lauantai 19. joulukuuta 2009

Joulukuun yhteenveto

Tämä yhteenveto tulee 10 päivää etuajassa, koska olen juuri matkalla Helsinkiin ja seuraavan kerran tulen olemaan Wienissä vasta 7.1. ! (joka muuten vituttaa tällä hetkellä aivan suunnattomasti)
EDIT: tähän tuli onneksi muutos, palaan jo 30.12. (!!!) mutta saatte tämän yhteenvedon jokatapauksessa jo nyt koska teksti on ollut valmiina jo jonkun aikaa.



Joulukuun teemana on ehdottomasti ollut muutos. Tämä kuukausi on ollut aivan erillinen ajanjakso aikaisempiin kolmeen kuukauteen verrattuna. Oikeastaan mun koko erasmus-elämä on vasta nyt päässyt kunnolla vauhtiin!

Käsittämätöntä miten nopeasti asiat voi muuttua, joulukuu on ehdottomasti ollut paras kuukausi täällä. Oikeastaan musta tuntuu kun mun koko elämäni olisi muuttunut parin viime viikon aikana aivan totaalisesti. Ainakin minä itse olen muuttunut hirveästi. Tai ehkä olen vain kasvanut aikuiseksi yllättäen, sekin on mahdollista. Ja koko ajan ajatus kotiin palaamisesta tuntuu vaan pahemmalta... Edelleen kaipaan tiettyjä juttuja Helsingissä, mutta oon myös alkanut tajuta tämän täällä eletyn elämän ainutkertaisuuden ja oppinut vihdoin ottamaan siitä kaiken ilon irti. Ihan outoa palata "tavalliseen" elämään, tuntuu niin etäiseltä ja epätodelliselta. Yhtäkkiä tästä kaupungista on tullut koti ja useista ihmisistä hirveän tärkeitä.

Viime kuussa tunsin itseni yksinäiseksi, nyt en pysty enää edes kuvittelemaan sitä tunnetta. Oon lähentynyt useamman ihmisen kanssa ihan yllättäen ja ollut muutenkin ihan hiton hauskaa! Harmittaa nyt ihan sikana etten ole täällä koko vuotta, en tiedä miten kestän taas Suomessa. Voi olla melekoinen kulttuurishokki. Ja varsinkin kun elämä täällä jatkuu vaikka osa ihmisistä poistuu. Jos musta olis tuntunut tältä jo alkusyksystä, olisin hakenut pidennystä heti samantien. Ilmeisesti olen vähän hitaasti lämpenevä. :D Ei mut niin kuin viime kuun yhteenvedossa totesin niin näin vanhemmiten ystävystyminen vaan kestää kauemmin. Ainakin mun kanssa, haha.

Jos jostakin olen tämän syksyn jälkeen kiitollinen niin siitä että olen saanut sellaisen ystävän kuin Tommi. Se on ehdottomasti mun paras ja läheisin ystäväni täällä; voidaan puhua ihan mistä vaan (hyvin usein kylläkin musiikista ja muista elämän ilmiöistä), ymmärretään toisiamme puolesta sanasta ja kaikki on maustettu vittuilulla ja sarkasmilla. :D Siis selkeesti aivan mahtava tyyppi! Kun ajattelen tätä syksyä niin kyllä kaikki hauskimmat hetket on tullut vietettyä Tommin kanssa (ja usein myös rommin, krhm). Tommi on erittäin hyvä korvike puuhistytöille, haha. Me ystävystyttiin kunnolla vasta Prahan-reissussa lokakuun puolivälissä, sitä ennen juteltiin lähinnä Ridessä ja Locossa. Tosin jo silloin Tommi tuppas kertomaan mulle spontaanisti kaikki asiansa...?? :D Mutta siitä lähtien ollaankin vietetty useita järjettömän hauskoja iltoja. Ilman Tommia elämä täällä olisi ollut huomattavasti tylsempää, häntä saan kiittää myös siitä etten ole ajoittain kuollut ahdistukseen ja yksinäisyyteen, kun on ollut joku jolle puhua. Tommi on oikeastaan ainoa jolle olen voinut puhua asioistani syvällisemmin. Ja hänen ansiostaan olen oppinut ymmärtämään tämän erasmus-elämän ainutkertaisuutta. Monet ovat tietenkin myös erehtyneet luulemaan meitä pariskunnaksi kun liikutaan usein tiiviisti yhdessä, mutta ehei, mistään sellaisesta ei ole koskaan ollut kyse. Minähän olen vain jalkavaimo ja tunnettu myös nimellä cold bitch. Ehkä jossain toisessa elämässä, mutta ei tässä.
Joten suuri kiitos ja kumarrus Tommille.


Kielitaitoni ei ole kehittynyt kyllä edelleenkään yhtään, eletään yhä vain tiiviimmin omassa pikku yhteisössämme. Yhä vaan enemmän tulee vietettyä aikaa myös ihan vain suomalaisten kesken, joten saa nähdä miten mun englanninkin käy, haha. Meidän Itsenäisyyspäivän bileet oli unohtumattomat ja täydellisen onnistuneet, ja niiden järkkääminen oli ehdottomasti puoli hupia vaikka se veikin paljon aikaa ja energiaa. :) Kyllä Suomi vaan on edelleen maailman paras paikka elää, mutta juuri nyt haluaisin jäädä ikuisiksi ajoiksi tänne asumaan, tähän meidän omaan pikku kuplaamme.

Ymmärrän nyt varsin hyvin miksi ihmiset murehtivat elämää erasmuksen jälkeen ja hehkuttavat sitä kkemuksena niin kauheasti. Tähän asti olen vain odottanut innolla kotiinpääsyä, nyt en mistään hinnasta luopuisi tästä elämästä. Ihan kun silmät olis yhtäkkiä revitty auki. Onneksi tätä on sentään vielä about 1,5kk jäljellä, mutta tiedän jo nyt että tuun niin itkemään verta kun tämä kaikki on ohi ja paluu Suomeen koittaa!

Outi <3 elämä

Ei kommentteja: