lauantai 29. elokuuta 2009

Ensimmäinen päivä


Kuinka väsynyt ihminen voi olla? Otin just päivän toiset päikkärit ja nyt meinaa pää kolahtaa tähän näppikselle koko ajan. Hullu fiilis, aivot on ihan hyytelöä.
Päivällä tunsin itseni niin eläväiseksi kun olin ottanut ne ekat päikkärit ja päässyt suihkuun ja saanut puhtaat vaatteet päälle. Muutaman tunnin kävely kaupungilla ja päivällinen näköjään imee mehut aika tehokkaasti.

Tältä ensimmäinen päivä täällä on näyttänyt:








Ensin siis junalla lentokentältä Pratersternin asemalle. Asemalla haukkasin aamupalaa, sämpylöitä ja marmeladia namnamnam. Sitten asuttautuminen hotelliin joka on aivan Pratersternin vieressä - eipä niiden laukkujen kanssa paljon kauemmiksi ois jaksanut mennä, ja myös muuttaminen täältä Molkereille tiistaina pitäisi olla melko kivutonta.
Lepuuttelun ja vaatteiden vaihdon jälkeen hyppäsin metroon ja menin kiduttamaan itseäni American apparelliin ja muihin ihaniin kauppoihin.... varsin tietoisena siitä, etten pystyisi ostamaan mitään vähään aikaan. Budjetti antais kyllä periksi, mutta laukut ei. Onneksi omaan hyvän itsehillinän, ainakin ajoittain.
Sää on siis hieman synkkä ja sateinen muttei onneksi kylmä. Ja huomenna pitäisi jo kirkastua. Hassua kun en osaa vielä ajatella että tulen asumaan tässä kaupungissa seuraavat puoli vuotta! Nyt liikun täällä vanhasta tottumuksesta, vaikka onhan siitä jo yli 7 kk kun olen viimeksi ollut täällä.

Kaupunkikävelyllä tuli nälkä, ja arvatkaapas mihin suuntasin?


Syömään maailman parhaita gnoccheja, natürlich.

Nyt mussutan salmiakkia (kiitos eräät <3 ) ja katson dubattua telkkaria. Tänään pitäisi vielä jaksaa opiskella hiukan saksaa, blah. Jos nämä aivot tästä heräisivät voisin edes harkita. Bis bald! ----------------------------------------------------- How tired can you be? I have taken two naps today and my brains feel like jelly. Apparently walking around in the city for a couple of hours and having dinner makes you exhausted.
This is how my day has looked like. Walking around in the city but not buying anything - and of course I had to eat the worlds best gnocchis.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

EKA!!!!


hih, en tienny saattajasta :))


<3

Sanna kirjoitti...

Awww, Semmeleitä. Ikävä on! :)