Se vaan on monta kertaa todistettu fakta, että hupi on taattua kun noiden poikien kanssa lähtee radalle. Niin mehän emme suinkaan eilen olleet kahdestaan Tommin kanssa, vaan meitä ilahdutti seurallaan myös Mikko, Wilhelm ja Martijn. Viimeksi mainittu siis porukan ainoa ei-suomalainen.
Mun luona oli aluksi ihan näin jännää:
Wilhelm ja Tommi, spekulaatiot menossa
...mutta pian olikin tupa täynnä miehiä. Tai no ei nyt täynnä, mutta eipäs nyt aleta n.... sitä pilkkua.
Mikolla oli eväät mukana
Emäntää ihmetytti...
Ja mikäköhän mahtoi olla puheenaihe tässä kohtaa...?
Neidillä meni välillä noiden jutut vähän yli hilseen...
Illan keskustelunaiheet olivat mitä kummallisimpia, mä en ihan pysynyt edes kärryillä. Huhhuh. No onneksi ei tarvinut koko aikaa istua täällä, vaan seuraavaksi otimme suunnaksi keskiviikkoiseen tapaamme - no tiedätte kyllä minkä.
Sarjassamme mielenkiintoiset ilmeet...
... :D
Martijn ihan yksin!
The Finnish people: Wilhelm, Tommi, me and Mikko
Kerrankin päästiin Charlie P'ssä jopa istumaan, välillä ärsyttää kun siellä on niin täyttä että joutuu seisomaan koko illan. Pojat ehtivät jo käydä vuorotellen lauleskelemassa ennen kun mä muistin kaivaa kameraa esille. Ja ei, mä en muuten edelleenkään uskaltanut laulaa. Kovasti haluaisin, mutta täysin selvinpäin en uskalla, ja humalassa en pysty. Haha, toi kuulosti nyt muuten hiukan epäilyttävältä. :DDD Anteeksi! Mutta siis, kyllä mä vielä joku päivä, I promise.
Ja tämähän on... Tommin sytkäri?
Wilhelmillä hieman jäätynyt katse
Neitikin
Ei näin...!
Kaljaa pillillä? Mikko, mitä tämä on??
Taas kovat spekulaatiot menossa
Tässä vaiheessa iltaa oli vuorossa pakollinen kuvasarja:
Ei näin...
...ei näin
Wilhelmin mielestä nyt sai riittää
Ok ok tää on ihan jees!
(Note to myself: lopeta toi sormijuttu, näyttää pelleltä :D)
Ja sitten vielä pari Mikon kanssa, ettei se tule surulliseksi (wtf)
Joooo ei näin
No ollaan sitten vakavia, haha
(Another note to myself : älä pakota viattomia ihmisiä itsesi kanssa samaan kuvaan.)
Tämän jälkeen laitoin kameran taas pois, joten loppukevennykseksi sopii hyvin tämä:
Laiskuutta vai oveluutta?
Charlie P's ei ole kovin myöhään auki, ja koska ei haluttu vielä lopettaa iltaa, otettiin taksi alle ja ajeltiin Chelseaan (älkää kysykö missä se on, jossain tuolla U6:sen varrella). Syystä tai toisesta mun paparazzinvaistot eivät toimineet enää siellä, joten varastin tämä todistusaineiston Martijnilta:
Kuva-analyysi: Wilhelm joraa etualalla, Mikko repeää taustalla, minä ja Tommi keskitymme poseeraamaan kesken tanssin.
Että semmonen reissu! Chelseasta jouduimme poistumaan kun se meni kiinni. Haukattiin vielä döner-kebabit ennen taksiin istumista. Tällä kertaa ei muuten jouduttu tulemaan vaan mun takia tätä kautta, koska Martijn asuu sopivasti tossa alakerrassa.Tommi ja Mikko siis asuvat molemmat Simmeringin suunnassa, eli toisella puolella kaupunkia. Ainakin melkein. Niin ja Wilhelm taisi kävellä kotiin?
Oli kyllä vähän erilaista kun esim. Hennan kanssa maanantaina, ei paljon vieraat miehet uskaltanu lähestyä kun mulla oli 4kpl henkivartijoita ympärillä, haha. Ei siis valittamista sinänsä. Tosin taas yks tyyppi luuli mua ja Tommia pariskunnaksi, mikä hitto siinä on??
No juu, siirrytäänpäs sitten tähän päivään.
Vapaapäivät on yllättävän turhia, paljon enemmän saan yleensä aikaseks jos mun pitää ensin raahata itseni kouluun. Vapaapäivinä tuudittuu vaan siihen ajatukseen, että tässähän on rutkasti aikaa... eikä sitten saakaan mitään aikaiseksi. No kyllä mä oon sentään jonkun verran saanut luettua, mutta silti.
Löysinpäs muuten hyvää leipää eilen. En ole uskaltanut ennen ostaa täältä tummaa leipää, kun tiedän, ettei se voi olla samanlaista kun Suomessa. Eikä se olekaan, mutta hyvää se on silti! Varsinkin sen voin kanssa, josta olen nyt maininnut jo pari kertaa. Ja muuten, kun eilen mietin, että onko terveellistä vetää sitä paketti viikossa: luin tuossa noita ravitsemustieteen juttujani, ja ihmisen tulisi syödä 80g rasvaa päivässä. 250g viikossa on kuitenkin vain joku 35g päivää kohden, joten ihan terveellisissä rajoissa mennään. ;)
Meinasin muuten sanoa että talvi on tainnut jo mennä ohi, kun viime aikoina on ollut niin leutoa. Kunnes sitten kurkkasin ikkunasta ulos - lunta tulee taas ja pakkasta on 7 astetta. Hyi! Kai tässä silti ollaan jo voiton puolella, toivottavasti.
Kohta lähden siis käymään kaupungilla, pitkästä aikaa. Tänään ei varmaan tapahdu mitään sen erikoisempaa, huomenna sitten taas.
Mä en ihan oikeesti voi enää datailla, mun oikeeseen käteen ja ranteeseen sattuu niin paljon. :D Ammattitauti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti