Musta sunnuntai

En kuullu kun rupesin miettimään pyramideja. Miten ovatkin senaikasilla välineillä saaneet ne aikaiseksi – minulla on nykyaikaset välineet, enkä saa mitään aikaiseksi.
Lempi Pasila-sitaattini.

Lunta tulee, mutta ei näytä jäävän maahan. Kylmyydestä en tiedä, kun en vielä tänään ole liikkunut ulos.
Hieman yksinäinen fiilis on taas. Kaikki muut on jossain reissussa, kotona, tai muuten vaan kiireisiä. Tai jotain. En tiedä. Kyllästyttää vaan istua kolmatta päivää sisällä tekemättä mitään sen ihmeempää. Tänään pitäisi kyllä siivota siltä varalta, että joku muuttaa tänne huomenna. Ja pakata kaikki kotiin lähtevä romu. Ah, huomenna pääsee taas Suomeen. Nyt mä odotan sitä tosi innolla, vaikka olenkin siellä vaan pari päivää. On ihan eri asia istua kotikotona itsekseen kun istua tässä kodissa itsekseen. Suomessa voi aina soittaa jollekin, täällä mulla ei sellasia soittokavereita juuri ole. Ja niitäkin muutamaa kaveria, jotka täällä tällä hetkellä on, en viitsi ahdistella koko aikaa. Oon ilmeisesti ainoa, jonka ei tarvitse tehdä mitää kouluprojekteja. Voisinhan mäkin lukea tentteihin, mutta keskittyminen ei just nyt riitä siihen. Ensi viikonloppuna lupaan alottaa.

Eilen oltiin siellä Juhanilla, minä ja Mikko, Veronika tuli kavereineen sinne myöhemmin. Kuunneltiin musaa ja puhuttiin mm. sianlihan eettisyydestä. Vai miten se nyt olikaan. Hmm. Lähdettiin ekalla yöbussilla eli noin kello yksi kaupunkia kohti. Muut menivät tutkimaan baaritarjontaa, itse lähdin kotiin kun väsytti jo siinä vaiheessa ihan riittävästi.

Juttuseuraa kyllä nyt kaipaisin. Pöh. Katsellaan taas, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Onneksi aina voi katsoa Pasilaa. :)