Aika hiljaseks veti toi reissu.
Mun mielestä noi kuvat ei paljon selittelyjä kaipaa, siksi pyhitin niille ihan oman postauksen. Kerronpa silti myös vähän meidän reissusta kokonaisuudessaan. Lähdettiin siis eilen aamulla siinä kymmenen jälkeen ajelemaan täältä Wienistä kohti Puolaa. Reittimme kulki Slovakian läpi - ja siellä ei muuten ollut kovin hääppösiä teitä, vaan ajeltiin pääasiassa sellasia ihme pikkuteitä. Tulipahan nähtyä useampi Slovakialainen kylä. Hämmentävää. Perillä Oswiecimin kylässä oltiin joskus viiden jälkeen. Meille kävi hiton hyvä tuuri kahdessa kohtaa: ensinnäkin, oltiin kyllä varattu kolmen hengen huone sen kyläsen ainoasta hotellista, mutta siellä hotellissa meistä ei tiedetty mitään. No onneksi koko hotellissa oli kuitenkin yksi huone vapaana, ja se oli juuri kolmen hengen huone. Hotelli oli täynnä, koska huomenna 27.1. 2010 tulee kuluneeksi 65 vuotta siitä kun Auschwitz vapautettiin, ja paikalle oli tietenkin saapunut ties mitä juhlavieraita. Tässä kohtaa oltiin siis myös onnekkaita: jos oltais tultu päivää myöhemmin, koko reissu olisi ollut turha, sillä Auschwitz olisi ollut suljettu sen juhlaseremonian takia! Meillä oli siis paljon onnea matkassa.
Maanantaina ei juuri muuta tehty kun käytiin syömässä hotellin ravintolassa, meillä kaikilla oli huutava nälkä sen 7 tunnin ajomatkan jälkeen. Hetki istuskeltiin vielä baarissa ennen kun vetäydyttiin huoneeseemme. Hotelli oli muuten oikein kiva paikka, mutta pirun kylmä siellä oli. Moneen kertaan kirottiin, että miksi hitossa täällä pitää olla näin jäätävän kylmä. Itselläni oli onneksi villasukat mukana...
Hotellimme
Tänään herättiin aikasin ja vetästiin oikein tuhti aamupala. Sen jälkeen vedettiin kaikki mahdolliset vaatteemme niskaan (pakkasta 15 astetta) ja luovutettiin huoneemme. Auschwitzin leiri oli noin 10 minuutin ajomatkan päässä siitä meidän hotellilta, oltiin siellä yhdeksän jälkeen. Sinne ei varsinaisesti maksanut mitään sisään, mutta periaatteessa kaikkien oli pakko osallistua opastetulle kierrokselle, joka oli maksullinen. Toisaalta, eipä siitä paikasta olisi saanut läheskään niin paljon irti ilman sitä opasta, joten en valita yhtään. Kierros kesti kokonaisuudessaan melkein 4 tuntia: ensin vartin pituinen "leffa", sitten melkein parin tunnin kierros Auschwitz I:ssä, bussilla siirtyminen Birkenaun puolelle, ja siellä tunnin kierros. Paikalla oli paljon turisteja, ja oli muuten hiton vaikeaa yrittää saada kuvia, joihin ei osuisi yhtäkään ihmistä! Loppuvaiheessa oli sormet ja varpaat aika kohmeessa, mutta kyllä se oli sen arvoista.
Ennen varsinaista kotimatkaa haukattiin vielä pizzat ja ajeltiin vuorostaan Tsekin läpi takas Wieniin. Onnistuttiin muuten saamaan myös ylinopeussakot, haha.
Poliisit pysäytti, tittidii...
Tässä vielä pari otosta matkakumppaneistani:
Kuskimme Wille
Hotellissa heti tietokoneen kimppuun....
Ruokaaaaaaaaaa!
Mikko
Wille
Pojat ja opas
Hrrr
Toi reissu oli kyllä ehdottomasti yksi käänteen tekevä piste mun elämässäni. Mun aivot ei oikeesti pysty edes käsittämään, miten jotain noi kamalaa on voinut edes tapahtua. Ihmisiä on pidetty ihan täysin koe-eläiminä, lapsia on tapettu ihan vaan siksi että joku sadistinen lääkäri on halunnut tehdä sairaita tutkimuksiaan heillä. Ja ihmisiä on ajettu junalasteittain suoraan kaasukammioon, koska he ovat vain olleet vääränlaisia tai hyödyttömiä. Puna-armeija vapautti leirin 27.1. 1945 ja vapautti 7 650 siellä vielä ollutta vankia.
Auschwitzissa kuoli arviolta 1,1-1,5 miljoonaa ihmistä; tarkkaa lukua on mahdoton tietää, koska natsit tuhosivat todistusaineistoa. Ne jotka eivät kuolleet kaasuun, tapettiin liian raskaalla työllä, tai näännytettiin nälkään ja väsymykseen. Ja kaikki tämä vain yhden ideologian takia.
Millä oikeudella?
En viitsi kirjoittaa tämän tarkempaa selostusta tapahtumista, mutta lisää voi lukea mm. täältä, täältä ja täältä.
Jokaisen pitäisi kyllä käydä Auscwitzissa ja nähdä se omin silmin, jotta sen ymmärrtää. Sitä ei vaan millään pysty selittämään.
En voi muuta sanoa, kun että kyllä meidän jokaisen pitäisi olla helvetin onnellisia ihan vaan omasta vapaudestamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti