Tämän merkkipäivän kunniaksi kerron teille taas fiiliksiäni ja myös hieman selviytymisohjeita ulkomailla asumiseen.
Jotkut asiat ovat muuttuneet sitten ensimmäisen kuukauden yhteenvedon. Ensinnäkin Wien ja tämä asunto ovat alkaneet tuntua enemmän kodilta; mua ei enää ahdista jos en näekään kavereitani jokaikinen päivä, joskus jopa pysyttelen mieluummin kotona kuin lähden ihmisten ilmoille. Ei tämä silti samanlainen koti tule koskaan olemaan kuin Helsinginkotini, mutta ihan hyvä kakkonen.
Kaverit ovat edelleen tärkeitä, mutta olen myös laajentanut repertuaariani. Niin paljon kuin enkkutytöistä tykkäänkin, välillä niidenkin seura voi tulla korvista ulos :D kulttuuri- ja ikäero tuntuu niiden seurassa joskus suuremmalta kuin se todellisuudessa onkaan. Enkä tunne olevani mitenkään velvollinen olemaan pelkästään niiden kanssa, vaikka välillä musta tuntuukin ettei ne tykkää kun vietän aikaa muiden kanssa tai osallistun ESN:n retkille. Puoli vuotta on kuitenkin liian lyhyt aika moisten asioiden miettimiseen. Täällä on niin paljon kivoja ihmisiä etten halua vältellä niiden seuraa vain siksi että pelkäisin loukkaavani oman porukkani tuntemuksia. :)
Ja siinä se yksi iso asia taas tulikin, kulttuurierot! Päivä päivältä olen varmempi siitä, että Suomi on maailman paras maa ja suomalaiset ihania ja huomioonottavia ihmisiä. Ja ainoita jotka osaavat ajatella! Ensimmäisen kuukauden jälkeen olin aivan ihmeissäni, mutta nyt en jaksa enää edes hämmästellä erimaalaisten ihmisten kummallisia tapoja; olen jo täysin tottunut tähän interkulturellisuuteen (mikä sana, haha). On varmaan outoa palata Suomeen, "normaaleiden" ihmisten pariin :D ja jos Suomessa tapaan ärsyttävän ihmisen, mietin jatkossa varmasti, onko se ärsyttävä niin kuin ranskalaiset, espanjalaiset, italialaiset, englantilaiset, amerikkalaiset, saksalaiset, vai jopa niin kuin irlantilaiset........
Suurin osa tuntemistani ihmisistä on täällä vuoden ja mä olen koko ajan yrittänyt miettiä että pitäiskö mustakin nyt tuntua siltä, että haluisin olla täällä vuoden. Mutta missään vaiheessa ei ole kyllä tullut sellasta fiilistä et haluisin jäädä pidemmäksi aikaa. Luulen että puoli vuotta on mulle aivan riittävästi, vaikka onhan tää "once in a lifetime" tilaisuus. Oon jopa nähnyt painajaisia siitä että olen täällä vielä keväälläkin - eiköhän se ole aika selvä merkki :D
Koulu! Tärkein meinasi unohtua, siis se että mun varsinainen opiskeluni täällä on alkanut sitten viimeisen yhteenvetoni. Suurin ero jonka olen huomannut Suomeen verrattuna on vuorovaikutus opettajan ja opiskelijoiden välillä; kun kotona menen kurssille, sen alussa kerrotaan tarkasti mistä tässä kurssissa on kyse ja mitä meiltä odotetaan, täällä sen sijaan kaikki kurssit ovat alkaneet keskustelulla siitä, mitä opiskelijat haluaisivat kurssilta, ja kurssi muodostuu sen mukaan. Lisäksi pidän erittäin positiivisena sitä, että kurssit ovat hyvin yksinkertaisia ja vähätöisiä. Tuntuu vähän oudolta kun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin käydä luennoilla ja lukea tentteihin. Ja niihin tentteihin on vielä aikaa.... ;) (jottette pitäisi mua ihan patalaiskana niin mainittakoot että kertaan kyllä aina päivän päätteeksi muistiinpanoni)
Toivon etten nyt unohtanut mitään oleellista tästä kivasta pikku listastani. Se täytynee ehkä mainita, ettei saksantaitoni ole juuri kohentuneet. Kyllä mä edelleen asioin saksaksi, mutta siihen se sitten jääkin. Ja onhan mulla pari saksankielistä kurssiakin joista aion kyllä selvitä kunnialla!
Sitten voinkin siirtyä seuraavaan osioon, nimittäin selviytymisoppaaseen.
Kuinka selvitä hengissä vaihtariajasta:
1. Verkostaudu
- Kerää ihmisiä ympärillesi! Älä jää yksin kotiin nyhjöttämään vaan osallistu kaikkiin mahdollisiin bileisiin ja muihin kissanristiäisiin, varsinkin alussa. Sitten kun olet muodostanut vankan verkoston ja tunnet kaikki tärkeät ja "tärkeät" ihmiset, voit hyvillä mielin jäädä myös kotiin nyhjöttämään - kaverit eivät katoa mihinkään vaikkette joka päivä keksisikään mitään päätähuimaavaa.
-Joskus on hyvä myös katsoa oman piirinsä ulkopuolelle...
2. Silta kotimaahan
- Pidä jonkinlainen yhteys kotimaahan. Mä luen uutisia netistä, mulle lähetellään paketteja (Kauneus&Terveys, maailman paras lehti btw), kirjottelen maileja, syön suomalaista suklaata, salmiakkia, hapankorppua... voi kun saisin muuten lisää suomalaista ruokaa!
-Viimeistään nyt olen myös jäänyt koukkuun muotiblogeihin...
-Ehkä yksi parhaista jutuista on että Salkkareita voi katsoa netistä. Missä mä olisinkaan ilman niitä? :D
3. Kaveri
-En olekaan tainnut esitellä teille uutta ystävääni joka tarttui mukaani Tukholman lentokentältä viimeisillä kruunuillani. Hänellä ei varsinaisesti ole nimeä, mutta olkoon hän tässä yhteydessä Herra Kiraffi. Hän lievittää joskus pahinta halipulaa ;>
4. Avoin mieli
-Vaikka kaikki tuntuisikin olevan täysin sanonko-mistä, etkä ymmärrä mitä edes teet täällä hornan kuusessa jossa kaikki puhuvat jotain kamalaa kieltä, avoin mieli auttaa aina. Et ole siellä (onneksi) loppu elämääsi, joten pidä katse tulevaisuudessa ja huumorintaju kytkettynä päälle. Se auttaa kummasti.
Pitääkseni teidät ajan tasalla kerron lyhyesti eilisestä:
Fredricin lento oli kymmenen minuuttia myöhässä, mikä tietenkin ärsytti mua suuresti. :D sitten kipin kapin junalle ja junalla kohti Pratersternia. Napattiin ohimennen kiinalaista mukaan ja tultiin kotiin syömään. Olin kutsunut ihmisiä tänne yhdeksäksi ja ensimmäinen vieras Tommi tulikin jo paria minuuttia yli. Sen jälkeen ihmisiä alkoi virrata tasaiseen tahtiin ja pian olikin jo tupa täynnä. :)
Laskujeni mukaan täällä oli 15 ihmistä!Täältä mun luota jatkettiin Charlie P:hin laulamaa karaokea. Minähän en tietenkään laulanut, mutta esim. Tommi veti aika hyvin. Myös Lizzie, Sarah ja Heidi olivat laulaneet mutta me oltiin poistuttu jo siinä vaiheessa kotiin.
Happy couple <3Tänään käytiin sitten meidän lemppari aamiaispaikassa, vaikkei sieltä enää sitä karibialaista aamiaista saakkaan. Sweet paris on myös oikein herkullinen.
Ja sitten mä kävin maksamassa laskettelureissun, Nassfeld kutsuu 11.-13.12. !
Kohta mennään Saran ja Heidin kanssa meksikolaiseen syömään.
Tschüss baba! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti