Unohtuneita asioita

Tervehdys koulustani!

Olen niin addiktoitunut datahirmu etten voi olla ilman konetta koulussa - no eeeeeei, mulla on vaan niin pitkä päivä että helpompi vaan pitää konetta mukana. Ja mulla on tässä luentojen välissä just tunnin tauko, joten ehdin hyvin kirjoitella blogia. Nyt muuten vasta tajusin miten järkyttävän huono nettiyhteys mulla on kotona Molkella - latasin just kuvia ja aikaa meni ehkä 3 sekuntia, kun kotona samaan menee vähintään vartti.

Mulla on muuten vähän hämmentävä olo kun nukuin viime yönä niin paljon, 11 tuntia arkiyönä! Voitteko käsittää? :D On sellanen olo että pitäisi olla väsynyt, kun on niin pitkä koulupäivä, mutta ei mua kyllä väsytä yhtään. Olishan se toisaalta outoa jos väsyttäis tollasten unien jälkeen. Mutta en selvästikkään vaan ole tottunut olemaan pirteä. Tekee kyllä välillä hyvää.
Toinen hämmentävä asia on sää. Tänään on kuitenkin marraskuun viimeinen päivä (omg), ja siitä huolimatta ulkona on 16 astetta ja lämmin tuuli. Lämmin tuuli, marraskuun lopussa. Voitteko kuvitella? En minäkään.
Yksi toinen suuri positiivinen asia verrattuna Suomeen on valoisuus. Vaikka iltapäivällä tuleekin hämärä jo aika aikasin (nykyään jo neljän jälkeen on pilkko pimeää) niin aamulla ei ole yhtään niin pimeää kuin Suomessa. Aikaisintaan seitsemältä joudun heräämään, ja silloin on jo aina valoisaa. Jotain hyötyä tästä etelämmästä sijainnista siis selkeästi on. :)

Koska mun muistini on tunnetusti mitä on, unohdin tietenkin usean asian elisestä yhteenvedostani. Oli kumman negatiivinen fiilis koko viime viikon niin unohdin sitten tietenkin kertoa ne kaikki positiiviset havainnot. Joten tässä seuraa eiliselle jatkoa!

Mä tykkään tosi paljon mun koulustani täällä (Universität für Bodenkultur, Boku). Ei sillä, ettäkö Viikin opetuksessa olisi jotain vikaa, mutta täällä on opetuksessa ihan eri tyyli. Oon tainnut jo aikaisemmin mainitakkin, että täällä opetus lähtee aina opiskelijoiden tarpeista eikä pelkästään siitä, mitä proffat haluaa meille syöttää. Ja opetus on aina tosi yksityiskohtaista, siis hyvällä tavalla. Tavallaan harmittaa, etten ole täällä koko vuotta, ehtisi käydä enemmän kursseja. Ja ehkä toinen asia, joka tekee opiskelusta niin mieluista, on myös se, että olen pystynyt valitsemaan vain "kivoja" kursseja (joista kyllä suurin osa jollain tavalla liittyy siihen, mitä opiskelen). Ainoa kurssi, josta en erityisemmin nauti, on itseasiassa kurssi jolle seuraavaksi suuntaan: Umweltpolitik. Mutta se onkin ainoa kurssi, joka mun on "pakko" käydä (ei ole oikeasti pakko, mutta se kuuluu ympäristönsuojelutieteen sivuainekokonaisuuteen, ja ajattelin että olisi hyödyllistä käydä se täällä pois alta; muuten en siis olisi moista kurssia valinnut). Vaihdosta on siis myös se hyöty, että näkee millaista opetus on muissa maissa. Ja yllättävää kyllä, mutta koulu on ehdottomasti yksi mun vaihtoaikani parhaista jutuista!

Mitäköhän ne muut asiat olivat... noh, ainakin noi säähavainnot voisi lisätä tähän mutta olkoot nyt tuolla missä ovat. (hyi helvetti mun tietokoneella käveli just pienen pieni hämähäkki hyihyihyihyyyyiiiiiii!!!) Niin juu, elämäntavat! Muistan joskus valittaneeni, että itävaltalainen ruoka tuhoaa mun elimistöni. Nyt täytyy vähän ottaa puheita takaisin ja sanoa, että mä oikeastaan tykkään itävaltalaisesta ruosta. Tai noh, en nyt varmaan ihan kaikesta, mutta joistain asioista. Kuuluisa Wiener schnitzel on kerrassaan herrrrkullista, ja niin myös käsespätzle, vaikkei kumpikaan taida kovin terveellistä olla. Lisäksi, kuten olen monesti todennut, luomutuotteiden saatavuus on käsittämättömän hyvä. Kaikkea löytyy luomuna, eikä ole edes kallista. Outi tykkään. :)
Mun elämäntavat ovat olleen kieltämättä harvinaisen huonot tämän syksyn aikana ja siitä onkin nyt seurannut esimerkiksi se, että mun lepopulssi on nykyään hyvin usein sadan kieppeillä. Usein kun yritän saada unta niin sydän hakkaa niin kovaa ettei nukkumisesta meinaa tulla mitään. Ei ole mikään kiva tunne ei. Onneksi tajusin jo lokakuun alussa, että jotain on tehtävä, ja muutin elämäntapojani huomattavasti terveellisemmiksi kuin mitä ne olivat syyskuussa. Muun muassa kahvin kittaaminen muuttui jokapäiväisestä tavasta vain yhteen kertaan viikossa.Valitettavasti alkoholin karsiminen on erasmuksena lähes mahdottomuus, joskin nyt olen alkanut pyrkiä siihenkin. Jos pystyisi pysymää edes yhdessä kerrassa per viikko niin olisin tyytyväinen. Suomessa voin sitten pitää useamman tipattoman kuukauden, siis toisin sanoen elää aivan normaalia omaa elämääni. :D


Hyviä uutisia, jotka olen myös unohtanut kertoa! Ensinnäkin, päätin olla Suomessa uuden vuoden, joten palaan tänne Wieniin vasta torstaina 7.1. (ja joululomani siellä alkaa siis lauantaina 19.12.).
Toiseksi, Fredric on Suomessa suurimman osan lomastaan, 22.12. - 7.1. ! 16 päivää yhdessä, mahtavaaaaaaaaaa. :))) Outi on iloinen (ja niin on varmasti myös Fredric). Siinä ajassa ehtii tehdä vaikka mitä. Eikä ainakaan tule kiire, tai no, ei ainakaan pitäisi.
Kolmanneksi, mullakin on nyt siis viimeiset lennot, joten lopullinen kotiinpaluupäivänikin (huh mikä sanahirviö, minä niin rakastan suomenkieltä) on lyöty lukkoon. Tässä vaiheessa kaikki ottavat kalenterinsa kiltisti esille: Outi muuttaa takaisin Helsinkiin sunnuntaina 31.1. ! Tarvinneeko edes mainita, että käytössäni on jälleen eräs tuttu muuli (kuten hän itseään kutsuu). Vaikka yritänkin viedä mahdollisimman paljon tavaraa kotiin joululomalla, tuskin saan vähennettyä jäljelle jäävän omaisuuteni 20:neen kiloon. Toivottavasti 40kg siis riittää.

Nyt täytyy rientää luennolle, palataan huomenna astialle!

p.s. Tajusin eräänä kauniina päivänä, että Wienissä on sopivasti 23 Bezirkiä (kaupunginosaa). Siitä se ajatus sitten lähti, ja huomenna alkaa eräs projekti... ehkä joku arvaakin, mistä on kyse. ;)