Lähtölaskenta alkaa

Jep, nyt se on alkanut - mun ihan vihoviimeinen vaihtokuukauteni!

Ei kyllä uskoisi että nyt on jo kesäkuu, ulkona on taas vaihteeksi niin kylmä ettei tulisi mieleenkään liikkua siellä ilman takkia. Ja silti vähän paleltaa. Vettäkin tulee kaatamalla, kuinka yllättävää. Ärsyttävää. Toisaalta olen jo tottunut siihen että sää täällä on mitä on, joten en edes jaksa vetää siitä enää herneitä nenuuni. Täällä blogissanikin varmaan 1/3 mun höpinöistäni koskee säätä, haha.

Olin tänään luennolla sekä tentissä, jonka menen varmaan tekemään uudestaan. Kuinka ärsyttävää mennä tekemään tenttiä sillä fiiliksellä, että tietää lukeneensa liian vähän. Mutta mä en vaan kertakaikkisesti ole ehtinyt. Onneksi on vielä kaksi uusintamahdollisuutta, tosin ne on jo ensi ja sitä seuraavalla viikolla.

Yritin myös käydä metsästämässä itselleni hiusväriä - sitä samaa sävyä, jonka lättäsin päähäni viime keskiviikkona mutta jonka lopputuloksena oli kirkkaan luonnonpunaisen sijaan hailakan punertava. Kiitos, kampaajatäti, joka laitoit minulle helmikuussa vaaleita raitoja jollain sellaisella myrkyllä, joka sekä tappoi hiukseni (ne tuntuu muovilta), että estää uuden värin tarttumisen! Ei yhtään ota päähän, ehei. No mutta siis, jouduin valitettavasti toteamaan, ettei tästä maasta löydy kyseistä sävyä. Nää ei ylipäänsä taida kauheasti harrastaa punaisia hiusvärejä; ihan kirkkaanpunaista kyllä löytyy, ja jopa liilaa, mutta ei mitään "normaalia" punaista. Sen sijaan löytyy kyllä noin triljoonaa sävyä ruskeaa sekä mustaa. Huoh. Odottaako siihen asti, että pääsen Suomeen, vai luovuttaakko ja värjätä joksikin ihan muuksi (tylsän ruskeaksi)?

Hmm, tekstistä voisi taas päätellä, että olen huonolla tuulella, mutta itseasiassa en ole kyllä yhtään. :) Stressi on edelleen melkoinen, ja seuraavat pari viikkoa tulevat olemaan hyvin opiskeluntäyteisiä mikäli joitan opintopisteitä täältä halajan. Varsinkin nyt pari päivää pitää jaksaa opiskella ihan tosissaan, että voin olla viikonlopun Ljubljanassa ihan rauhassa lomalla - olen tainut unohtaa mainita, että olen lähdössä perjantaina Hennan kanssa muutamaksi päiväksi reissuun :) Henna oli täällä siis syksyn vaihdossa ja on koko kesäkuun Wienissä (huvikseen, ilmeisesti).
Mutta kaikkeen stressiin auttaa ajatus siitä, mitä sen jälkeen koittaa - viimeistään kuukauden päästä olen jo Suomessa, ja vaikka siellä olisi kuinka karmea ilma, niin hei, se on Suomi! Oma koti, ystävät, perhe, H, karvaturrit, mökki, järvi, tuoreet mansikat, jäätelö, oma syntymäpäivä... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mikään ei saa mua masentumaan kun vaan ajattelen noita asioita. Ihan yksinkertaisiakin asioita oppii arvostamaan ihan eri tavalla kun on niistä melkein vuoden erossa. :)

Se olisi tosiaan TJ max 30 tänään. Ennen kotiinpaluuta pitää hyvästellä ihan liian monta ihmistä ja asiaa, mutta sitä on turha murehtia vielä. Vielä on kuukausi aikaa.

Vaikka koko päivän kirosin sitä, etten millään jaksaisi mennä salille kun on noin kurja ilma, olen iloinen, että kuitenkin menin - salin jälkeen on aina hyvä mieli. :)
Huomenna mulla onkin viimeinen koulupäivä viikkoon; seuraava luento on vasta ensi viikon torstaina. Mun jäljelläolevat koulupäivät voi muuten laskea jo kahden käden sormilla. Melko hurjaa. Nyt syvennyn vielä hetkeksi uusimpaan Kauneus ja Terveys - lehteen. Life's gooood.

Bis Morgen!