Voi elämänkevät sanon minä.
Olen tullut siihen tulokseen, että irlantilainen tempperamentti on jotain ihan muuta kuin suomalainen. Viime yönä, siis Leten synttäreiden jälkeen, tulin kotiin joskus puoli kahden jälkeen. Asunnossani oli aivan hiljasta ja pimeää, joten oletin, että kämppikseni nukkuu.
Heräsin kello neljä aamulla hirveään meteliin. Kämppikseni rymisteli kotiin jonkun toisen tytön kanssa. Ne puhu tosi kovaa ja mun teki mieli huutaa vaan että shut up......!
Nukahdin vihdoin uudestaan, mutta noin kello seitsemän heräsin erittäin miellyttävään ääneen. Joku laattasi mun kylppärissä. Ihanaa. Tässä vaiheessa mulla meinas jo mennä hermot. Aamulla kun heräsin, kuulin että ne häippäs. Ajattelin et okei, huh, uskallan poistua huoneestani. Kylppäri oli aivan ällöttävässä kunnossa, mutta viimenen pisara oli se kun huomasin, että mun avaamaton mehutölkki on juotu.....!
Kirjottelin sitten kämppikselleni pienen lappusen samalla kun musta savu tuprusi korvistani.
Iltapäivän vietin hyvin suomalaisissa merkeissä. Ensin menin Saran kanssa Votivkirchen edessä olevaan puistoon opiskelemaan saksaa huomista loppukoetta varten. Se oli oikeasti ihan hyödyllistä, kyllä me ihan opiskeltiinkin eikä vaan kälätetty. Sitten tapasin Ellan ja yhden toisen suomalaisen tytön joka on tulossa kans Bokuun opiskelemaan. Mulla oli hirveä nälkä joten johdattelin heidät erääseen italialaiseen ravintolaan........
Illaksi menin vielä Lizzien luokse, muut olivat tulossa sinne puoli yhdeksäksi mutta mä menin sinne muutamaa tuntia aikaisemmin. Ei jostain syystä huvittanut mennä kotiin käymään siinä välissä. Argh.
Vihdoin kun tuossa äsken tulin takaisin kotiin mun huoneeni ovessa odotti mua piiitkä vastine. En ymmärrä mitä sen ihmisen päässä liikkuu, mutta ilmeisesti se yrittää nyt jotenkin kummasti tehdä musta sen pahiksen. Semmoiset sanat kuin rude, hostile ja disinterested löytyivät paperista, ja kuvasivat siis minua. Anteeksi vain, mutta olenko mä koskaan ollut erityisen vihamielinen ihminen???? Mä oon nyt kertakaikkisen järkyttynyt :D tän täytyy olla joku maailman suurin väärinymmärrys.
Huomenna mulla on saksankurssin loppukoe vaikka itse kurssi kestää perjantaihin asti. Lukeminen olis ollut paljon helpompaa jos en olisi ollut näin ärsyyntynyt koko päivän. Huoh.
Jännä nähdä mihin tämä tilanne kääntyy.
Bis morgen!
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
cool pics
olihan tuo sun kirje hyvin suorasanainen :D
Lähetä kommentti