Palataanpas nyt hetkeksi maanpinnalle. Siitäkin huolimatta, että Erasmus-ohjelma on nimenomaan opiskelijavaihto, itse opiskelu on vaihtarielämässä sivuseikka. Tämä blogikin on sivunnut aihetta silloin tällöin, mutta nyt haluan kertoa opskelusta ulkomailla - ja erityisesti täällä Wienissä - hieman tarkemmin: millaista oikeastaan on se itse opiskeleminen ja millaisia eroja on Suomen opiskelukäytäntöön verrattuna
Wienissä on neljä suurta yliopistoa: Universität Wien eli pääyliopisto, Technische Universität (TU) eli Teknillinen yliopisto, Wirtschaft Universität (WU) joka vastaa ymmärtääkseni kauppakorkeakoulua, sekä minun oma yliopistoni Universität für Bodenkultur (BOKU) josta löytyy kaikki maatalous-, metsä- , ympäristö- sekä elintarviketieteet. Lisäksi kaupungista löytyy omat koulunsa ainakin lääketieteelle, eläinlääketieteelle, sekä musiikille.
Täällä yliopistojärjestelmä on hieman eri kuin Suomessa. Ensinnäkin, pääsykokeita ei ole, ja toiseksi, opiskelun voi aloittaa sekä syksyllä että keväällä. Siksi täällä puhutaan vuosien sijasta semestereistä, eli lukukausista. "Monettako semesteriä opiskelet?" on hyvin yleinen kysymys, ja siinähän sitten alat laskea, että moneskos tässä nyt on menossa... neljäs vuosi ja kevät, kahdeksatta?
Täällä (kuten ei monessa muussakaan maassa) ei myöskään ole oletusarvona, että opiskellaan sekä kandin- että maisterintutkinto; opinnot voi hyvin lopettaa jo kandivaiheen jälkeen. Monta kertaa on tullut selitettyä suomalaista systeemiä, että kai meilläkin periaatteessa voisi niin tehdä, mutta ei kukaan kyllä tietääkseni oikeasti tee pelkkää kandia.
Lukukaudet ovat myös erilaiset kuin Suomessa. Ainakin Helsingin yliopistossa lukuvuosi jakaantuu neljään periodiin, joiden välillä on syksyllä ja keväällä viikon perioditauko, ja jouluna kuukauden joululoma. Joululoma ajoittuu loogisesti kahden periodin väliin.
Ymmärtääkseni Itävallassa käytössä oleva systeemi on käytössä muuallakin Euroopassa: ensinnäkin lukukausia on vain kaksi, talvi ja kesä. Lukuvuosi alkaa vasta lokakuussa, ja talvilukukausi jatkuu joulun yli tammikuun loppuun. Joululoma on siis vain pari viikkoa. Itävallassa helmikuu on semesterbrake, eli silloin ei ole opetusta. Maaliskuun alussa alkaa sitten kesälukukausi, joka jatkuu aina kesä-heinäkuun vaihteeseen saakka. Toiseen lukukausteen ajoittuu myös pääsiäisloma, joka on koulusta riippuen kaksi tai kolme viikkoa.
Tämä oli yksi niistä monista asioista, jotka saivat minut ajattelemaan, että kyllä meillä Suomessa vaan tehdään asiat järkevämmin! Miksi ajoittaa lukukausien vaihdos johonkin muuhun ajankohtaan kuin jouluun ja uuteen vuoteen? En vaan voi ymmärtää. :D Ja toiseksi mua hieman ahdisti se, että itse Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijana olen tottunut siihen, että koulu loppuu aina ennen vappua; joten Wienissä kouluni jatkui kaksi kuukautta kauemmin kuin normaalisti. Tällaiselle kesäihmiselle siinä oli hieman kestämistä. Mutta hyvin selvisin loppujenlopuksi (vaikka juhannus jäikin tänä vuonna välistä...)
Oman kouluni päärakennus
Opisekelu ihan käytännöntasolla on myös hieman erilaista. Opetus- ja tenttimistavat poikkeavat aika paljonkin siitä, mihin ainakin itse olen Suomessa tottunut. Missään kohtaa ei kannata olettaa, että joku asia menee tietyllä tavalla koska niinhän se Suomessakin menee - minä tein tämän virheen parin tentin kohdalla, kun paikkaa ei oltu ilmoitettu etukäteen minun olisi pitänyt tajuta mennä opettajan toimistoon eikä siihen luokkahuoneeseen, jossa kurssin luennot olivat.
Kurssit ovat hyvin opiskelijakeskeisiä; siinä missä Suomessa proffat sanelevat, mitä tällä kurssilla on tarkoitus oppia, täällä kysytään opiskelijoilta, mitä he haluaisivat tältä kurssilta. Loppujenlopuksi kursseilla myös vaaditaan aika vähän, ainakin omassa koulussani. Ainakin erilaisten esitysten ja esitelmien taso oli jotain aivan järkyttävää, haha. Muutaman kerran meinasin kuolla myötähäpeään, kun esitelmän pitäjä vain luki ääneen ne kolme slaidia, joista esitys koostui.
Tentit olivatkin sitten asia erikseen. Useammissa tenteissä kohtasin tilanteen, että paperissa on kysymys aiheesta, jota en itse pitänyt lainkaan olennaisena. Normaalisti opettelen asiat vain päällisin puolin, niin, että ymmärrän suuria kokonaisuuksia ja osaan kertoa niistä, mutta täällä joutui välillä opettelemaan ihan naurettavilta tuntuvia asioita. Tenttimuotoja oli myös kaksi, kirjallinen ja suullinen. Itseasiassa suullinen tentti oli joissain tilanteissa helpompi - minullehan tosiaan kävi niin, etten päässyt syyslukukaudella yhdestäkään kirjallisesta tentistä läpi, mutta kaikista suullisista uusinnoista kyllä. Suullisessa tentissä on monia hyviä puolia, mutta niin myös huonoja; jos paperille kirjoittaa jotain, sen voi tenttitilanteessa aina pyyhkiä pois ja muuttaa vastausta, jos tajuaakin kirjoittaneensa jotain hölmöä. Suullisessa tentissä se mikä on sanottu, on sanottu. Toisaalta samassa asiassa piilee myös se hyvä puoli; jos ei oikeasti ymmärtänyt kysymystä ja vastasi siksi väärin, opettaja voi muotoilla kysymyksen uudestaan eikä peli ole vielä menetetty, kun taas paperille kirjoitettuna se myös pysyy paperilla.
Itsehän lähdin vaihtoon alunperin vain puoleksi vuodeksi, joten tein kurssivalinnat sen mukaan, mitkä kurssit kuulostivat kivoimmlta. Myöhemmin ajateltuna olisin voinut olla hieman fiksumpi valinnoissani, jolloin opintopisteitäkin olisi saattanut tulla hiukan enemmän. Syksyllä olin vielä kunnianhimoinen ja valitsin aikalailla 50-50 sekä saksan- että englanninkielisiä kursseja. Istuin kyllä kaikki läpi, mutta lopulta tentin syksyltä kaikenkaikkiaan kolme kurssia, ja kaikki siis englanninkielisiä. Saksankielisistä en missään vaiheessa tajunnut mitään, ja osa niistä englanninkielisistäkin kursseista joiden aiheet olivat mielenkiintoisia, menivät vaan yli ymmärrykseni.
Keväällä olin sitten onneksi fiksumpi ja valitsin ensinnäkin pääasiassa englanninkielisiä kursseja, ja lisäksi sellaisia kursseja joilla oikeasti olikin jotain tekemistä omien opintojeni kanssa, jotta ymmärtäisin jotain siinä mielessä. Keväältä tulikin paljon enemmän opintpisteitä ja lisäksi pääsin läpi kaikista tenteistä ekalla kerralla. :)
Vieraalla kielellä opiskelu on todella haastavaa, vaikka osaisikin kieltä todella hyvin. Musta oli suorastaan huvittavaa, että useampi mun opettajistani luuli englannin olevan mun äidinkieleni, kun kerran puhuin sitä niin hyvin (ja niin puhunkin, en kiellä). Vaikka pystyisikin puhumaan vierasta kieltä lähes täydellisesti, ei se silti tee siitä äidinkielen kaltaista - ja siksi monien asioiden ymmärtäminen ja selittäminen oli välillä todella vaikeaa. On todella turhauttavaa, kun tietää tietävänsä jonkun asian, mutta ei vaan saa sitä selitettyä vieraalla kielellä! Tästä syystä en lopulta käynyt yhtäkään saksankielistä kurssia loppuun asti, koska mun saksani taso ei todellakaan ole sellainen, että olisin ymmärtänyt oman alani sanastoa. Siinähän sitä olisi varmasti oppinut, mutta mulla olisi mennyt mielenterveys!
Opiskelusta Wienissä jään kaipaamaan ehkä eniten tapaa, miten luennot lopetetaan: jokainen koputtaa pöytää kiittääkseen luennosta, aplodien tavoin. :)
Siinäpä se suurinpiirtein olikin. Jos haluatte tietää jotain lisää, kysykää vain rohkeasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti