Ensin muutama sana mun opiskelustani. Oon viime aikoina tuntenu itseni ihan järkyttävän laiskaksi, kun kaikki muut vaan opiskelevat päivästä toiseen nyt kun lukukausi lähenee loppuaan. On sellasta ja tollasta juttua jotka pitäisi tehdä, muutama tentti, ja pari kirjaakin pitäisi lukea. Ja tässä vaiheessa mä huokasen taas syvään.
Totuushan on se, että mun kursseihin ei kertakaikkisesti kuulu mitään muuta kun tentti. Niitä tenttejä on tosiaan tulossa useampi, onhan mulla noita kurssejakin... ainakin 8 näin nopealla laskutoimituksella. Mutta ne ovat kaikki vaan 2 tai 3 opintopisteen arvoisia. Itseasiassa tekisin paljon mieluummin (näin jäkiviisaana on hyvä sanoa...) jonkun yhden ison työn ja ottaisin vähän enemmän pisteitä, kun tenttisin läjän pikkuriikkisiä kursseja. Viikissä meidän kurssit on yleensä 5 op:n arvoisia; lähes kaikkiin kursseihin liittyy tentin lisäksi joku esitelmä tai kirjallinen työ, tai joku muu extrajuttu. Lisäksi luentoja on yhdestä kurssista vähintään kaksi kertaa viikossa, yleensä useammin. Joten kotona kun luen tentteihin, mulla on läjä monisteita joita yritän päntätä. Ja joskus kursseihin liittyy joku kirjakin, joka olisi hyvä lukea.
Mutta mites on homman laita täällä? Jokaisesta kurssista on vain yksi luento viikossa, joten vaikka kurssit kestävät koko lukukauden, ei luentoja kerry kaikenkaikkiaan kuin 10-15 per kurssi. Jos oikein ajatuksella perehdyn lukemaan yhden kurssin muistiinpanot, saan aikaa kulumaan ehkä tunnin. Harvoin edes niin paljon. Tähän mennessä olen lukenut kaikki mahdolliset muistiinpanoni useampaan kertaan; jopa niiden kurssien, joiden tenttien ajankohdista mulla ei vielä ole mitään käsitystä. Joten vaikka kuinka yrittäisin olla ahkera, niin se on melkein mahdotonta tällä työmäärällä. Silti on sellainen tunne, että enhän mä saa mitään aikaiseksi. Jotenkin siihen vihkoon tarttuminen tuntuu aina yhtä vastenmieliseltä. Mutta esimerkiksi huomisen vapaapäiväni olen ajatellut pyhittää pelkälle opiskelulle...
Toinen laiskuuden huipentuma: miten on mahdollista, että melkein myöhästyy koulusta, kun koulu alkaa yhdeltä ja itse on herännyt kymmeneltä?? Nää on taas sarjassamme asioita, joita tapahtuu vaan mulle. Munhan oli tarkoitus käyttää se aamu opiskeluun, ja niin, taisinhan mä yhden luennon slaidit käydä läpi... no joo.
Sitten vähän mielenkiintoisempaan aiheeseen, eli ihmisiin. Sekä Sarah että Erin ovat vihdoin selvinneet takaisin tänne, mistä olen enemmän kun iloinen. On ollut suorastaan vähän ikävä tyttöjä. :) Tänään oltiin pitkästä aikaa ihan vaan tyttöporukalla Charlie P'ssä. Jopa Sara ja Heidi tulivat pikaisesti käymään, vaikka niillä on tentti huomenna. Ne oli ollu iltakävelyllä ja päättivät sitten poiketa moikkaamaan, haha.
Tää on muuten hiukan säälittävää. Otin näköjään vain 5 kuvaa tänään, ja tää on niistä ainoa edes jollain tapaa julkaisukelpoinen. Mun maineeni virallisena paparazzina alkaa kohta oikeasti kärsiä. Oh well.
Me, Erin, Julie!
Huomenna olis sitten luvassa odotettu Farewell-party, siis toisinsanoen jäähyväisbileet niille jotka lähtee tammikuun jälkeen kotiin. Kyynel. Olen iloinen, että itse saan jäädä, mutta toisaalta surullinen, koska joudun hyvästelemään muutaman hyvä ystävän. No on tässä onneksi vielä pari viikkoa aikaa, mutta silti. Me don't like. :/
Ennen bileitä meillä on kuitenkin kunnon etkot täällä mun luona. Can't wait! :)
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti