I'm in love

Nyt täytyy myöntää että olen rakastunut... nimittäin pyykinkuivaajaan.

Haha, tää menee nyt vähä aiheen ohi mutta menkööt. Tiedättehän te, miltä uudet pyyhkeet tuntuvat? Ihanan pehmeiltä ja paksuilta, tai näin ainakin jos kyseessä on Marimekon yksilö. Mä sain kesällä synttärilahjaksi koko setin uusia Marimekon pyyhkeitä, jotka otin varta vasten tänne Wieniin mukaani. Olen nääs vähän nirso sen suhteen, mihin itseäni kuivaan. No joo. Olen koko syksyn vähän vältellyt niiden pesemistä, ettei niistä katoaisi se ihana uuden pyyhkeen tuntu. Yleensä sen ekan pesun jälkeen pyyhe tuntuu vähintäänkin uitetulta eläimeltä; vähän karhealta ja lättänältä. Tai näin ainakin kotona.
Tänään otin itseäni vihdoin niskasta kiinni ja marssin pyyhkeitteni (ja lakanoideni) kanssa alakerran pyykkitupaan ja pesin ne. Suurin syy tähän reipastumiseen oli se, ettei mulla ole kuukauteen ollut käsipyyhettä, kun joku kerran teki sille jotain... ja se alkoi pikkuhiljaa ärsyttää. Koska vaatteiden yms. kuivattaminen omassa huoneessa on kielletty, on meillä käytössä pesukoneiden lisäksi siis myös pyykinkuivaajat. Itse olen ollut vähän skeptinen kyseisten koneiden kanssa, nehän ei vissiin ole kauhean hyväksi vaatteille. Mutta sama ei selvästikään päde pyyhkeisiin ja liinavaatteisiin - voi sitä ilon määrää kun otin pyykkini tänään pois kuivaajasta! Pyyhkeeni olivat iiiihanan pehmeitä. Ja ei, en muuten käyttänyt huuhteluainetta, pelkällä hajusteettomalla Omolla pesen täällä kaiken. Miten mä olen ikinä selvinnyt ilman pyykinkuivaajaa? x)


Palatakseni oikeisiin aiheisiin. :D Mulla piti tänään alkaa taas koulu, kuten eilen mainitsin, mutta mä en löytänyt mun luentoa! Helkkari sentään. Raahauduin koululle asti vain toteamaan, että koko rakennus on ihan hiljainen ja mun luentosali pilkko pimeä. Kuljin siellä aikani kuulostellen, jos luentoni olisi jossain toisessa salissa, mutta mistään ei kuulunut mitään. Ei väkisin.
Koska olin kuitenkin takaisin kotona jo kymmenen pintaan aamulla, päätin hyödyntää ajan jotenkin ja tosiaan pesin sitä pyykkiä. Sitten taas opiskelin vähän lisää. Ja otin päikkärit. Ja sillee. Tässähän tämä päivä on taas kummasti mennyt. Äsken kävin kaupassa täydentämässä ruokakaappiani, ja täytyy myöntää, että pastahyllyn kohdalla alkoi jo vähän yököttää. Mutta pakko niitä oli taas ostaa, pasta on vaan kaikkein helpointa ruokaa tehdä täällä. Kevääksi täytyy kyllä keksiä jotain muuta, muuten muutun kohta itse pastaksi. Uff.

Alan jo tottua tähän yksin elämiseen vähän liikaakin. Mulla on koko ajan kaikki ovet auki, musiikki soi melkein 24/7, enkä edes vaivautunut lukitsemaan huoneeni ovea kun kävin kaupassa. Kääk. Voi olla taas pieniä sopeutumisongelmia jos/kun joku muuttaa tänne...
Ainakin tämän viikonlopun saan siis olla vielä ihan rauhassa, täällä ei voi muuttaa sisään muulloin kun arkipäivinä. Hetkinen. Voiko noin sanoa suomeksi? No samapa tuo. Ymmärrätte mitä tarkoitan.
Pitäisi varmaan pitää juhlat sen kunniaksi. Ja myös sen kunniaksi, että saan jäädä koko kevääksi. Hei siinäpä vasta idea. Hmm, jään hautomaan tätä. :)

Tänään harjoitetaan pitkästä aikaa sosiaalista elämää, toivottavasti.

Bis Morgen!
<3