Haustiermesse

Ja taas kerran palohälytin huutaa...

Tänään oloni on jälleen aivan normaali! :) Hyvä niin, koska olisin ollut todella surullinen jos en olisi päässyt lemmikkieläinmessuille. Tapahtuma on yhdistetty koira-, kissa-, ja oikeastaan kaikki muutkin lemmikkieläimet, näyttely. Oliko vähän vaikeasti selitety? :D
Kuten tiedätte, mun lähin metropysäkki on nimeltään Messe Prater, ja se Messe tulee tietenkin siitä, että pysäkin vieressä on Wienin messukeskus. Ystäväni Sara oli bongannut viime viikolla mainoksen, jossa mainostettiin tätä kyseistä tapahtumaa, Exotica Haustiermesse Wien. Sara olikin googlannut ja laittanut mulle samantien linkin facebookkii ja kysynyt että mennäänkö, ja heti perään tajunnut että onkin itse lähdössä Berliiniin samana päivänä (ne ovat siis Heidin kanssa Berliinissä tällä hetkellä, voi kumpa oisin voinut olla muukaanaaa). Mun oli jokatapauksessa pakko mennä kun paikka on ihan mun vieressä, vaikka en valitettavasti seuraa saanutkaan. Ja oih ja voih, mitkä messut!

Jos kyseessä olis ollu pelkkä koiranäyttely, olisin mennyt sekaisin. Jos kyseessä olis ollu pelkkä kissanäyttely, olisin mennyt sekaisin. Jos kyseessä olis ollu pelkkä kani- ja jyrsijänäyttely, olisin mennyt seakaisin. Mutta siellä oli näitä kaikkia samassa paikassa..!!! Outi oli suorastaan seitsemännessä taivaassa. Nyt en edes löydä sanoja kuvaamaan mun olotilaani siellä. :D Ei kyllä tehnyt hyvää (tai siis nimenomaan teki) mun jo ennestään vakavalle koirakuumeelle. Siellä oli niin söpöjä kissanpentuja, kisuja, koiria, pupuja, hamstereita.... ah. Vähemmän söpöjä tosin olivat käärmeet joita sieltä myös löytyi, mutta sen osion jätin tarkoituksella käymättä. Yh. Tuli kylmät väreet jo siinä vaiheessa kun tajusin että siellä on käärmeitä ja näin niistä vilahduksen. Mutta näin ensimmäistä kertaa elämässäni, miten kissanäyttely toimii! Mielenkiintoista, ja hyvin erilaista mun mielestä kuin koiranäyttelysysteemin. Lisäksi näin kissa-agilityä ja koiratanssia, heh.
En olisi millään halunnut lähteä pois, vaikka parin tunnin jälkeen olin kiertänyt hervottoman ison messuhallin ainakin 37 kertaa. Ja tuijotellut läpeensä samat elukat niin moneen kertaan, että ne ihmiset varmaan jo tunnistivat mut. Stalkkeri. En myöskään ostanut mitään vaikka mieli tekikin. En pantaa sille koiralle jota ei vielä ole, en lelua Vellu-kissalle joka ei koskaan leiki (tai ei ainakaan myönnä mitää), enkä ruokaa kolmelle syöpölle kanilleni.
Täytyy kyllä sanoa että rakastuin uudestaan sheltteihin. Siellä oli yksi toooosi nätti blue merle sheltti, jonka silmätkin olivat eriväriset. Sen olisin voinut ottaa mukaani. :)))))

Tällaisen kissan hankin sitten joskus

Voi kun ne pysyisivätkin noin pieninä! Tuli omia pömpylöitä ikävä

Koirajalkapalloa

Kissanäyttely :)

Kun vihdoin raskin poistua messuilta hyppäsin metroon ja ajelin Mariahilferille. Lauantai ei ole koskaan paras shoppailuaika, silloin on miljoona muutakin ihmistä liikkeellä. Mutta sain kyllä muutaman idean, ehkä menen oikeasti jopa ostamaan jotain ensi viikolla.
Tietenkin mun oli myös pakko tarkistaa Museumsquartier, että onko sen palaneen tötsän paikalle ilmaantunut jo uusi. Mutta ei...

Palaneen tötsän paikalle on ilmestynyt joulukuusia

Aloha sentään säästyi!

Kun vihdoin selvisin kotiin asti, huomasin facebookista että mun kaverit olivat myös olleet shoppailemassa, mutta koska en ollut koneella koko päivänä, en tiennyt että niillä oli ollut treffit samaisella kadulla juuri silloin kun mäkin olin siellä! :D No hyppäsin takaisin metroon ja menin niiden kanssa koluamaan joulumarkkinoita.

Julie, Lette, Erin

Koska tunnen itseni taas niin vanhaksi ja väsyneeksi, en taida tänäänkään hievahtaa minnekkään. Sen sijaan nautin iltapalaksi "The value of using probabilities of gene origin to measure genetic variability in a population", tai vasta aamupalaksi jos nukahdan kesken kaiken. Genettikkamömmöä englanniksi, oh how exciting.

Mutta katsokaapas tätä! Kerrankin mulla on teille loppukevennys oikeana päivänä:

Yrittäkääpäs arvata, mikä se on. Voin antaa vinkin: se ei ole kivi.


Huomenna edessä jotain (toivottavasti) kivaa... :)

p.s. olen ollut jo kuusi (6) kokonaista päivää ilman tippaakaan alkoholia! Ehdottomasti pisin aika kolmeen kuukauteen. :DDDD