Perheviikonloppu

Olipas varsin tapahtumarikas ja... jännä viikonloppu perheeni kanssa. :D

Täytynee taas aloittaa ihan alusta.
Perjantaina he siis saapuivat, Hilkka ja Panu, ja minähän menin niitä tietenkin kentälle vastaan. Juna takaisin Wieniin ja majoittuminen hotelliin - siihen samaiseen missä me oltiin Hilun kanssa silloin kun muutin tänne, se on kätevästi tuossa toisella puolella Pratersternin asemaa, siis hyvin lähellä mun kotia. Kauaa eivät vieraat ehtineet hengähtää kun jo raahasin ne kaupunkikierrokselle. Ennen sitä oli kuitenkin saatava ruokaa, ja mitäs muutakaan kuin gnoccheja. Stephansplatzilta alkoi siis varsinainen kierroksemme, jonka varrelle mahtui Stephansdom, Kärtnerstrasse, Ooppera, Hotel Sacher, Albertina, pari pienempää kirkkoa, espanjalainen ratsastuskoulu, Hofburg kaikkine ulottuvuuksineen, Burghteater, sekä tietenkin Rathaus ja sen edustalla olevat joulumarkkinat. Aikamme niitä pällisteltyä näytin vielä pääyliopiston ja sitten suuntasimme Schottentorilta metrolla kotia kohti.
Ilma oli kumman sumuinen joten kuvista tuli hiukan huonoja.





Illalla oli ohjelmassa bileet Gasometerilla, ja minähän otin tietenkin Panun mukaani (Hilkka halusi jäädä lukemaan kirjaa, tosin kaikki mun kaverit olivat kovin huolissaan että mihin me ollaan meidän äiti jätetty :D ) Panu-paralla oli silmätulehdus, ja kuvat näyttää vaan korostavan sen punasia silmiä, hui!

Sara ja minä

Metrossa...

..taisi olla...

...hauskaa

Sara, Lizzie, Sarah

Erin, don't sit on the floor!

Lauantaiaamuna oli aikainen herätys ja ohjelmassa Leopold-museo ja erityisesti Munch! Itsehän kävin Leopoldissa jo museoiden yönä, enkä siitä pysyvästä näyttelystä oikein pitänyt, mutta Munch oli nähtävä. Ja oli se kyllä ihan näkemis arvoinen . :)

Kauhistus! Keltainen tötsä jossa käytiin tiistaina nauttimassa glühweinit onkin palanut maan tasalle!

Kerrassaan jännittävä taulu

Siinä se nyt on


Hihi

Maisema: Kunsthistorisches

Vasemmalla Naturhistorisches ja oikealla Kunsthistorisches museum

Museumsquartier

Nähtävyyksien lisäksi halusin luonnollisesti esitellä omaa elämääni Wienissä, joten vein vieraani brunssille (no itselleni se oli kyllä aamupala) lemppari aamiaispaikkaani; tiedätte kyllä mihin.

Mmmmmmm

Kumman hyväntuulisia ihmisiä

Panun puuro

Mun herkut

Mitä isot edellä...

...sitä pienet perässä?

Massut täynnä menimme tutustumaan Mariahilferstrassen (te jotka ette Wieniä tunne, se on pää shoppailukatu) valikoimaan. Panu löysi oikein kivan paidan, itse en ilmeisesti ollut hyvässä vireessä sillä yrityksistä huolimatta en löytänyt mitään kivaa. Pöh. No seuraavaksi lähdimme kuitenkin seikkailemaan kohti kouluani! Ja kappas vaan, kouluni vierestä löytyi jälleen kerraan uudet joulumarkkinat - pitääkö niitä oikeasti tunkea joka puistoon ja aukioille ja talojen väleihin?? Ilmeisesti kyllä. No, en valita, kivaahan se vaan on. Toinen mielenkiintoinen löytö oli bussi, joka kulkee suoraan kampukselta a kampukselle b (itse keksin juuri nämä termit). Kuinka kätevää! Ja miksen mä ole koskaan aikaisemmin huomannut moista? Hypättiin siis kyseiseen bussiin ja käytiin samalla tsekkaamassa mun toinen koulu (samaa koulua siis ovat, mutta kaksi eri kampusta; pääkampus on Währingissä ja uudempi kampus on Heiligenstadtissa, mulla on molemmissa luentoja aika 50/50)

Vilaus Wilhelm-Exner-hausista (tuossa talossa mulla ei kyllä ole vielä ollut yhtäkään luentoa)

Turistikuva Türkenschanzparkissa

Pienet joulumarkkinat (keskellä oleva tötsä on lähde)

Kampuksen vaihto (ei jaksettu mennä lähemmäksi)

Tässä vaiheessa alkoi juuri sopivasti hämärtää, mutta haluttiin vielä nähdä Hundertwasserhaus, joten ajettiin metrolla Schottenringille ja hypättiin siellä ratikkaan. Kyseistä taloa etsiessämme löydettiin ihan sattumalta hassu museo - väärennettyä taidetta! Siis museo, jossa on pelkästään taulujen väärennöksiä ja kopioita, ja tarinoita niiden tekijöistä. Se oli tosi mielenkiintoinen (joskin pieni) paikka. :D Ja kaiken lisäksi päästiin sisään puoleen hintaan, koska museo oli juuri menossa kiinni. Niin ja kyllä me se Hundertwasserhauskin nähtiin. Tämän ravaamisen jälkeen oli pakko mennä hotellille levähtämään ennen illallista. (Siis enhän mä nyt omaan kotiini asti jaksanut mennä lepäämään)

Hundertwasserhaus (hieman turhan pimeää)

Ratikassa

Illalliseksi täytyi saada hyvin perinteistä Wiener Schnitzeliä. Ajateltiin ensin mennä "kuuluisaan" Figlmülleriin, josta saa kuulemma kaupungin isoimmat schnitzelit, mutta sinne oli niin tolkuton jono että jatkettiin suosiolla matkaa seuraavaan vastaavaan paikkaan. Hilkan kanssa epäilimme että paikka johon päädyimme taisi olla sama jossa kävimme syömässä schnitzelit 6 vuotta sitten. Niin tai näin, schnitzeli oli kerrassaan herkullista!

Turistikuva

Ei aivan ymmärretty mistä oli kyse, mutta ilmeisesti tie oli suljettu mahdollisten mielenosoitusten pelossa

Illallisen jälkeen käveltiin vielä vähän ympäriinsä ennen kun suuntasimme kotia kohti. Aamulla oli taas aikainen herätys ja lähtö........




...Bratislavaan! Itsehän en ole vielä Slovakian puolella käynyt vaikka pääkaupunkiin on Wienistä matkaa vain 60 kilometriä, joten nyt oli oiva tilaisuus tehdä pieni junaseikkailu. Saatiin ostettua hienot yhdistelmäliput, johon kuului junamatkat meno-paluu sekä Bratislavassa kulkeminen julkisilla. Kätevää! Itse en ollut ehtinyt kauheasti nauttia aamupalaa joten matkaevästä oli saatava.





Sää olisi kyllä voinut olla sunnuntaina hieman parempi, koko päivän satoi sellasta ihme tihkua joka kasteli joka ikisen paikan aivan läpimäräksi. Jopa mun nahkakengät oli ihan märät. Epämiellyttävää. No mutta hyvin selvittiin tästä eksoottisesta retkestä Itä-Eurooppaan... ensin käytiin eläintarhassa, joka oli lievästi sanottuna epäilyttävä (ja todella huonosti järjestetty) jonka jälkeen käytiin katsomassa historiallista keskustaa, joka oli niin pieni että sen käveli läpeensä tunnissa. Kauniimmalla ilmalla siellä olisi ehkä viihtynyt kauemmin.
Ainiin, törmäsimme sattumalta myös muihin turisteihin: Wienin kaverini Mikko oli siellä myös omien vieraittensa kanssa! Olipas hassu sattuma. :D

Bratislavan juna-asema: ei karttaa, ei mitään!

Eläintarhan edessä

Minäkin

Tässä vaiheessa näytti lupaavalta paikalta

Pikkuruinen apina

Tämä oli jännä eläin! Näin sen, mutten pystynyt ottamaan siitä itsestään kuvaa

...sama tarina

Mangusteja!

Huomatkaa tämä lämpölampun alla värjöttelevä, hieman kulahtanut kaveri

Uusin tulokas: jääkarhu. Aitauksessa parantamisen varaa??

Samaten karhuilla

Sri Lankan leopardi!

Valkoinen tiikeri

...jolla oli vähän kierot silmät

Eläintarhan erikoisuus: valkoinen leijona (kysymys kuuluu, miten ne on moisen erikoisuuden saaneet???)


Etsi kuvasta pesukarhu

Matkalla sarvikuonoa katsomaan - mikä hiton reitti tää on olevinaan?

...siis mikä hiton reitti...???!

Aha, no nyt selvisi (klikatkaa kuva isommaksi)

Susilla vähän tiivis tunnelma?

Nämä otukset ovat...

...noita vasemmanpuoleisia. Uusi tuttavuus!


Sää ei paljon naurattanut - eikä se, ettei sitä sarvikuonoa näkynyt mailla halmeilla
Yksinäinen susi - eiku joku ihan muu

Matkalla alas

Tämän kaverin luonnollinen ympäristö ei tietääkseni ole Slovakiassa

Dinopark!

Hilkka joutui photosauruksen kitaan


Voi ei, kenen kitaan Hilkka nyt on joutumassa!

Fanikuva mun vanhan lempparin kanssa


Rex meinas ahmasta mut, iik

Täällä ei varmaan ole eläimiä?

Tai täällä, kun ei siinä ole edes aitaa?

Kiraffi

Vaaleanpunaisia albatrosseja - taitavat syöttää niille samaa ruokaa kuin flamingoille

Bussissa

Historiallinen keskusta

New bridge

Ratikka

Teatteri ja valtaisa joulukuusi

Hassuja autoja

Jouluvaloja


Setä vei multa hatun

"Keskusaukio"

Miksi?

Mikaelin portti

Hilkka ja haarniska

Taas tällainen! Samantapainen asia löytyi myös Grazista



Paikanpäällä unohdin täysin että tuon portin vierestä piti löytyä Euroopan kapein talo; mutta jos oikein tarkkaan katsoo, niin luulen että se on tuossa oikealla, josta törröttää lyhtylamppu

Eivät sitten vaivautuneet siistimään talojen takaosia

Sieltä tulee auto!

Ratikassa



Linjakartta

Hassun muotoinen talo

Koska ehdimme juuri ja juuri aikaisempaan junaan kun oli alunperin tarkoitus, ehdimme tehdä sunnuntai-iltana vielä vaikka mitä. Nälkä oli siinä vaiheessa jo kaamea joten ensimmäinen osoite oli joulumarkkinat ja langos. Namnam, vieraatkin tykkäsivät (eikö vain?).
Pikainen vaatteiden (ja etenkin kenkien) vaihto ja taas matkaan. Käytiin ensin Riesenradissa, koska se menikin kiinni jo klo 19.45 . Siihen oli vielä tunti aikaa, joten ei tarvinut onneksi juosta. Meille selvisi myös eräs mielenkiintoinen fakta Riesenradista: siinä on käytössä enää vain puolet alkuperäisista vaunuista (tosin vaunut eivät ole siis alkuperäisiä), koska toisen maailmansodan pommitukset osuivat Riesenradiin eikä siihen sen jälkeen ole uskallettu laittaa kaikkia vaunuja. Joka toinen vaununpaikka on siksi tyhjä. Ja ne vaunutkaan eivät siis ole alkuperäisiä, koska ne tietenkin paloivat; alkuperäisissä seinät olivat melkein yhtenäistä ikkunaa.

Riesenrad kulta-aikanaan, kaikilla vaunuilla

Ja toisen maailmansodan pommituksissa. Huomatkaa Zeppelin

Näkymä


Ravintolavaunu; meille ei tosin selvinnyt, miten sen voisi varata

Panoraamakuva vaunun seinällä - täällä on siis kulkenut ratikka!

Tuon suuren valkoisen talokompleksin paikalla on nyt mun taloni (kuva täytyy siis olla 2000-luvun taitteesta, koska tämä talo on valmistunut 2005)

1944, kaikki vaunut paikoillaan ja ehjinä

Riesenradin ja matkamuisto-ostosten jälkeen suuntasimme erääseen kreikkalaiseen ravintolaan syömään. Ruoka oli jälleen kerran hyvää! Sen jälkeen ei maistunut (tai ei mahtunut) jälkiruoka, mutta uni kyllä.



Maanantai oli aika opiskeluntäyteistä, vieraat viilettivät aamupäivän keskenänsä ja luentojeni välissä mä treffasin ne lounaan merkeissä, Blue Orangessa tietenkin.

Panu ja baageli

Iltapäivällä meillä oli toiset treffit Karlskirchen edessä - miten yllättävää että sielläkin oli joulumarkkinat. Sieltä mentiin Albertina-museoon, täytyy kyllä sanoa että tykkäsin siitä itse huomattavasti enemmän kuin Leopoldista (jos Munchia ei lasketa). Koska eräs Wieniläinen herkku oli vielä kokeilematta, ja Hotel Sacher sopivasti vieressä, menimme sinne maistelemaan ihan aitoa ja oikeaa Sachertortea. Tulimme kaikki siihen tulokseen, että palan koko on tarkasti optimoitu - yhtään enempää sitä ei olisi pystynyt kerralla syömään, niin hyvää kuin se olikin!

Kummallinen heinäkasa :D

Innolla...

...odotamme...

...maistiaista

Kaakao mmmm

Illalla oli tarkoitus mennä unkarilaiseen ravintolaan, mutta se oli valitettavasti kiinni maanantaisin. Nyyh. Menimme sen sijaan syömään toiset schnitzelit - niistä ei saa koskaan tarpeekseen, en ainakaan minä. Mmmmmm.

Hilu ei syönyt kaikkia kuoria, hihi!

:D

Tässä vaiheessa mua koko päivän vaivannut mahakipu yltyi aivan kamalaksi ja poistuinkin ravintolasta kaksin kerroin. Kotona makaamisen ja muutaman hiilitabletin jälkeen olo alkoi lähennellä taas inhimillistä. Luulin ettei mun tarvis enää popsia kyseisiä tabuja, mutta näköjään täytyy. Outi ei tykkää. :(

Tänäänkin mulla oli vielä aamupäivä koulua ja sen jälkeen käytiin yhdessä syömässä uuniperunat Pratersternin asemalla ennen kuin lähdin saattamaan vieraitani lentokentälle. Pientä ahdistusta oli ilmassa ennen kuin laukut punnittiin, mutta ne painoivatkin yhdessä juuri sallitun määrän! Huh. Ja mitä niihin tavaroihin tulee, sain tänne nyt loput talvivaatteeni, talvikenkäni sekä laskettelukamat, sekä tietenkin läjän suomalaista ruokaa. Me like! Takaisin Suomeen lähetin siis pienen matkalaukullisen verran vaatteita (mutta en itse laukkua), 2 paria kenkiä, 2 kirjaa (ja sain 2 tilalle) ja muuta roinaa. Siis periaatteessa kaiken mitä en aktiivisesti käytä. Jouluna aion ottaa mukaani paljon kotiin jäävää tavaraa, ja toivottavasti tammikuussa mulla on täällä jäljellä enää hyvin vähän kamaa. Toivottavasti.

Banaanipirtelö

Enkä ole muuten ainoa joka harrastaa ruokien kuvaamista...


:)

Muihin tämän päivän aiheisiin! Ilmeisesti mun otsassani lukee infopiste kun kerran niin monet ihmiset jaksavat pysäyttää mut ja kysyä milloin mitäkin. Tänäänkin, kun olin saattanut vieraani kentälle ja olin itse lähdössä junalla takaisin Wieniin, yksi mies kysyi että tunnenko Wieniä. Sopersin saksaksi että olen suomalainen, mutta asun kyllä Wienissä. Hän halusi tietää, missä nähtävyydet sijaitsevat. Vastasin että Stephanplatzin ympäristö on aika hyvä (osoittelin paikkaa kartalta) ja kerroin vielä miten sinne pääsee. Junassa uppouduin kirjaani ettei kukaan vaan tulisi kyselemään lisää...

Kotiin palattuani kämppikseni oli valitettavasti juuri kokkailemassa, joten ei auttanut muu kuin olla sosiaalinen. Rupateltiin siinä aikamme ennen kun sen täytyi kiirehtiä saksankurssilleen. Mutta: se ruoka jota se kokkaili (käsespätzle, itävaltalainen "erikoisuus") ei miellyttänytkään sitä, kuulemma pystyi jo hajusta sanomaan ettei se tykkäis siitä, joten se kysyi josko mulla olis nälkä. Ja olihan mulla. Nam, kerrassaan herkullista! Täytynee varmaan itsekin joskus ostaa kyseistä ruokaa. (: Nyt olen siis kämppikselleni aterian velkaa, haha. (Tämä myös selittää sen, miksi keittiössä useinkin lojuu täysiä kattilallisia ruokaa, täysin koskemattomana)

Mä oon niin kertakaikkisen väsynyt tänään että taidan vaan mennä aikasin nukkumaan. Huomenna mun aamuluento on onneksi peruttu joten saan nukkua niin pitkään kun nukuttaa.

Joten bis Morgen. <3