Kisut oli kauhean söpöjä, niin olivat myös koiruudet ja pupuset. Niitä en kehdannut kuvata kun koko ajan oli joku muu ihminen näköetäisyyden päässä, haha.
Tsekattuamme Simmeringin ostoskeskuksen aloimme punoa uusia juonia. Päätimme hypätä kutosen ratikkaan ja körötellä Favoriteniin, tarkoituksenamme etsiä mystinen Böhmischer Prater. Niin sanottu "pikku Prater" on myöskin huvipuisto, jonka olen itse bongannut kartasta ja josta Annukka vinkkasi pari viikkoa sitten. Se sijaitsee oikeastaan keskellä metsää, joten sinne ei pääse millään vehkeellä lähelle. Kun jäimme ratikasta pois, huomasimme olevamme Reumanplatzilla, siis U1:n päättärillä. Nyt tiedän, miltä siellä näyttää.
Eipä tosiaan ollut kovin kummoinen alue. Jatkoimme siis seikkailuamme kävellen, ja välillä meinasin epätoivo iskeä kun jouduimme kiipeämään mäkeä ylös ja nälkä alkoi jo kurnia... ympäristö muuttui koko ajan kummallisemmaksi, ja yhtäkkiä olimmekin perillä!
Näyttää melkein suomalaisilta kerrostaloilta
Mitä tuolla takajatkumossa on?
Yhtäkkiä maisema muuttui täysin
Hä, perillä?
...kyllä vain
Böhmischer Prateria kuvaa parhaiten sana pelottava. Se oli vain pieni tivoli, joka vaikutti hyvin kuolleelta. Laitteet olivat selvästikin lapsille suunnattuja, ja hyvin vanhoja ja kuluneita. Aina välillä jostain pärähti milloin minkäkinlaista musiikkia tai ääntä soimaan, ja joka kerta meinasimme saada sydärin. Mieleeni tuli parikin kysymystä: miten kukaan eksyy tai päätyy kyseiseen paikkaan? Ja ennen kaikkea, kuka haluaa mennä sinne vartavasten (muuten kun näin seikkailumielessä, niin kuin me)? :D Jos mä olisin lapsi, olisin varmaan alkanut itkeä jo siinä vaiheessa kun lähestyttiin sitä paikkaa, se tunnelma oli niin karmiva!
Söpö Süsse tram!
Ja sen vieressä lentokonekaruselli
Miten tällaisessa paikassa voi olla kasino?
Turistit
Yhden lapsen karuselli?
Astetta pienempi maailmanpyörä
Mikä tämä on??
Paikka oli kävelty läpi alle kymmenessä minuutissa, kaikki sijaitsi siis saman tienpätkän varressa. Koska meillä tosiaan oli kova nälkä, istahdimme heurigeniin syömään. Ihme ja kumma se oli auki, ja siellä oli melko paljon muita ihmisiä. Mistä ne olivat sinne päätyneet, sitä emme voineet ymmärtää.
Viini ei ollut yhtä hyvää kuin ne mitä viime viikolla nautimme Klosterneuburgissa, mutta ruoka oli hyvää! Paistettua juustoa kera hillon ja tartar-kastikkeen (tiedän, kuulostaa oudolta).
Emmentaler gebackt
Henna kuolaa
Minä kuolaan
Syötyämme poistuimme paikalta ja kävelimme samaa reittiä takaisin ratikalle. Itse päädyin kotiin muutaman mutkan kautta: ratikalla Westbahnhofille, U3:lla Landstrasselle ja sieltä junalla Pratersternille.
Mua muuten hieman huvittaa se, että olen vasta nyt viimeisen kuukauden ajan käyttänyt aktiivisesti tota Praterstern-Landstrasse-väliä (ne ovat siis peräkkäiset juna-asemat) ; aina ennen kun olen mennyt Simmeringin suuntaan (esim. Tommin luokse Gasometerille), olen mennyt U1:llä Stephansplatzille ja sieltä sitten U3:lla. En ole uskaltanut käyttää junia, koska en ole jaksanut opetella ulkoa, mikä menee mihinkin. Vasta toukokuussa tajusin, että kaikki junat jotka menevät Pratersterniltä itään, ajavat Landstrassen kautta. Yksinkertaisesti siksi, etteivät ne raiteet haaraudu yhtään mihinkään suuntaan siinä välissä. Vähän sama kuin se, että kaikki Helsingin rautatientorilta lähtevät junat pysähtyvät Pasilassa. Paitsi että täällä ei ole sellaista yhtä päättäriä, johon raiteet loppuisivat, vaan ne kulkevat ikäänkuin ympyrässä. Lisäksi nuo kaksi asemaa ovat melko isoja, joten yksikään lähijuna ei aja niistä ohi pysähtymättä.
Eihän minulla tosiaan mennyt tämänkään asian tajuamiseen kuin melkein 9 kuukautta, mutta parempi kai myöhään kun ei milloinkaan. Nykyään hyppään siis Pratersterniltä aina U1:n sijasta vain ensimmäiseen junaan, köröttelen alle 5minuutin matkan Landstrasselle ja hyppään siellä U3:en, jonkä päättäri on siis Simmeringissä. Huomattavasti nopeampaa ja yksinkertaisempaa.
Paistettu juusto ei ollut maailman kevyin ruoka, ja loppupäivän mulla (ja kuulemma myös Hennalla) on ollut hieman ällö ja ähky olo. Yh. Tänään olisi ollut Down Underissa saksalaisbileet, mutta mä en ihan oikeasti jaksa liikkua mihinkään. Melkein voisin jo mennä nukkumaan, olenhan ollut jo hereillä yli 12 tuntia. Juu, tänään ei satanut, joten heräsin aamulla reippaana ja kävin 10 kilsan lenkillä. :) Huomenna suunnitelmissa sama... jos ei sada, heh.
Bis Morgen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti