Krank krank krank

Anteeksi suivaantunut avautuminen, MUTTA mulla menee nyt niin hermot tän talon megalomaanisen hitaan nettiyhteyden kanssa. Kenenkään kanssa ei pysty juttelemaan facebookissa ja blogin päivittelyyn menee ikuisuus. Nettitv:n toimimisesta puhumattakaan. Mua myös ärsyttää sunnattomasti etten osaa muokata tätä blogia haluamanlaisekseni - miksi noi kaikki linkit on tuolla alhaalla, miksi mä en saa niitä oikealle paikalleen tohon oikeaan reunaan vaikka mitä html-koodeja muuttelen? :D Savua tulee melkein korvista.

Noniin palatakseni päivän kulkuun. Tää on ollut niitä päiviä, että jos olisin kotona, olisin vaan maannut sohvalla ja mutustanut ranskanleipää mustikkakeiton ja keltaisen jaffan kanssa. Ilmeisesti eilinen thanksgiving dinner ei ihan sopinut mulle, koska olen voinut tänään koko päivän tosi pahoin. Aamulla oli ihan hyvä olo ja siksi meninkin kouluun, mutta siellä iski niin oksettava olo että melkein jouduin lähtemään kesken luennon kotiin - tai olisin lähtenytkin, mutta lopetetiin tänään onneksi puoli tuntia aikaisemmin.
Kotona otin pitkät päikkärit jonka jälkeen kuvittelin olevani fine, mutta sitten se tuli takaisin. Parin tunnin päästä oli sen verran normaali olo että uskaltauduin lähtemään ulos (mulla on pienimuotoinen projekti työn alla, siitä kuulette lisää ensi viikolla). Sekin oli virheliike, jossain vaiheessa iski niin kamala heikotus että meinas taas kerran taju lähteä (onkohan mussa oikeasti joku vika, ei mua oo ikinä aikasemmin heikottanut tolleen ja nyt tän syksyn aikana toi on tapahtunut jo ties kuinka monta kertaa). Onneksi mulla oli salmiakkia laukussa, heitin pari poskeeni ja lähdin metrolla takas kotiin. Sitä ennen ehdin tosin nähdä, että Karlsplatzin joulumarkkinoilla voi taluttaa laamaa. Itse kävelin kyseisten eläinten ohi ja rapsutin niitä, hihi. Kävin vielä kotimatkalla kaupassa ettei tarttisi loppupäivänä liikkua minnekkään; nyt on taas kaappi täynnä ruokaa vähintäänkin seuraavaksi viikoksi.

Laamasia

Ja en siis olekaan liikkunut minnekkään, vaikka nyt jo alkaakin olla vähän parempi olo. Ehkä se tosiaan oli jotain mitä eilen söin, ja nyt kun se on poistunut elimistöstäni, voin taas paremmin. Vähän hassua olla perjantai-iltana yksin kotona, mutta joskus näinkin. Viikonlopuksi mulla on niin hauskoja suunnitelmia etten halua ottaa sitä riskiä, etten pääsisikään toteuttamaan niitä. :)

Loppuun täytyy vielä spekuloida tän olotilan kummallisuutta. Hyvä ystäväni Tiinis sanoi kerran, että mulla on kumman usein "ei-alkoholiin-liittyvää pahoinvointia", mikä on aivan totta. Lisäksi nää kummalliset huimauskohtaukset huolestuttaa mua. Ehkä mun täytyy tosiaan mennä tutkituttamaan itseni perusteellisesti jahka olen kotiutunut täältä. Wienissä en ehkä viitsi mennä lääkäriin, ellei ole iiiihanihan pakko.

Nyt uppoudun kirjaani ja toivon ettei se olo tule enää takaisin. Toivottavasti huomenna parempi päivä.