Brysselin viimeiset palat

Romanttinen viikonloppulomani on ohi ja olen nyt palannut turvallisesti Wieniin. Ensin kuitenkin muutama sana vielä Brysselin retkestä. :)

Eilen oltiin Tiiniksen kotona tosiaan vasta alkuillasta, joten mitään kovin extremeä emme ehtineet tehdä. Meidän piti mennä ulos syömään mutta Tiiniksen kaverit kokkailivat ja kutsuivat meidät sinne syömään. Kuten varmasti tiedätte, meitä ei tarvitse kahdesti käskeä jos kyse on ruoasta. Ja oikein hyvää ruokaa olikin. :) Aikamme istuskeltuamme lähdimme vielä tsekkaamaan yöllistä kaupunkia (ja erityisesti musiikki-instrumenttimuseon rakennusta, se kun oli yksi asia must-see listalla). Tiiniksellä oli tänään töitä joten ei palloiltu myöhään.

Tulee kuulemma halvemmaksi pitää jouluvaloja ympäri vuoden kun ottaa ne välillä pois?

Psykedeelisiä valoja

Musiikki-instrumenttimuseo, vanha Old England tavaratalo - paras otokseni

Tänään herätys ja viimeisetkin kamat kasaan, ja lähtö yhtä aikaa emännän kanssa. Hän otti kiltisti matkalaukkuni töihin, minä menin siis vielä hetkeksi shoppailemaan. Tai niin mä luulin - mikään kauppa ei vaan ollut auki! Kello oli noin 9.20 aamulla. Onneksi puoli kymmeneltä aukesi pari kauppaa niin sain edes jotain pientä ostettua. Sitten menin hakemaan laukkuni, hyvästelin Tiiniksen ja kiiruhdin lentokenttäbussiin. Tosin olin kentällä tositosi hyvissä ajoin; lentoni kun lähti vasta klo 13.45 .

Metroa odotellessa

Ah...

Vielä viimeinen vilkaisu

Brysselin kentällä kävi ilmi muutama outoa asia. Ensinnäkin turvatarkastuksessa piti ottaa kengät pois; ei maailman ihmeellisin asia, mutta mä jaksoin hämmästyä. Koska mulla oli rutkasti aikaa kulutettavana kentällä, kaivoin läppärini esille. Yleensähän lentokentillä on aina langaton netti - niin oli Brysselissäkin mutta vain pienellä poikkeuksella. Netti oli nimittäin maksullinen! Yksi tunti olisi maksanut 10 euroa, ei kiitos. Se siitä datailusta sitten. Kaiken huippu oli kuitenkin se, kun yritin löytää postilaatikkoa korteille. Olisin toki voinut jättää ne Tiinikselle, mutta ajattelin että saanhan minä ne itsekin postiin. En muuten saanut. Kun en kyseistä laatikkoa löytänyt, kysyi asiaa eräältä myyjältä - vastaus oli no, no, no, only on the public side. Tässä vaiheessa olin tietenkin tullut jo turvatarkastuksen ynnä muiden läpi. Kuinka upeeta! Joudun siis laittamaan kortit kuoreen täällä Wienissä ja lähettämään ne takaisin Tiinikselle, koska niissä on Belgian postimerkit. Huoh.
Muuten matkani tänne sujui ilman mitään kommelluksia. Ehdin nauttia aamupalaa kentällä sekä tehdä muutaman ostoksenkin.

Heihei Brysseli!

En ole muuten vielä kertonut perjantai-illasta! Kävimme Tiiniksen kanssa (ilmeisesti) belgialaisessa ravintolassa syömässä piffit, vähän isommat tällä kertaa. Jälkkäriksi nautimme creme bruleeta, namnamnam. Ja tietenkin joimme taas kirsikkaolutta; miksei Suomesta voi saada sellaista?
Sieltä matkamme jatkui Delirium-nimiseen baariin (vai miksiköhän sitä kutsuisi). Se on kuulemma paikka, jossa on pakko käydä jos Brysseliin päätyy. Ja ymmärrän kyllä miksi! Vaikea kuvailla, mutta tunnelma siellä oli aivan mahtava. Vietimme siellä aikaa vain yhden mansikkaolusen verran, koska aamulla oli aikainen herätys ja lähtö Amsterdamiin. Mutta se oli kyllä yksi Brysselin kohokohdista, ehdottomasti :)

Jännä vanhanajan pyörä

Janneken Pis-tyttöpatsas, kuten kuvasta näkyy

Delirium

Tänään kävin enkkutyttöjen kanssa Blue Orangessa perinteisillä maanantaibageleilla, tavoitteenamme on siis maistella koko lista läpi. Mun oli kuitenkin pakko ottaa uudestaan tonnikalaversio koska se on vaan niin hyvää. :)
Huomenna paluu arkeen, tänään aikaisin nukkumaan, väsyttääää....