Tulen siis Suomeen 31.1. ja takaisin Wieniin keskiviikkona 24.2. . Ihan ekaa kertaa elämässäni ostin yksisuuntaisen lennon, mulla kun ei tällä kertaa ole mitään käsitystä, milloin tulen seuraavan kerran Suomeen. Suunnitelmia kyllä on, muttei mitään varmaa. Aika jännää suorastaan.
Palatakseni hetkeksi vielä eiliseen (josta, hämmentävää kyllä, löytyy paljon kuvatodisteita ja jopa videomateriaalia!). Ilta meni lopulta aika samanlaisella kaavalla kuin perjantai - alottelupaikka oli vaan eri ja porukkakin hieman vaihtunut. Iltamme alkoi siis Przemekin luona....
(Ne jotka eivät tunne datakieltä, lol = laughing out loud)
Ana tehtaili kaikkien nimistä slovenialaiset versiot...
...ja musta tuli Otela! Tai nutella, haha
Youtube houkuttelis taas
Koko Team Finland:
Wilhelm, Mikko, Juhani, Oudi ja Tommi
Vladimir, Veronika ja Przemek
Ana + edelliset
Wilhelmhän se siinä
Ihmetytti tämä Tommin asento
Celine
Yks sana: lol!
Mikon kootut...
Tässä keiteltiin jotain ihmelientä
Sokeripalan liekitys...
Työkalu?
Testimaisto...
...ei näin?
Juhani ja minä... lol
Mikko ja Tommi... lol
Meno Przemekillä oli ajoittain varsin hurjaa, kuten esim. ihmisten ilmeistä voi päätellä. Juttujen taso oli myös välillä varsin mielenkiintoista. Mua naurattaa vieläkin kun Przemek käräytti popcornit, ja sen jälkeen Tommi sano että siellä haisee grillitassut, haha. Enkä muista mikä ihmeen pointti tossa sokerinpolttelussa ja absintissa oli?? Ja miksi mä nykyään kuvaan aina sytkäreitä? Hyvin hämmentävää. No sieltä lähdettiin jatkamaan matkaamme kohti keskustaa ja sitä samaista karaokemestaa... ja siinä matkan varrella taidettiin taas haukata kebabit. ;)
Wilhelm ja Ana
Pojat ja bisset
Rantojen asukki taputtelee
Tällä kertaa ihmiset ihan oikeasti lauloivat, joskaan minä en siihen yhä edelleenkään rohkaistunut. Alkaa itteänikin jo pikkuhiljaa ärsyttää, kun tykkäisin niin kovasti laulaa, mutta tiedän ettei siitä tule mitään jos joku muu on kuulemassa. Ehkä vielä joku päivä, toivottavasti.
Baarin mentyä kiinni suunnattiin taas Tommin ja Juhanin kanssa gasobaariin. Molemmat pojat asuvat siis Gasometerillä. Sen takia mua nyt hiukan uuvuttaa, kun sieltä ei koskaan tule lähdettyä kotiin mitenkään aikasin. Pointtinahan on odottaa siihen asti kunnes metrot alkaa taas kulkea (klo 5), mutta emmä ikinä ole vielä niin aikaisin lähtenyt. Ja sitten kun sama toistuu vieläpä kahtena päivänä peräkkäin, on uupumus taattu. Tällä kertaa meinasin nukahtaa metroon joku 35 kertaa (matka kestää kokonaisuudessaan noin puoli tuntia, joudun kerran vaihtamaan metroa.) Siksi onkin tosi hyvä että pääsen pian latailemaan akkujani ihan kunnolla. Muuten saattaisin romahtaa ihan täysin, haha.
Hauska ilta oli kyllä taas ja hyvää seuraa, ei siinä mitään. :)
Nyt vasta alan käsittää että osa porukasta oikeasti katoaa kohta... möö. Onneksi on sentään keskiviikko ja Charlie P's vielä edessä. Ihan kamalaa kyllä hyvästellä ihmiset joiden kanssa on viettänyt niin paljon aikaa viimeisen 5 kuukauden aikana. :/
Tänään en ole tehnyt mitään erikoista, nukuin (tai ainakin yritin nukkua) yllättäen aika pitkään. Sitten olen taistellut tämän typerän bloggerin kanssa, tää vammaa välillä tosi paljon ja mua suututtaa. Ja pääkin on niin tyhjä, etten saa runoiltua mitään tämän jännempää. Sain sentään vihdoin lähetettyä muutamat tenttejä koskevat sähköpostit, siivottua ja tiskattua. Vielä pitää roskat kipittää alas. Joo, tyhjensin vihdoin ton mun keittiön pöydän - eihän siitä tullut kuin kolme kassillista pulloja! Siivoajat tulee oletettavasti taas huomenna, enkä halua toista varotusta. Haha.
Ens viikko on varmaan ihan yhtä kiireinen kun tämäkin, mutta sitten helpotta hetkeksi. Mulla on niin paljon suunnitelmia kotilomalleni että saa nähdä ehdinkö toteuttaa kaiken. Viikko enää. :)
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti