Stressipallo

Perhanan tuhkapilvi. Koko viikon olen kytännyt Finavian tiedotteita silmä kovana ja odotellut päivityksiä tiedoissa. Samoin olen seurannut myös Wienin lentokentän tiedotusta. Oikeastaan päähäni ei ole tuntunut muuta mahtuneen viimeisenä viitenä päivänä kuin se, että pääsenkö lauantaina kotiin. Nyt näyttää siltä, että kentät ovat auki ainakin huomisiltaan asti - mutta voisko ne pliis olla auki vielä lauantaiaamunakin?
Mun kämppikseni on muuten vihdoin selvinnyt takas tänne. Sen piti siis tulla jo lauantaina, mutta sattuneesta syystä se jäi jumiin englantiin. Nyt se on täällä kaverinsa kanssa.

Puuh, yritänpäs puhua välillä jostain muustakin. Eilen ei mennyt myöhään mutta tänään oli poikkeuksellisen aikainen herätys - oli muuten ensimmäinen kahdeksan aamu koko vaihtoaikanani! Ysin aamuja mulla on ollut paljon, mutta ei yhtäkään sitä aikaisempaa. Tänään oli sitten aika kokea sekin. Ja huomenna uudestaan, mutta nämä jäävät tietääkseni ainokaisiksi.

Eilen oltiin tosiaan pitkästä aikaa poikien kanssa Sinyoursongissa. Vedettiin ekaa kertaa duettoa Tommin kanssa, biisinä tietenkin Bad romance ;) Tästä sovittiin Zell am Seessä jonkun yön myöhäisinä tunteina, ja nyt se tuli sitten toteutettua. Toi pitää kyl ehkä vetää joskus uudestaan, niin hauskaa se oli.

Mutta miten tämä stressipallo sitten hoitaa Suomi-kaipuutaan? Tietenkin tekemällä lihapullia. NAM! Mullahan ei edelleenkään ole uunia täällä, mutta onneksi lihapullia voi tehdä myös pannulla. Ja pakko myöntää, että niistä tuli pannulla ehkä jopa parempia kuin uunissa...! Lisäksi keitin täälläoloaikani ensimmäisen kerran perunoita. Samaa ruokaa riittää hyvin huomiseksikin. Oikea kodin hengetär olen siis ollut - pyykkiäkin muuten pesin. Eikö olekin mielenkiintoista? ;)

Salilla kävin tietenkin myös, ja sieltä kun tulin takas niin oli kunnon seikkailu. Mun avain ei suostunu toimimaan ulko-oveen; joku random poika pysähty auttamaan mua ja rynkytti sitä ovea, ei auttanu. Sit ku olin ollu siinä jonku 10 minuuttia (ja just soittanu Päiville että tulee päästämään mut sisään), joku muu tulee avaimensa kanssa - ja saa oven ihan normaalisti auki! Mitä helvettiä?? Kyllä munki avain vielä aikasemmin päivällä toimi ihan normaalisti. No ei ne kummallisuudet vielä siihen loppuneet: joillain oli hississä etkot. Mitä ihmettä?? Siellä ne istuivat, kolme ihmistä rivissä, niillä oli oikein tuolit, musaa, ja jekkua. Tarjosivat mullekin, kieltäydyin. Vieläkin vähän naurattaa.

Vaikka arkeen palaaminen on muuten onnistunut ongelmitta, bloggaamisen pariin palaaminen onkin ihan toinen juttu! Mutta eiköhän se tästä taas lähde kuin vauhtiin pääsen. :)

Loppukevennykseksi saatte kuvan uudesta herkkulöydöksestäni. Eniten mua kyllä ilahduttaa toi nimi, Heisse Liebe.

Bis Morgen!