksyllä kun valitsin kurssit sillä perusteella, mikä kuulosti kivalta. Ei siinä muuten mitään, mutta kun ei ennestään ollut moisista aloista mitään kokemusta, niin kaiken joutui opettelemaan alusta. Kevään kursseissa pystyin taas aika pitkälle hyödyntämään jo olemassa olevaa tietämystäni. Kirjoitan koulunkäynnistäni vielä erillisen postauksen!

Huhtikuun loppupuolella, kun koulu oli taas alkanut, pormestari järjesti Rathausilla tilaisuuden kaikille vaihtareille,  ja kuun lopussa kävin taas kotona Suomessa kääntymässä. Palattuani Wieniin sopivasti nimipäivänäni tein postauksen tavallisesta päivästäni. Sitten alkoikin tentteihin lukeminen. Onneksi suurin osa mun tenteistäni oli toukokuussa niin loppua kohden pystyin ottamaan vähän rennommin.
Toukokuussa ystävämme Mikko tuli ilahduttamaan meitä yhdeksi viikonlopuksi, ja heti ensimmäinen ilta venyi aamuun asti auringonnousua katsellen.

Toukokuu oli muutenkin täynnä vieraita. Oma perheeni kävi uudestaan moikkaamassa mua, ja samaan aikaan myös Tommin tyttöystävä oli käymässä...

..ja kuun lopussa kävi se kaikista odotetuin vierailija. ;)

Kesäkuu oli seikkailujen aikaa! Henna, joka oli Wienissä vaihdossa syksyn, tuli koko kuuksi takaisin vain hengailemaan. Aloitimme yhteiset seikkailumme viettämällä viikonlopun Ljubljanassa...

..ja jatkoimme seikkailujemme sarjaa loppuun asti! Ruoka ja viini liittyivät olellisena osana kaikkiin retkiimme: Klosterneuburgissa saimme ilmaista viiniä, hautausmaavisiitin jälkeen kävimme maistamassa Mohr im Hemdiä, Böhmischer Praterissa söimme friteerattua juustoa, Badenissa gulassia - mutta Melkin retkellä kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja söimme myös pelkästään jäätelöt.

Kesäkuussa oli myös jäähyväisbileet, Wienin filharmonikkojen kesäkonsertti sekä Juhanin konsertti. Tottakai kävimme myös keskenämme ulkona paljon, pitihän viimeisistä hetkistä ottaa kaikki ilo irti. Kävimme mm. ensimmäisen ja ainoan kerran Praterdomissa. Ennen sitä soiteltiin ja lauleskeltiin mun luona.

Kesäkuu ja koko vuosi huipentui hyvin erilaisen juhannuksen juhlintaan Donauinselfestien merkeissä - varsinkin lauantai oli todella kiva päivä.

Virallisen viimeisen illan vietimme maanantaina 28.6.2010 - emme olleet syyskuun jälkeen käyneet legendaarisella RideClubilla (minä ja Henna kävimme siellä kyllä kääntymässä tammikuussa) joten menimme sinne nauttimaan viimeisistä ilmaisista drinkeistä. Sieltä jatkoimme laulamaan karaokea ja lopuksi minä, Tommi ja Juhani lähdimme Gasometerin katolla katsomaan auringonnousua. Voiko parempaa lopetusta vuodelle olla?

Tiistai-iltana kävimme vielä Downunderissa jättämässä hyvästejä...

...ja keskiviikkona 30.6.2010 vaihtovuotemme loppui virallisesti. Aamulla kävin jättämässä asuntoni avaimet ja iltapäivällä suuntasimme porukalla kotiin. Samalla lennolla kanssani tuli Tommi, Henna, Heidi sekä Henkka.

Kevät oli paljon tapahtumarikkaampi ja siinä mielessä ikimuistoisempi kuin syksy, vaikka syksyyn sijoittuu monta tärkeää tapahtumaa. Silloin liikuin kuitenkin eri porukoissa - en vieläkään tiedä miksi kävi niinkui kävi, miksei vanha porukkani lopulta pyytänyt minua enää mihinkään mukaan. Toisaalta se ei haittaa minua, sillä löysin ympärilleni ihmisiä, joiden seurassa ihan oikeasti viihdyin ja joilla oli samanlainen ajatusmaailma ja huumorintaju kuin minulla. Heidän ansiostaan elin elämäni parhaan vuoden (ja varsinkin kevään) Wienissä. :)




En uskalla edes ajatella, millainen olisin nyt tai millaista elämäni olisi jos en olisi lähtenyt vaihtoon tai jos en olisi jäänyt koko vuodeksi. Todennäköisesti kaikki junnaisi edelleen paikoillaan, odottaisin vaan, että elämässäni tapahtuisi jotain. Wienissä ollessani olen oppinut, että elämä on tässä ja nyt, ei eilen eikä huomenna. Kaikista asioista pitää ottaa ilo irti, pienistäkin. Ja juuri niitä pieniä ilonaiheita elämässä riittää vaikka kuinka, jos vaan pitää silmänsä auki. Tämä vuosi todellakin muutti kaiken, opetti minut näkemään asioita ja oman elämäni aivan uudessa valossa. Tämä blogi onkin oikeastaan kasvutarinani; jos aloitatte lukemisen ihan alusta, huomaatte kyllä varmasti miten elämänasenteeni muuttui vuoden varrella!

Olen järjettömän iloinen ja ylpeä itsestäni, että uskalsin lähteä vaihtoon - ja varsinkin, että jäin koko vuodeksi! Kaikki uusi ja vieras on aina pelottanut mua, mutta olin päättänyt voittaa itseni ja lähteä. Aluksi yritin elää jollaintapaa "stereotyyppistä" Erasmus-elämää; tutustua ihmisiin ympäri maailmaa, juhlia paljon ja tehdä kaikkea päätöntä. Ehkä ihan vähän opiskellakin siinä sivussa. En vaan aluksi kokenut mitään vaihtoon liittyvää kovin mielekkäänä, vaikka odotukseni olivat olleet suuret.
Itseasiassa olen kaikkein tyytyväisin juuri siihen, ettei tämä vuosi ollut yhtään sellainen kun olin alunperin ajatellut. Sen sijaan, että olisin yrittänyt tulla toimeen kaikkien kanssa ja olla mukana kaikessa, onnistuin rakentamaan itselleni kokonaisen, oikean elämän Wieniin. Se ei lopulta poikennut paljoakaan siitä, millaista elämää olen tottunut Suomessa elämään: ihmiset ja ympäristö olivat vain  eri. Mulla on ne tietyt läheiset ihmiset, joiden seurassa viihdyn, enkä edes yrittänyt olla kaikkien kaveri. Olen hyvin ihmisnirso, kuten varmasti minut tuntevat tietävätkin. Tykkään viettää aikaa ihan vain itseksenikin, vetäytyä omaan erakkoluolaani tai lenkkeillä tai käydä salilla tai muuten vaan ihmetellä maailman menoa. Suurin ero tämän ja "vanhan" elämäni välillä on minä itse - tajusin vasta joskus muutama viikko sitten, kesäkuun puolivälissä, että nyt mä olen juuri sellainen ihminen kun olen aina halunnutkin olla. Itseasiassa olen aina ollut, en vaan koskaan aikaisemmin ole suostunut tajuamaan sitä. Elän päivä kerralla ja nautin jokaisesta hetkestä täysillä. En mieti menneitä (muuten kuin muistelen kivoja juttuja, tietenkin) tai odota tylsistyneenä tulevaa.
Tähän on pakko laittaa pieni Liisa ihmemaassa - vertaus. Liisa makoilee tylsistyneenä puun alla ja hyppää kanin koloon löytääkseen jotain jännää, ja yrittää päästä siihen ihanaan puutarhaan - kunnes lopulta huomaa, että onkin elänyt siinä ihanassa puutarhassa koko ajan. Mulla on nyt vähän sama fiilis. Mun elämä on ihanaa! Mä oon tehnyt, nähnyt ja kokenut niiiiiin paljon, mun ympärillä on ihan parhaita ihmisiä ja vaihtovuoteni aikana sain niitä vielä roppakaupalla lisää. En oikeasti keksi enää mitään valitettavaa. Mitä sitten, jos en vielä tiedä mikä musta tulee isona - mulla on koko loppu elämä aikaa miettiä. Ei elämän tarkoitus olekaan olla unelma ammatissa, tai saavuttaa jotain hienoa, vaan yksinkertaisesti elää.
Sanonta "on mentävä kauas nähdäkseen lähelle" pitää todellakin paikkansa. :)


Tämä meni nyt aikamoiseksi avautumiseksi, mutta halusin jakaa nämä ajatukset kaikkien kanssa. Jos tämä saa edes yhden epäröivän tekemään saman päätöksen kuin minä, tai tajuamaan elämän ainutkertaisuuden, niin olen tehnyt tehtäväni. ;)

Thanks to you all, I had the best year of my life!

<3