Talvispesiaali: Nassfeld!

Talvinen Helsinki sai mut muistelemaan muutaman viikon takaista reissuamme Alpeille, joten päätin ottaa itseäni vihdoin niskata kiinni ja kertoa siitä teillekin.


The Story:

Reissun ajankohta oli viikonloppu 11.-13.12. ja matkassa mukana taas bussilastillinen enemmän tai vähemmän krapulaisia vaihtareita (ja muutama muukin oli eksynyt sekaan). Vaikka matkaan lähdettiin jo yhdeksältä aamulla, saavuimme perille vasta noin kolmen aikaan iltapäivällä. Pojat ja minä valloitimme bussin takapenkin, siellä oli hyvä nukkua suurin osa matkasta.
Ensimmäinen vilkaisu maisemaan vastasi melko hyvin kuvitelmaani:

 

Mikko ja Tommi

Ekana päivänä ei vielä menty mäkeen, mutta osa porukasta pelasi pokeria ja minä sekä huonetoverini Henna ja Annukka menimme tutustumaan relaxin areaan, toisinsanoen saunaan. En todellakaan ottanut kameraa sinne mukaan, mutta siellä oli todella kummallsia makuupaikkoja, joissa kaikki muut makoilivat tyytyväisinä. Me suomalaiset ei ihan ymmärretty niiden funktiota, viihdyttiin paremmin siellä itse saunassa.
Sen jälkeen maistui ruoka, jonka jälkeen aloimmekin jo valmistautua iltaa varten... mm. kertomalla epäkorrekteja vitsejä, haha. Molempina iltoina oli järkätyt teemabileet, ja perjantai-iltana teemana oli pink. Itsehän omistan 3kpl pinkkejä vaatekappaleita, joten otin varmuuden vuoksi ne kaikki mukaani. Hyvä niin, sillä rakkaalle big tits dig this t-paidalleni löytyi heti käyttöä....

Tommi ylpeänä

Henna

Tommi ja minä pinkeissä

Annukka ja Henna

Pienimuotoisten huone-etkojen jälkeen siirryimme alakertaan itse bileisiin. Juomat olivat ilmaisia, joten hauskaa oli! ;)

 

Mikko, Roberto, Tommi

Henna ja Markus (tuttu hame kaulassa?)

 

Tommi...

...ja Mikko

 

Pinkkejä ihmisiä

 

Joo ei oo hauskaa, ottakaa se pois!

 

Joku sotki Hennan paidan

 

 

...sellaista. Bileet päättyivät jossain vaiheessa, jonka jälkeen me kävästiin jossain hassussa baarissa siinä vieressä, ja tultiin sitten hotellin alakertaan hengailemaan. Pojilla oli pieni Sega Rally (?!) skaba, ja eihän se tietenkään siihen jäänyt, vaan mittaa piti ottaa myös airhockeyssä vaimikäsenytoli, ja biliksessä of course. Itsekin osallistuin kahteen viimeiseen, ihan vain että häviäjä voisi sitten voittaa edes jonkun. Uusia käyttötarkotuksia jalkavaimolle, haha.

 

 

Lihava setä opettaa neitiä pelaamaan biljardia part 2

(p.s. Tommi et edelleenkään ole lihava :D)

Vessatauostakin voi löytää yllätävää hupia.... lol.

 

 

 

Hmm?

Yöpalaksi pojat söivät vielä pizzat joita sai ostaa hotellin respasta. Mahtava palvelu, must say. Itsekin taisin vohkia palan tai pari. Nukkumaan raahasimme itsemme joskus neljän aikaa. Silti jaksoimme nousta aamulla, käydä aamupalalla ja suunnata vihdoin mäkeen!

Ensin piti kuitenkin käydä vuokraamassa vehkeet ja körötellä hissillä noin 20 minuuttia huipulle.

 

Eturinne ei vaikuttanut lupaavalta

 

Hissistä katsottuna maisemat olivat kyllä kivat

 

Mr. Carbonmonoxideman

 

Mr. Valleybay

 

"Näytät muuten vähän keharilta" - kiitti!

Lautakerho, Tommi ja minä

 

Mikko ja Kodak-hetki

 

Kuten kuvista näkyy, vähän sumuista oli

Tauon paikka!

 

 

Mun eväät - ilmainen viinitarjoilu, mahtavaa!

 

 

Oli siellä muutama muukin

Ja bändi. Hmm?

 

 

 

Tuus nyt jo

...maisemat oli kivat!

 

Rankan laskettelupäivän jälkeen oli jälleen vuorossa vähän lepoa, saunomista ja syömistä. Illalla lähdettiin taas uuteen nousuun, tällä kertaa jaksettiin istua meidän huoneessa vähän pidempäänkin. Suurin syy siihen oli kyllä illan teema beach jota kukaan meistä ei jaksanut/voinut noudattaa. No mulla oli kyllä läpsyt jalassa, mutta siinä se.

 

Markus ja Tommi

 

Annukka, minä, Tommi ja Henna

 

Tommi ja Mikko, ja ilmeet

 

Tommi keskittyy olennaiseen, mä keskityn vaan hymyilemiseen...

 

Mikko... joo o...

 

...Tommi rummuttelee

 

Ja kaikki yhdistettynä

 

Meidän huone, ass!

 

 

Saatiin vihdoin raahattua itsemme bileisiin, juuri ennen kuin ne loppuivat

 

Henna ja minä

 

Edellisillan mittelöt jatkuivat

 

Tommi vissiin johtaa? :D

 

Puiston Jameskin liittyi seuraan

 

Mun yöpala

 

Meille jäi mysteeriksi, keitä nämä henkilöt olivat. Haha.

Lauantai-illan ja yön aikana ehti sattua ja tapahtua kaikenlaista ennen kun luovutettiin ja kömmittiin taas nukkumaan. Vaikka illan bileet eivät olleetkaan yhtä hyvät kuin edellisen, niin silti sanoisin, että lauantai oli kokonaisuudessaan parempi...
Viikonloppureissuissa on aina se tietty ruotsinristeily-fiilis: kun toisena iltana menee nukkumaan, reissu on melkein ohi kun seuraavana aamuna herää. Tässä retkessä oli kuitenkin se hyvä puoli, että mentiin vielä sunnuntaina mäkeen, joten hupi ei suinkaan loppunut vielä tähän! Varsinkin kun sunnuntaina sattui vielä olemaan ihanan aurinkoinen ilma. (:

Meidän huone sunnuntaiaamuna. Huomatkaa lattialla mun lähes taiteellisesti asetellut kengät.

 

Valoilmiö

 

Tommi haluis jo mennä

 

Tommi ja Marielle

 

Minä, taustalla Roberto

 

Mikko ja jälleen yksi Kodak-hetki

 

 

Roberto!

 

 

Päivän ensimmäinen tauko

 

 

 

Yritin ottaa kuvaa täydellisestä lumihiutaleesta

 

 

Ja päivän toinen tauko, Marielle ja Mikko

...Martijn...

Roberto, Tommi, minä, Marielle, Mikko

 

Tommi käski tehdä sille saparot, ja minähän tein

Vehkeiden takana piilottelevia ihmisiä

 

Meidän hotelli

Sunnuntaina oli vielä piiitkä bussimatka ennen kun vihdoin oltiin takaisin Wienissä joskus puoliltaöin. Vallattiin taas bussin takapenkki et saatais nukkua rauhassa. Aluksi se meni hyvin, mutta ruokapysähdyksen jälkeen ihmiset olivatkin taas pirteitä ja pelasivat ties mitä kummallisia pelejä. No joo. Ihan mukava oli kotimatkakin. :)

Täytyy kyllä sanoa et Nassfeld-viikonloppu jää mun mieleen ehkä parhainpana viikonloppuna ikinä. Ainakin vaihtarisyksyn paras viikonloppu se oli ehdottomasti. Vaikka lasketteluolosuhteet olisivat kyllä voineet olla paremmat, en silti keksi mitään valittamista tai mitään mikä olisi mennyt pieleen. Kuten jo aikasemmin sanoin, lautailu oli lopulta vain pieni osa sitä kaikkea muuta, minkä takia sinne lähdettiin. Kivoja juttuja, kivoja ihmisiä, ihanat maisemat, ilmaista ruokaa ja juomaa (no okei niistä oltiin kyllä maksettu jo etukäteen), lumilautailua, afterskitä, apreskitä... kerrassaan mahtavaa. Ja ikimuistoista. Hymyilyttää aina kun katselen näitä kuvia ja ajattelen tätä reissua. :)

Ah, memories. 
<3

Heading home

Haha, pahoitteluni tuosta eilisestä masistelusta! Vähän huonolla tuulella taisin olla. Mutta kyllä se taas tästä. :)

Se tästä kolmen päivän datailuputkesta on muuten seurannut, että mun oikea ranne on nyt tosi kipeä. Hyvä siis että pääsen kotiin lepuuttamaan sitä, en ajatellut datailla siellä niin paljon kuin täällä. On muutakin tekemistä. Tai alunperin kyllä ajattelin, että jos vihdoin saisin sen Nassfeld-tarinan väännettyä. Hmm. Täytyy katsoa.

Oon näyttänyt tänään siltä ku oisin itkenyt koko päivän. Jostain syystä mun silmät ovat päättäneet alkaa vuotaa, vaikkei ne koskaan aiemmin ole moista harrastaneet. Aamulla jouduin odottamaan ihan hiton kauan ennen ku pystyin laittamaan mitään meikkiä. Kaupungilla kävellessänikin kyyneleet vaan valui, ja jouduin siksi pyyhkimään silmiäni koko ajan. Ja nyt ne ovat siis kauniin punaiset. Great. :D
Itku-efektiä lisää myös jatkuva niiskutus, nuhaa näköjään pukkaa. Kävin yhessä kosmetiikkakaupassa, mutta se oli ihan kamalaa ku mua aivastutti niin paljon. Haha. Ja se tietenkin lisäs vielä silmien omaa elämää. Että tällasta tänään. Kaunis auringonpaiste on kyllä ollut! Näin asiasta seinään....

Kovasti odottelin ja kuulostelin aamulla josko joku olisi muuttanut tänne, mutta ainakaan vielä ei ole näkynyt ketään. Ehkä täällä on joku sitten odottamassa kun palaan minilomaltani, ehkä ei. En pistäisi pahakseni, vaikka saisin pitää tämän kämpän kokonaan itselläni loppuun asti. Jostain syystä sana "kämppis" ei herätä mussa kovin lämpimiä tunteita. Haha.

Vikat kamat pitää vielä laittaa kasaan, muuten kaikki alkaa olla valmista. Junakin on taas valmiiksi katsottu, 16.43 junalla kelasin mennä kentälle että olen sitten hyvissä ajoin. Moneskohan kerta tää muuten on kun ravaan tota Praterstern-Flughafen väliä. En jaksa edes laskea.
Muutaman tunnin saan vielä rentoutua tässä kotosalla. Matkustaminen on aina vähän rasittavaa, mutta silti niin kivaa. :)

Seuraavat kaksi päivää olen siis Helsingissä! Pienelle lomalle lähtee taas bloginikin, palataan taas torstaina asiaan kun tulen takaisin tänne.


Ainiin. Lentoni saapuu Helsinki-Vantaalle tänään klo 22.45 , mikäli se ketään sattuu kiinnostamaan.... ;)


Bis Donnerstag!
Bussi bussi.

Musta sunnuntai

En kuullu kun rupesin miettimään pyramideja. Miten ovatkin senaikasilla välineillä saaneet ne aikaiseksi – minulla on nykyaikaset välineet, enkä saa mitään aikaiseksi.
Lempi Pasila-sitaattini.

Lunta tulee, mutta ei näytä jäävän maahan. Kylmyydestä en tiedä, kun en vielä tänään ole liikkunut ulos.
Hieman yksinäinen fiilis on taas. Kaikki muut on jossain reissussa, kotona, tai muuten vaan kiireisiä. Tai jotain. En tiedä. Kyllästyttää vaan istua kolmatta päivää sisällä tekemättä mitään sen ihmeempää. Tänään pitäisi kyllä siivota siltä varalta, että joku muuttaa tänne huomenna. Ja pakata kaikki kotiin lähtevä romu. Ah, huomenna pääsee taas Suomeen. Nyt mä odotan sitä tosi innolla, vaikka olenkin siellä vaan pari päivää. On ihan eri asia istua kotikotona itsekseen kun istua tässä kodissa itsekseen. Suomessa voi aina soittaa jollekin, täällä mulla ei sellasia soittokavereita juuri ole. Ja niitäkin muutamaa kaveria, jotka täällä tällä hetkellä on, en viitsi ahdistella koko aikaa. Oon ilmeisesti ainoa, jonka ei tarvitse tehdä mitää kouluprojekteja. Voisinhan mäkin lukea tentteihin, mutta keskittyminen ei just nyt riitä siihen. Ensi viikonloppuna lupaan alottaa.

Eilen oltiin siellä Juhanilla, minä ja Mikko, Veronika tuli kavereineen sinne myöhemmin. Kuunneltiin musaa ja puhuttiin mm. sianlihan eettisyydestä. Vai miten se nyt olikaan. Hmm. Lähdettiin ekalla yöbussilla eli noin kello yksi kaupunkia kohti. Muut menivät tutkimaan baaritarjontaa, itse lähdin kotiin kun väsytti jo siinä vaiheessa ihan riittävästi.

Juttuseuraa kyllä nyt kaipaisin. Pöh. Katsellaan taas, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Onneksi aina voi katsoa Pasilaa. :)

Vuoden ensimmäinen lauantai

Hieman jähmeä päivä ollut tänään. Huomattavasti parempi kuin eilinen tottakai, mutta ajatukset on edelleen vähän kohmeessa. Heräsin kyllä jo 11.30 mutta sain vasta kolmelta puettua päälleni. Alkoi seinät kaatua niskaan kun olen istuskellut täällä kotona niin paljon, oli pakko päästä ulos. Menin sitten kiertelemään vähän alennusmyyntejä, mutta tuolla ulkona on niin kylmä tuuli että painelin jo tunnin päästä takaisin kotiin. Ilman tuulta täällä olisi suhteellisen lämmintä; farkut jäivät kaappiin ja rakkaat jegginssit pääsivät taas käyttöön. Villapaitaakaan ei tarvitse. Sen olen muuten unohtanut mainita, että lunta täällä ei ole yhtään. Siitä olin hieman hämilläni keskiviikkona kun tänne tulin. No onneksi pääsen jo ylihuomenna nauttimaan aidosta suomalaisesta talvesta, edes hetkeksi. Odotan innolla.
Söin muuten tänään tortilloja kolmatta päivää putkeen, nyt alkaa jo vähän tulla korvista ulos. Lättyjä olisi vielä, mutta täytteet alkaa loppua. Ehkä ihan hyvä niin.

Kovin hiljaista täällä tosiaan on. Kaupungilla kyllä näkyi paljon ihmisiä, taitavat olla turisteja. Luulen jotenkin, että kaikki espanjalaiset ovat kotonaan, kun ei yhtäkään palohälytystäkään ole ollut. Haha.
En ole muuten ottanut kuvia vuoden vaihtumisen jälkeen, mutta tässä minun lärvini ja kynteni tänään:

Kummasti ne vaan sinnittelevät mukana. Keskisormessa on laastari koska sen kynsi on oikeasti lohjennut, mutta niin syvältä ettei sitä voi repästä pois. Huomatkaa myös ihana mattalakka. (apua tästä blogista on kovaa vauhtia tulossa kynsiblogi, lupaan rajottaa jatkossa)


Illalla suunnitelmissani on mennä Juhanille etkoilemaan poikien kanssa, ehkä sinne ilmaantuu muitakin, saa nähdä. Ja sieltä jatkamme tai olemme jatkamatta jonnekin.

Bis Morgen!

2010

Se oli sitten sellainen uusi vuosi tällä kertaa!

Aloitetaanpa vaikka sillä kampauksella, josta jo eilen mainitsin:

Se on rusetti!

Ja koko juttuhan meni niin, että:
Alotettiin ilta sillä et laitettiin täällä mun luona tortilloja kolmistaan kahden tanskalaisen tytön kanssa, Mikko liittyi seuraamme hieman myöhemmin. Alunperin piti olla enemmänkin ihmisiä, mut ne tosiaan feidas.Noh, ainakin ruokaa riitti.

Mathilde ja Therese

Pikavisiitille tuli yllättäen myös Franz, joka asuu naapurissa ja jonka sisko oli koiransa kanssa käymässä täällä. Ei varmaan tarvitse erikseen edes mainita, että rakastuin. Siis siihen koiraan.

 

Siellä se pikku piski menee!

 

Therese ja karvapallo

 

Mikko viihdyttää naisia

Jossain vaiheessa seuraamme liittyivät myös veljekset, siis Tommi ja hänen veljensä joka on täällä käymässä. Kello taisi olla jo lähemmäs kymmentä ennen kuin kaikki loput saapuivat: Veronika vieraineen, Juhani, Sara, Saran veli, Heidi, Katrien, Katrien, Katrienin poikaystävä, sekä Andrew. Unhodinkohan nyt jonkun, hmm. Toivottavasti en.

 Tommi viihdyttää vuorostaan

 Katrien, Katrien, Robin, Andrew

Heidi, Lauri, Sara, mun "ranskalaisella parvekkeella"

Minä ja Sara

Tupa täynnä

Emäntä

Mikolla kaunis ilme...

...Tommilla harvinaisen vakava

Ja Juhanilla... ei kommentteja.

Melkein samantien lähdimmekin sitten valumaan kohti keskustaa. Aluksi jotkut olivat puhuneet, että mentäs Stephansplatzille katsomaan ilotulituksia, mutta kaikesta päätellen siellä oli jumalattomasti ihmisiä. Metropysäkkikin oli suljettu. Suunnattiin siis Rathausille, niinkuin olin itse koko ajan ajatellutkin. Siellä me oltiin myös viime vuonna. :)
Sielläkin oli muutama ihminen, joten jäätiinkin vain siihen toiselle puolelle tietä, Burgtheaterin eteen pällistelemään. Siinä me hengailtiin seuraavan vuoden puolelle asti.

 

 

Mikko oli vissiin vähän innoissaan

 

Muutama ihminen

 

Rathaus

 

 

Sara!

 

 

Mikko ja minä

 

Veljekset salamavaloissa

 

 

Tommi, minä, ja skumpat

 

Mikko ja Tommi mystisinä...

 

Ratikkapysäkkikin toivotti Prosit Neujahr!

 

 

Vuoden vaihtumisen jälkeen meidän oli alunperin tarkoitus tulla takas mun luo jatkoille, mutta ilmeisesti olin huono markkinoimaan, koska kaikki lähtivätkin suuntaamaan jonnekin mystisiin bileisiin joita jonkun buddy mainosti. Noh, kunhan pysytään samassa paikassa, niin ei sillä paikalla niin väliä ole.

 

Mietin pitkään tän kuvan funktiota, kunnes muistin että joku laitto pojille huulikiiltoa, hahaha

 

Veikeitä ilmeitä taas

 

Hyvin epäilyttävä ovi...

 

...mutta bileet oli ihan hyvät. Kovin yllättävää sinänsä että pojat alko heti pelata

 

...ja tähän loppuivat mun kuvani illalta ja yöltä. Aika myöhään me niissä bileissä oltiin, pojat toi mut taksilla kotiin tietääkseni joskus neljän viiden aikaan. Niin ja siinähän kävi lopulta myös niin, ettei koko porukka edes jäänyt sinne bileisiin, koska sinne maksoi 10 euroa sisään. Kukaan ei ollut kuitenkaan ovella vahtimassa, joten minähän olin niin ovela että hinkkasin vaan kättäni muiden käsiä vasten, jotta sain jonkun vihreä, leimaa muistuttavan läntin kämmenselkääni. Krhm. ;)
Oli kyllä aivan mahtava ilta, olen iloinen että tulin sittenkin tänne Wieniin. Vaikka muutaman pikku yksityiskohdan olisin kyllä voinut tehdä toisin. No joo. Nevermind :)

Ja koska jostain syystä musta ei ole olemassa muuta kokovartalokuvaa, niin tässä mun illan asu kokonaisuudessaan. Kengät eivät kyllä olleet muuta kuin kuvausrekvisiittaa. Hyvä niin...


Tänään en ole paljon muuta tehnyt kun homehtunut täällä kotona. Yritin kovasti houkutella ihmisiä liikkeelle, mutta kaikki ovat niin jähmeitä ettei niihin saanut liikettä. Pöh. Juhani sentään tuli hakemaan kamojansa jotka se pysäköi tänne eilen, ja tiskaamaan mun tiskit, haha. Hyvä kotipalvelu! No ei, syötiin sitten samalla eilisten tortillojen ylijäämiä, siksi moinen palvelu. Oli varsin piristävää. Illalla lähdin sitten samalla oven avauksella kaupungille kävelemään, oli vaan pakko päästä tästä asunnosta ulos ku alko ahdistaa.


Huomaa kyllä ettei tässä talossa ole paljon ihmisiä paikalla, netti toimii ku unelma! Onneksi, koska tällasena päivänä parasta hupia on kyllä Pasila, lol.
Palataan asaan huomenna.