perjantai 30. huhtikuuta 2010

Huhtikuun yhteenveto

Hauskaa vappuaattoa! Mitenkäs minä nyt taas olen Suomessa silloin kun on aika julkaista yhteenveto? Tämä on kyllä näillä näkymin viimeinen (ja viides!) visiittini tänne ennen lopullista paluutani.

Olen viettänyt Wienissä nyt 8 kuukautta, mikä on mun mielestä jo aika paljon. Hui. Huhtikuu on mennyt pääasiassa lomaillessa ja vähän reissatessakin, joten opiskelun tai muun "normaalin elämän" kannalta mulla ei ole juurikaan uusia mietintöjä. Se täytyy kyllä mainita, että olen urheillut paljon. Tai siis, olen jatkanut samalla linjalla jonka jo viime kuussa aloitin, käyn salilla joka päivä ja lenkillä aina kun vaan aamulla ehdin. Mulla on pienoinen kesäkuntoon-projekti menossa, saa nähdä kuinka hyvin siinä onnistun.
Tämä kuukausi on tuntunut aika pitkälti kahden elämän välillä tasapainottelulta; Wien-elämää on jäljellä enää pari kuukautta, ja haluan tottakai ottaa siitä ajasta kaiken ilon irti. Toisaalta kun olen jo asunut niin kauan poissa Suomesta, kaipaan tänne joka päivä vaan enemmän ja enemmän. Mun mielestä on koko ajan ollut itsestäänselvää, että vietän esimerkiksi juuri vapun Suomessa - mutta nyt myöhemmin ajateltuna olisin voinut periaatteessa olla Wienissäkin. Mutta en voi koskaan olla kahdessa paikassa yhtäaikaa - ja juuri nyt minulla oli sellainen tunne, että olen mieluummin taas täällä, vanhan elämäni ja ihmisteni parissa.

Vähän alkaa olla taas samanlainen tunne kuin marraskuussa - voi sitä depression astetta! No okei, ei tilanne nyt ehkä niin paha nyt ole kuin silloin. Mutta silti musta tuntuu taas, ettei mulla oikein ole kavereita täällä. Ne vähät jotka mulla on, ovat kyllä sitäkin tärkeämpiä. Laatu korvaa määrän, en vaihtaisi noita mun poikia yhä edelleenkään mihinkään. <3.  Silti kaipaan tyttökavereitani aina välillä. Tuntuu, että olen nykyään niistä porukoista hieman ulkopuolinen. Olenko itse huono pitämään yhteyttä heihin, vai eivätkö he vain jaksa pitää yhteyttä minuun, en tiedä. Ja uusien ihmisten porukoihin on vaan jotenkin vaikea soluttautua, vaikka niidenkin kanssa tulee vietettyä aikaa silloin tällöin. Mieluusti viettäisin useammin. Mutta siis, viimeaikoina olen jotenkin erityisesti kaipaillut tyttöseuraa, juoruamista ja muuta kivaa hömppää.

Tässä kuussa olen ottanut muuten käyttöön uuden taloussysteemin - tammikuun yhteenvedossa kun lupasin itselleni, että alan tarkkailla rahankäyttöäni paremmin. Systeemini on seuraavanlainen: koska olen päättänyt, että viikkobudjettini on 50euroa, ostan joka viikon alussa 20 eurolla ruokaa (käyn siis kaupassa vain kerran viikossa, lähes poikkeuksetta) ja nostan käteistä 30 euroa, ja sillä on sitten tultava toimeen koko viikko. En vielä osaa sanoa, toimiiko tämä systeemi pidemmän päälle, koska esimerkiksi Zell am Seen reissu luonnollisesti sekoitti hieman pakkaa. Mutta ainakin ne muutamat "normaalit" viikot kun olen tätä systeemiä käyttänyt, on se toiminut ihan hyvin. :)

Vasta nyt olen alkanut tajuta, millainen kokemus on myöskin tämä asuntolassa asuminen! Vaikka alunperin mietinkin, että olisko sittenkin järkevämpää yrittää saada yksityiseltä puolelta vuokrakämppä, olen kyllä enemmän kuin onnellinen että päädyin asumaan ÖAD:lle (edelleen siis paikallinen HOAS). Ei tällaista tunnelmaa voi kokea missään muualla; tunnet lähes koko talon asukkaat, hississä, kadulla, rapussa, käytävässä, lähikaupassa, tulee koko ajan tuttuja vastaan. Jos jollain on bileet, sinne voi aina mennä kuokkimaana. Ja varsinkin nyt kun mulla on oikeasti kavereita samassa talossa, sitä tulee jopa tehtyä. Tai no, en mä kai varsinaisesti ole koskaan kuokkimaan mennyt, kyllä mut on aina jollain tasolla kutsuttu. Mutta kivaa siis, kun ei tarvitse läteä omasta talostaan mihinkään. 
Kaikki ovat samassa elämäntilanteessa, kaikki ovat täällä vain ja ainoastaan nyt. Niin, siis tämä minun taloni on vain vaihtareille, täällä ei tietääkseni asu "normaaleja" opiskelijoita lainkaan.
Siitäkin olen iloinen, että päädyin asumaan soluun. Kaikkien pitäisi kokeilla moista asumismuotoa edes kerran elämässään, sen verran maailmaa avartava kokemus se on. Oppii ainakin arvostamaan omaa rauhaa jos ei muuta, haha. Aina se kämppis ei ole se paras mahdollinen, mutta kokemushan sekin. Onneksi minä sain sentään uuden kämppiksen ja uuden mahdollisuuden. ;)

Yhteenvetojen kirjoittaminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi, pitää aina lukea ensin noi vanhat läpi että muistaisi, mitkä asiat ovat muuttuneet. Tähän elämään on tosiaan jo niin tottunut, että kaikkia asioita ei aina huomaa mainita. Ja vaikka välillä tämä vaihtarielämä hiukan puuduttaa, odotan kauhulla kotiinpaluuta. Ei sitä varmaan pysty kuvittelemaan ennen kuin se sitten lopulta koittaa. Niihin kaavoihin ja ihmisiin on niin tottunut, että ajatus niiden yhtäkkisestä katoamisesta tuntuu ihan absurdilta. Mutta, onneksi siihen on vielä 2 kuukautta.

Liebe grüsse,
<3 O

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Huokaus helpotuksesta

Hihi, onpas mulla ollut tänään hassu päivä.

Mulla oli kaksi luentoa. Ensimmäinen oli aamulla, ja sen tauolla kaksi tyyppiä jutteli niitä näitä. Toinen oli ilmeisesti ollut Ruotsissa vaihdossa ja sitten he alkoivatkin puhua kylmyydestä - ja että Suomessa on vielä kylmempi. En voinut olla hymyilemättä kun se toinen selitti kokemuksistaan Helsingistä... no se sitten huomas mun ilmeeni ja kysyi että mikäs mua niin huvittaa, ja mä paljastin olevani kotoisin Helsingistä. Siinähän niillä vasta naurua riittikin. :D
Ennen iltapäiväluentoani kävin kotona syömässä lounaaksi eilisten lihapullien jämät, namnamnamnammmmmm. Tämä toinen luento käsitteli viiniteknologiaa, ja sen pitäjä oli vähän omaperäinen. Ei oikein ymmärtänyt, missä päin USA:ta mikäkin osavaltio on, ja se aiheutti lievää hilpeyttä... Lopuksi maistelimme vielä viinejä, ja sainpa jopa yhden pullon mukaani! Ha! Tosta saattaa tulla mun uusi lempikurssi.

Viikon stressaaminen on nyt vihdoin ohi koska mun lentoni pitäisi sittenkin kulkea ihan normaalisti huomenna! Ei varmaan tarvitse kuvailla kuinka iloinen olen. Eipä jaksanut edes kumma takatalvi laskea mielialaani - täällä on tänään ehkä +5 ja kauhean synkkää. Koko ajan odotan, milloin alkaa sataa. Hrrrr. Nyt pitäisi vielä äkkiä pakata ja sitten rientää - tänään on taas jotkun bileet Palais Eschenbachissa, siellä olisi tarkoitus käydä pyörähtämässä.

Huomenna siis Suomeen juhlimaan parit synttärit sekä tietenkin vappua, palataan asiaan taas 3.5. !

Aufwiedersehen.

torstai 22. huhtikuuta 2010

Stressipallo

Perhanan tuhkapilvi. Koko viikon olen kytännyt Finavian tiedotteita silmä kovana ja odotellut päivityksiä tiedoissa. Samoin olen seurannut myös Wienin lentokentän tiedotusta. Oikeastaan päähäni ei ole tuntunut muuta mahtuneen viimeisenä viitenä päivänä kuin se, että pääsenkö lauantaina kotiin. Nyt näyttää siltä, että kentät ovat auki ainakin huomisiltaan asti - mutta voisko ne pliis olla auki vielä lauantaiaamunakin?
Mun kämppikseni on muuten vihdoin selvinnyt takas tänne. Sen piti siis tulla jo lauantaina, mutta sattuneesta syystä se jäi jumiin englantiin. Nyt se on täällä kaverinsa kanssa.

Puuh, yritänpäs puhua välillä jostain muustakin. Eilen ei mennyt myöhään mutta tänään oli poikkeuksellisen aikainen herätys - oli muuten ensimmäinen kahdeksan aamu koko vaihtoaikanani! Ysin aamuja mulla on ollut paljon, mutta ei yhtäkään sitä aikaisempaa. Tänään oli sitten aika kokea sekin. Ja huomenna uudestaan, mutta nämä jäävät tietääkseni ainokaisiksi.

Eilen oltiin tosiaan pitkästä aikaa poikien kanssa Sinyoursongissa. Vedettiin ekaa kertaa duettoa Tommin kanssa, biisinä tietenkin Bad romance ;) Tästä sovittiin Zell am Seessä jonkun yön myöhäisinä tunteina, ja nyt se tuli sitten toteutettua. Toi pitää kyl ehkä vetää joskus uudestaan, niin hauskaa se oli.

Mutta miten tämä stressipallo sitten hoitaa Suomi-kaipuutaan? Tietenkin tekemällä lihapullia. NAM! Mullahan ei edelleenkään ole uunia täällä, mutta onneksi lihapullia voi tehdä myös pannulla. Ja pakko myöntää, että niistä tuli pannulla ehkä jopa parempia kuin uunissa...! Lisäksi keitin täälläoloaikani ensimmäisen kerran perunoita. Samaa ruokaa riittää hyvin huomiseksikin. Oikea kodin hengetär olen siis ollut - pyykkiäkin muuten pesin. Eikö olekin mielenkiintoista? ;)

Salilla kävin tietenkin myös, ja sieltä kun tulin takas niin oli kunnon seikkailu. Mun avain ei suostunu toimimaan ulko-oveen; joku random poika pysähty auttamaan mua ja rynkytti sitä ovea, ei auttanu. Sit ku olin ollu siinä jonku 10 minuuttia (ja just soittanu Päiville että tulee päästämään mut sisään), joku muu tulee avaimensa kanssa - ja saa oven ihan normaalisti auki! Mitä helvettiä?? Kyllä munki avain vielä aikasemmin päivällä toimi ihan normaalisti. No ei ne kummallisuudet vielä siihen loppuneet: joillain oli hississä etkot. Mitä ihmettä?? Siellä ne istuivat, kolme ihmistä rivissä, niillä oli oikein tuolit, musaa, ja jekkua. Tarjosivat mullekin, kieltäydyin. Vieläkin vähän naurattaa.

Vaikka arkeen palaaminen on muuten onnistunut ongelmitta, bloggaamisen pariin palaaminen onkin ihan toinen juttu! Mutta eiköhän se tästä taas lähde kuin vauhtiin pääsen. :)

Loppukevennykseksi saatte kuvan uudesta herkkulöydöksestäni. Eniten mua kyllä ilahduttaa toi nimi, Heisse Liebe.



Bis Morgen!

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Unitautinen

Mikäköhän ihmeen unitauti mua taas vaivaa. Väsyttänyt iiiiiihan kamalasti koko päivän. Luennolla meinasin nukahtaa ihan koko ajan. Iltapäivällä otin kahdet päikkärit, ja vasta sitten jaksoin raahata itseni salille. Sentään sain itseni raahattua sinne, sehän nyt olisi ollut aivan säälittävää jos olisin sen skipannut väsymyksen takia...

No salin jälkeen mun ajatukseni ovat onneksi juosseet vähän kirkkaampina. Tajusinpa muuten juuri, miten kivasti  se eilen nappaamani gerbera sopii mun sisustukseeni! Katsokaapas:



Joskus jotain hyötyäkin tuosta kummallisesta oranssista värityksestä. Ja tuota, niin, eihän mulla tietenkään mitään maljakkoja täällä ole... tyhjiä rommipulloja sen sijaan löytyy runsaasti. Luovaa, eikö? ;)
Muut yöpöytäni esineet: herätyskello, kitaranviritin, nenäliina, salmiakkiaski, laskettelulasit (ovat kyllä matkalla kotiin), kirja, aurinkolasit, sekä paketti buranaa. Normaalsti siinä on vielä vesipullo, mutta nyt se sattui olemaan tässä kirjoituspöydällä.
Ja vasemmalla sänky, oikealla nojatuoli joka oikeastaan toimii enemmänkin naulakkona. Krhm.

Täytyykin tästä alkaa valmistautua keskiviikkoperinteisiin!

Bis Morgen!

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Pormestarin tapaaminen

Ei me kyllä henkilökohtaisesti sitä pormestaria tavattu, vaikka se olikin todistettavasti paikalla. Piti se kyllä jonkun puheen meille. Silti jäi vähän hämärän peittoon, mikä oli kestien pointti. Jokatapauksessa, Rathaus oli upea sisältä (aivan kuten ulkoakin), ja voi että oli hauskaa! Tilaisuus oli lyhyt mutta sitäkin kivempi. Täällä saisi olla enemmänkin tuollaisia tilaisuuksia, joihin saa pukeutua kivasti ja joissa näkee kaikki tutut kerralla. ;)

Molkereistrassen porukka

Tarjolla oli luonnollisesti ruokaa (ja juomaa)

Siellä se setä puhuu

Ruoka maistuu

Mari, Päivi, minä

Uusi suomalaislöytö Hilkka, sekä Juhani ja minä

Hana ja Agnes

Juhani ja Johanna (ESN:n porukkaa)

Veronika :)

Sophie ja Sarah

Sarah, minä, Sophie, Veronika

Vessatauolla oli pakko vähän leikkiä...

Tytöt poseeraa

Kukkapose

Ihana Sarah :)

Mun ja Marin kukkaposet

Jou

Tilaisuuden lopuksi kukka-asetelmat tosiaan purettiin ja niitä kukkia sai käydä ottamassa mukaan. Olisin tietenkin halunnut sellaisen nätin valkoisen ruusun mikä Sarahilla on tossa kuvassa, mutta koska olin hidas, jouduin tyytymään gerberaan. Sekin on kyllä oikein kiva. :)


Muuten mulla oli aika normipäivä, aamulla olin koulussa ja iltapäivällä kävin nopeasti salilla pyörähtämässä ennen tota tilaisuutta. Hiton lämmin on tänään ollu, vaikka välillä satoi.

Huoli kotiinpääsystäni kasvaa vaan... joidenkin ennusteiden mukaan tilanne saattaa palata normaaliksi torstaina, joidenkin mukaan ei vielä pitkään aikaan. Mua ahdistaa! Voisiko joku puhaltaa sen tyhmän tuhkapilven pois??

Bis Morgen.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Back to School

Yllättävän kivuttomasti tapahtui tämänpäiväinen kouluun palaaminen. Vähän jo aloinkin kaivata jotain rytmiä elämääni; lomallani olen oikeastaan vaan nukkunut ja urheillut paljon. Oli kyllä hiukan outoa mennä kouluun, onhan siitä jo melkein 4 viikkoa kun olen siellä viimeksi ollut. Tällä viikolla mulla on joka päivä yhtä kurssia klo 9-12, ja torstaina mun pitäisi olla samaan aikaan vielä kahdessa muussa paikassa... tosi kiva. Ja perjantaina yhdessä toisessa. Saa nähdä, mistä itseni löydän.
Siitä puheenollen, olen vihdoin oppinut löytämään paikkoihin!Hah. Tämä kurssi joka mulla tänään alkoi, oli mulle ennestään tuntemattomassa rakennuksessa ja osoitteessa - vaikka karttahaun mukaan se oli juuri siellä, missä päärakennuskin. Noh, menin sinne paikanpäälle tutkailemaan, ja löysin kuin löysinkin kyseisen rakennuksen; se oli päärakennuksemme takana. En ollut vaan koskaan aikasemmin huomannut sitä.

Mutta se koulusta, en jaksa jaaritella siitä enempää. Jos eilen tuoksui kesältä niin tänään kaikki suorastaan huutaa kesää. Kukat kukkivat ja tuoksut leijuvat ilmassa, ah. Ihanasti kukkii muuten tämä magnoliapuu kouluni edessä:

 Miksei Suomessa ole tällaisia?

Aurinko paistaa, elämä on ihanaa. 8-) Ainoa mielialaani laskeva asia on se pirun tuhkapilvi... saa nähdä, pääsenkö lauantaina kotiin. Mun kämppiksen piti tulla nyt viime lauantaina takas lomaltaan, mutta se on edelleen jumissa englannissa. Saa nähdä kauanko menee ennen kuin se selviää tänne asti.

Sainpas muuten kuulla että saan vierailijan toukokuun vikaksi viikonlopuksi... :) mulla oli kyllä suunnitelmissa mennä silloin yhdelle ESN:n retkelle, mutta ehkä mä en kuole jos en pääse. Meni vähän informaatiot ristiin; mulle vain ilmoitettiin, että lennot on. Mutta luulen että vierailija on noin 100 kertaa kivempi juttu. ;)

Huomenna taas koulua ja illalla joku pormestarin tapaaminen, hmm?? Odotan innolla mitä tulevan pitää!

Bis Morgen!

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Kesän tuoksu!

Viimeistä lomapäivää taas viedään! Ehkä ihan hyväkin päästä takaisin arkeen, onhan tässä jo tullut lomailtua ja laiskoteltua ihan olan takaa.
Tänään, kuten aina, kävin aamulenkillä. Ja mikä ihana kesän tuoksu tuolla ulkona onkaan! Tänään ei edes ole kovin lämmin päivä, noin +11, ja pilvistäkin on. Mutta se tuoksu. Lisäksi tajusin, että Praterin puiston puissa on jo lehdet (ainakin hevoskastanjoissa - vai hetkinen, onko ne täällä ihan oikeita kastanjapuita? Mun pitäs tietää, hmm...). Vihreää siis on!

Olin matkalla salille, kun törmäsinkin tuttuihin. He olivat matkalla Donauinselille, ja minäpä liityin joukkoon. Kukapa nyt sosiaalisesta toiminnasta kieltäytyisi. Donauinsel on siis sellainen hämmentävän kapea, mutta yllättävän pitkä saari Tonavassa. Kätevästi vain yhden metropysäkin päässä. Oli kivaa tehdä välillä jotain muuta kuin istua kotona tai käydä itsekseen salilla. :)

Donauturm Donauinseliltä kuvattuna

Tämä hieman nauratti minua kotimatkalla...

Sää ei ollut paras mahdollinen, joten tyydyttiin vain kävelemään. Lopuksi alkoikin sataa ja tultiin junalla suoraan takas Pratersternille; oltiin siis ehitty kävellä Handelskaihin asti (pitäisköhän mun joskus esitellä teille Wienin karttaa?).  Voi että on muuten turhauttavaa käydä kaupassa sunnuntaina kun siellä on miljoona ihmistä. Tiesin sen kyllä jo etukäteen, mutta pakko oli silti käydä kun kaappi on tyhjä. Tässä kaupungissa kun on tunnetusti vain muutama hassu  ruokakauppa auki sunnuntaisin, ja yksi niistä on Pratersternin Billa.

Myöhemmin menin sinne salille, niinkuin tarkoitus oli. Ote niskasta pitää. ;) Sitä ennen ehdin kuitenkin puhua yhden Skypepuhelun! Lisää tällasta. :)

Alan muuten olla huolissani, pääsenkö sittenkään kotiin! Ensin olin iloinen, etten ollut tulossa vielä tänä viikonloppuna, mutta nyt näyttää siltä ettei mitkään lennot kulje vielä hetkeen... toivotaan parasta.

Huomisesta eteenpäin myös blogini palaa normaaliin päiväjärjestykseen. En silti takaa, että täällä tapahtuu mitään kovin jännää. :D

Bis Morgen <3

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Tommi 25v - yllätysreissu Brnoon!

Rakas ystävämme Tommi vietti torstaina synttäreitään ja sen kunniaksi halusimme järkätä herralle pienen yllätyksen. Olimme sopineet tapaavamme hänet perjantai-iltapäivänä luennon jälkeen, mutta eipä tainnut Tommi aavistaa, mihin hänet veisimme...Ensimmäinen kohde: Simmeringin juna-asema!
Olimme käyneet Juhanin ja Veronikan kanssa ostamassa valmiiksi evästä matkalle, ja niiden nautiskelu aloitettiin tietenkin heti asemalla. Tommille emme siis vieläkään paljastaneet, minne olimme matkalla.

Luonnollisesti päivänsankarille oli myös lahja, jonka paketoinnista olen erityisen ylpeä! ;D

Kukapa mies ei haluasi lahjaansa tällaisessa paketissa?


Korttikin oli varsin upea...

Hieno runo jonka kehitimme Juhanin kanssa, siinä yhdistyy kivasti kolme kieltä

Ja mitä sieltä paketista paljastuikaan?



Lahjan avaamisen ja ihmettelyn jälkeen oli aika vaihtaa virvoketyyppiä...

Kippis!



Sitten tuli eka mutka matkaan. Junan piti viedä meidät suoraan Brnoon, mutta jotenkin kummasti meidän olisi sittenkin pitänyt vaihtaa junaa rajalla. Siinä vaiheessa kun asia meille selvisi, olimme jo matkustaneet hyvän matkaa väärään suuntaan... no mikäs siinä, ulos vaan junasta ja seuraavalla junalla takaisin päin! Seurasi siis päivän seikkailuosuus.


Loistava tilannekuva: Veronikan banaani aiheutti hämmennystä?
Tämä junaosuus oli meille muuten täysin ilmainen, koska kellään ei tietenkään ollut Tsekin valuuttaa ja konnarikin vain kohotteli olkapäitään. Haha.

Täällä vaihdoimme vihdoin oikeaan junaan...
(ja saimme myös vihdoin nostettua sitä tarvittavaa valuuttaa)

..ja näin nousimme kyytiin. Jipii!


Synttäreiden kunniaksi pitää aina olla skumppaa mukana - se oli kyllä tarkotus avata aikasemmin, mutta voihan sen toki junassakin korkata.



Maku ei miellyttänyt? :D
Kavereille kans
...juu ei tainnut olla ihan parasta mahdollista...
Evästauko, Veronika syöttää Juhania
Tommin juomakokoelma

Linja-autossa junassa on tunnelmaa!

Seikkailuista huolimatta pääsimme vihdoin perille! Tommi taisi kyllä jossain vaiheessa aavistaa, mihin olimme matkalla, mutta mitäs pienistä...
Tommi, Veronika, ja Brnon kartta
Yritämme yhteisvoimin tulkita sitä - tai no, kuka yrittää, kuka ei
Suunta valittu ja eikun matkaan! KIPPIS!
Mr. Kartanlukija

Koska junamatka olikin lopulta suunniteltua pidempi, virvokkeemme alkoivat olla vähissä. Niinpä ensimmäisenä oli päästävä kauppaan. Onneksi oli Tesco ja halpa viina krhm eikun siis virvokkeet...

Päivän paras ostos: munalikööri, joka oli hyvin "ttthhick"
Ja taas tulkitsemassa karttaa
No näytetään nyt teillekin vähän sitä karttaa

Olimme päättäneet tutustua kaupunkiin edes hieman, joten suuntasimme jollekin kukkulalle, jolta näki kivasti koko kaupungin yli.

Matkalla ylös munaliköörin voimin
Munaliköörin seikkailut, osa 37...
Eikun siis, päivänsankari ihailee maisemia
Up up we go
Minäkin olin tosiaan mukana, en kyllä oikeasti näin nyrpeänä

 
 Lepohetki
Pimeys pääsi yllättämään juuri sopivasti kun olimme matkalla kukkulalta alas.

Seuraavaksi kävimmekin hakemassa joukkoomme viidennen jäsenen:

Juhani taisi olla kameran takana, joten kuvastä löytyy Roberto, Veronika, minä ja Tommi

Tässä vaiheessa nälkä alkoi jo kurnia, joten yritimme sitten etsiä jonkinlaista ravintoa...

Veronika ja Juhani keskittyneinä ruokaansa
 
Veronika oli ainoa joka uskalsi erottua joukosta; me muut söimme saman menun johon kuului alkukeitto (hyvin mielenkiintoinen), kanaschnitzeli ja jälkkäriksi apfelstrudel. Kyllä, menimme Tsekkeihin syömään itävaltalaista ruokaa.
Ruoan jälkeen siirryimme iltaohjelmaan, eli paikalliseen yöelämään tutustumiseen. Ensin menimme drinkeille jonkun sorin Skybariin, josta oli ihan mukavat näkymät.
Tästä ei voi seurata mitään hyvää...
...!
Tätä en edes viitsi kommentoida... :D
Hämmentävä valoilmiö
 
Aikamme istuskeltua lähdimme metsästämään jonkinlaista yökerhoa, ja vähän kun kadulla kyselimme ihmisiltä niin vaikutti siltä, että Caribic olisi se minne meidän pitäisi suunnata...
Ensin "kallis" sisäänpääsy hirvitti, varsinkin kun meillä ei enää siinä vaiheessa ollut kovin paljon aikaa käytettävissä. Onneksi kuitenkin menimme tsekkaamaan paikan!
Pojjaaat


Itse olisin itseasiassa jaksanut tanssia pidempäänkin, mutta koska emme aikoneet yöpyö Brnossa, piti meidän lähteä takaisin kohti Wieniä. Onneksi Brnoosta kulkee kätevästi busseja suoraan tänne, ja me hyppäsimme sellaiseen siis klo 3.05... oli muuten siinä ja siinä että ehdittiin.

Kaikenkaikkiaan päivä oli tosi pitkä mutta sitäkin hauskempi! Pitää joskus toistekin lähteä vaan spontaanisti jonnekin ja tarkentaa suunnitelmia vasta paikan päällä. Sekin muuten tuli todettua, että matka voi olla myös puoli hupia... ;)

Toivottavasti päivänsankarilla itsellään oli kivaa! Vielä kerran onnittelut Tommille. <3