Itseasiassa koko vuosikymmenen, hui! Muistan edelleen hyvin kun uusi vuosituhat alkoi. Mihin katosi 10 vuotta? Apua. Olen vanha. :D
Olen ollut täällä jo lähes vuorokauden enkä ole vielä tavannut muita ystäviäni kuin Tommin pikaisesti eilen. Mun luona piti tänään olla isot dinnerpartyt, mutta sitten osa porukasta päättikin karata toisaalle, pöh. Muuta muutama ihminen tänne on silti tulossa syömään tortilloja, ja koko loppu porukan pitäisi joinata tänne sitten myöhemmin. Pitäähän siitä jotenkin ottaa ilo irti, ettei ole kämppistä häiriintymässä (tai häiriköimässä), vaikkei tää mun kotini kovin iso olekaan.
Täältä jatkamme Rathausille todistamaan vuoden vaihtumista ja ihailemaan ilotulituksia! Sieltä suuntaamme toivottavasti takaisin johonkin "privabileisiin" (tänne tai muualle); itse en ainakaan fanita baareilua niin paljon että jaksaisin maksaa sen yli 10 euroa mikä on tänään lähes joka paikkaan.
Tänään en ole muuta ehtinyt tehdä kun käydä kaupassa, siivota, ja laittaa itseäni. Haha. Olen itseasiassa erittäin tyytyväinen siihen, miten sain väännettyä tukkani... Huomenna luvassa siis varmastikin aimo annos kuvia (sekä minusta että muista, toivottavasti).
HAUSKAA UUTTA VUOTTA 2010!!!
Frohes neues Jahr!
torstai 31. joulukuuta 2009
keskiviikko 30. joulukuuta 2009
Back in business!
Hallo aus Wien!
Joululoma on vietetty ja kinkut (tai mun tapauksessa enemmänkin kalkkunat) syöty, ja nyt olen palannut taas tälle puolelle Eurooppaa :) täytyy kyllä myöntää että oli ihanaa tulla tänne omaan kotiinsa, jossa ei tällä hetkellä asu ketään muuta. Pienellä kauhulla odotin, josko tänne olis joku muuttanut sillä aikaa kun olin poissa, mutta onneksi ei. Voin huudattaa musiikkia ja pitää ovet auki. Ah.
En osannut odottaa että Suomessa käyminen olisi sellainen kulttuurishokki! Tai pahin shokki oli ehkä se, kun joutui sopeutumaan niin moneen asiaan yhtäaikaa... Oli ihana nähdä ihmisiä (ja eläimiä, hihi), mutta koko ajan kaipasin takaisin tänne. Hassua, kun koko syksyn olen halunnut vaan kotiin, ja kun vihdoin pääsin sinne, en jaksanut odottaa että pääsisin sieltä pois. Kummallista joo. Vasta kotona kai tajusin kunnolla, että mun elämäni on nyt täällä. Mua alkoi itseasiassa ahdistaa niin paljon, että hain jatkoa vaihdolleni...! Siis että jäisin tänne vuodeksi. Mutta en tiedä saanko sitä, kun olen näin myöhään liikenteessä. Mutta tällä hetkellä mulla on itseasiassa sellainen olo, että kummin vaan on hyvä. Olisi ihanaa jäädä tänne koko vuodeksi ja nähdä koko lukuvuosi Wienissä, ja palata kotiin niin ettei tänne jäisi ketään kavereita, toisin sanoen kun tämä elämä täällä olisi kokonaan ohi. Mutta toisaalta eilen, kun vietin lomani ainoan kerran ihan itsekseni aikaa kotonani, tajusin pitäväni siitäkin. Omasta, tavallisesta elämästäni. Joten jos joudun palaamaan kotiin tammikuun jälkeen, niinkuin alunperin oli suunnitelmissa, en ehkä sittenkään kuole. Vaikka elämä täällä jatkuukin sitten, mutta ilman mua. Ja muutamaa muuta. Ainahan mä voin tulla tänne kyläilemään - ja sen aion joka tapauksessa tehdäkin. :)
Kotona ollessani myös tajusin, että erossa oleminen vahvistaa ystävyyttä kummasti. Tai ehkä se on hyvän ystävyyden merkki, että asiat eivät muutu vaikkei näkisikään pitkään aikaan. Oon iloinen että ehdin nähdä kaikki ihanat puuhistytöt, kiitos mahtavista pikkujouluista ja ihanasta vastaanotosta! Ikävä on, taas.
Toisille suhteille erossa oleminen ei tee niin hyvää, mutta ei siitä sen enempää. Päivä kerrallaan.
Yhtä asiaa en muuten enää ihmettele yhtään - nimittäin sitä, että mun kosmetiikkavarastoni painaa niin paljon. Kai se on myönnettävä, että kyllähän noita purkkeja ja purnukoita muutama löytyy. Vaikka edelleenkään en omasta mielestäni käytä juuri mitään. Paitsi mitä nyt vähän rasvoja... hiusmömmöjä... niin ja niitä kynsilakkoja tietenkin. Krhm. Paheensa kullakin.
Bis Morgen!
p.s. ...mutta odotan jo itseasiassa innolla ensi viikkoa, kun pääsen pariksi päiväksi kotiin. Aion viettää paljon laadukasta Outi-aikaa. ;)
Joululoma on vietetty ja kinkut (tai mun tapauksessa enemmänkin kalkkunat) syöty, ja nyt olen palannut taas tälle puolelle Eurooppaa :) täytyy kyllä myöntää että oli ihanaa tulla tänne omaan kotiinsa, jossa ei tällä hetkellä asu ketään muuta. Pienellä kauhulla odotin, josko tänne olis joku muuttanut sillä aikaa kun olin poissa, mutta onneksi ei. Voin huudattaa musiikkia ja pitää ovet auki. Ah.
En osannut odottaa että Suomessa käyminen olisi sellainen kulttuurishokki! Tai pahin shokki oli ehkä se, kun joutui sopeutumaan niin moneen asiaan yhtäaikaa... Oli ihana nähdä ihmisiä (ja eläimiä, hihi), mutta koko ajan kaipasin takaisin tänne. Hassua, kun koko syksyn olen halunnut vaan kotiin, ja kun vihdoin pääsin sinne, en jaksanut odottaa että pääsisin sieltä pois. Kummallista joo. Vasta kotona kai tajusin kunnolla, että mun elämäni on nyt täällä. Mua alkoi itseasiassa ahdistaa niin paljon, että hain jatkoa vaihdolleni...! Siis että jäisin tänne vuodeksi. Mutta en tiedä saanko sitä, kun olen näin myöhään liikenteessä. Mutta tällä hetkellä mulla on itseasiassa sellainen olo, että kummin vaan on hyvä. Olisi ihanaa jäädä tänne koko vuodeksi ja nähdä koko lukuvuosi Wienissä, ja palata kotiin niin ettei tänne jäisi ketään kavereita, toisin sanoen kun tämä elämä täällä olisi kokonaan ohi. Mutta toisaalta eilen, kun vietin lomani ainoan kerran ihan itsekseni aikaa kotonani, tajusin pitäväni siitäkin. Omasta, tavallisesta elämästäni. Joten jos joudun palaamaan kotiin tammikuun jälkeen, niinkuin alunperin oli suunnitelmissa, en ehkä sittenkään kuole. Vaikka elämä täällä jatkuukin sitten, mutta ilman mua. Ja muutamaa muuta. Ainahan mä voin tulla tänne kyläilemään - ja sen aion joka tapauksessa tehdäkin. :)
Kotona ollessani myös tajusin, että erossa oleminen vahvistaa ystävyyttä kummasti. Tai ehkä se on hyvän ystävyyden merkki, että asiat eivät muutu vaikkei näkisikään pitkään aikaan. Oon iloinen että ehdin nähdä kaikki ihanat puuhistytöt, kiitos mahtavista pikkujouluista ja ihanasta vastaanotosta! Ikävä on, taas.
Toisille suhteille erossa oleminen ei tee niin hyvää, mutta ei siitä sen enempää. Päivä kerrallaan.
Yhtä asiaa en muuten enää ihmettele yhtään - nimittäin sitä, että mun kosmetiikkavarastoni painaa niin paljon. Kai se on myönnettävä, että kyllähän noita purkkeja ja purnukoita muutama löytyy. Vaikka edelleenkään en omasta mielestäni käytä juuri mitään. Paitsi mitä nyt vähän rasvoja... hiusmömmöjä... niin ja niitä kynsilakkoja tietenkin. Krhm. Paheensa kullakin.
Eihän 14 eri sävyä kynsilakkaa ole liioittelua?
Kuvassa ei tietenkään näy esim. meikkipussin sisältö, eikä myöskään kylppärissä asuvat tavarat. Haha. Voisin muuten joskus punnita meikkipussini, se painaa pulleimmillaan varmaan kilon. Tai ainkin puoli. Tänään mun matkalaukkuni painoi muuten 22,5kg vaikka se oli vain puolillaan, ja menomatkaan verrattuna olin jättänyt huomattavan määrän tavaraa kotiin. Mutta ei siitä kukaan jaksanut herjata. Onneksi silloin Wienistä lähtiessäni mun laukkua ei edes punnittu, koska silloin niitä ylipainokiloja olisi varmasti ropissut paljon reilummin. Silloin en edes jaksanut nostaa koko laukkua, tänään se tuntui suorastaan kevyeltä.
Lopetan jaaritteluni tältä päivältä ja suuntaan vielä Charlie P'siin! Huomenna sitten varsinaiset juhlinnat, saa nähdä mitä hauskaa keksitään (:
Ihanaa olla taas täällä!
Bis Morgen!
p.s. ...mutta odotan jo itseasiassa innolla ensi viikkoa, kun pääsen pariksi päiväksi kotiin. Aion viettää paljon laadukasta Outi-aikaa. ;)
torstai 24. joulukuuta 2009
lauantai 19. joulukuuta 2009
Joulukuun yhteenveto
Tämä yhteenveto tulee 10 päivää etuajassa, koska olen juuri matkalla Helsinkiin ja seuraavan kerran tulen olemaan Wienissä vasta 7.1. ! (joka muuten vituttaa tällä hetkellä aivan suunnattomasti)
EDIT: tähän tuli onneksi muutos, palaan jo 30.12. (!!!) mutta saatte tämän yhteenvedon jokatapauksessa jo nyt koska teksti on ollut valmiina jo jonkun aikaa.
Joulukuun teemana on ehdottomasti ollut muutos. Tämä kuukausi on ollut aivan erillinen ajanjakso aikaisempiin kolmeen kuukauteen verrattuna. Oikeastaan mun koko erasmus-elämä on vasta nyt päässyt kunnolla vauhtiin!
Käsittämätöntä miten nopeasti asiat voi muuttua, joulukuu on ehdottomasti ollut paras kuukausi täällä. Oikeastaan musta tuntuu kun mun koko elämäni olisi muuttunut parin viime viikon aikana aivan totaalisesti. Ainakin minä itse olen muuttunut hirveästi. Tai ehkä olen vain kasvanut aikuiseksi yllättäen, sekin on mahdollista. Ja koko ajan ajatus kotiin palaamisesta tuntuu vaan pahemmalta... Edelleen kaipaan tiettyjä juttuja Helsingissä, mutta oon myös alkanut tajuta tämän täällä eletyn elämän ainutkertaisuuden ja oppinut vihdoin ottamaan siitä kaiken ilon irti. Ihan outoa palata "tavalliseen" elämään, tuntuu niin etäiseltä ja epätodelliselta. Yhtäkkiä tästä kaupungista on tullut koti ja useista ihmisistä hirveän tärkeitä.
Viime kuussa tunsin itseni yksinäiseksi, nyt en pysty enää edes kuvittelemaan sitä tunnetta. Oon lähentynyt useamman ihmisen kanssa ihan yllättäen ja ollut muutenkin ihan hiton hauskaa! Harmittaa nyt ihan sikana etten ole täällä koko vuotta, en tiedä miten kestän taas Suomessa. Voi olla melekoinen kulttuurishokki. Ja varsinkin kun elämä täällä jatkuu vaikka osa ihmisistä poistuu. Jos musta olis tuntunut tältä jo alkusyksystä, olisin hakenut pidennystä heti samantien. Ilmeisesti olen vähän hitaasti lämpenevä. :D Ei mut niin kuin viime kuun yhteenvedossa totesin niin näin vanhemmiten ystävystyminen vaan kestää kauemmin. Ainakin mun kanssa, haha.
Jos jostakin olen tämän syksyn jälkeen kiitollinen niin siitä että olen saanut sellaisen ystävän kuin Tommi. Se on ehdottomasti mun paras ja läheisin ystäväni täällä; voidaan puhua ihan mistä vaan (hyvin usein kylläkin musiikista ja muista elämän ilmiöistä), ymmärretään toisiamme puolesta sanasta ja kaikki on maustettu vittuilulla ja sarkasmilla. :D Siis selkeesti aivan mahtava tyyppi! Kun ajattelen tätä syksyä niin kyllä kaikki hauskimmat hetket on tullut vietettyä Tommin kanssa (ja usein myös rommin, krhm). Tommi on erittäin hyvä korvike puuhistytöille, haha. Me ystävystyttiin kunnolla vasta Prahan-reissussa lokakuun puolivälissä, sitä ennen juteltiin lähinnä Ridessä ja Locossa. Tosin jo silloin Tommi tuppas kertomaan mulle spontaanisti kaikki asiansa...?? :D Mutta siitä lähtien ollaankin vietetty useita järjettömän hauskoja iltoja. Ilman Tommia elämä täällä olisi ollut huomattavasti tylsempää, häntä saan kiittää myös siitä etten ole ajoittain kuollut ahdistukseen ja yksinäisyyteen, kun on ollut joku jolle puhua. Tommi on oikeastaan ainoa jolle olen voinut puhua asioistani syvällisemmin. Ja hänen ansiostaan olen oppinut ymmärtämään tämän erasmus-elämän ainutkertaisuutta. Monet ovat tietenkin myös erehtyneet luulemaan meitä pariskunnaksi kun liikutaan usein tiiviisti yhdessä, mutta ehei, mistään sellaisesta ei ole koskaan ollut kyse. Minähän olen vain jalkavaimo ja tunnettu myös nimellä cold bitch. Ehkä jossain toisessa elämässä, mutta ei tässä.
Joten suuri kiitos ja kumarrus Tommille.
Kielitaitoni ei ole kehittynyt kyllä edelleenkään yhtään, eletään yhä vain tiiviimmin omassa pikku yhteisössämme. Yhä vaan enemmän tulee vietettyä aikaa myös ihan vain suomalaisten kesken, joten saa nähdä miten mun englanninkin käy, haha. Meidän Itsenäisyyspäivän bileet oli unohtumattomat ja täydellisen onnistuneet, ja niiden järkkääminen oli ehdottomasti puoli hupia vaikka se veikin paljon aikaa ja energiaa. :) Kyllä Suomi vaan on edelleen maailman paras paikka elää, mutta juuri nyt haluaisin jäädä ikuisiksi ajoiksi tänne asumaan, tähän meidän omaan pikku kuplaamme.
Ymmärrän nyt varsin hyvin miksi ihmiset murehtivat elämää erasmuksen jälkeen ja hehkuttavat sitä kkemuksena niin kauheasti. Tähän asti olen vain odottanut innolla kotiinpääsyä, nyt en mistään hinnasta luopuisi tästä elämästä. Ihan kun silmät olis yhtäkkiä revitty auki. Onneksi tätä on sentään vielä about 1,5kk jäljellä, mutta tiedän jo nyt että tuun niin itkemään verta kun tämä kaikki on ohi ja paluu Suomeen koittaa!
Outi <3 elämä
EDIT: tähän tuli onneksi muutos, palaan jo 30.12. (!!!) mutta saatte tämän yhteenvedon jokatapauksessa jo nyt koska teksti on ollut valmiina jo jonkun aikaa.
Joulukuun teemana on ehdottomasti ollut muutos. Tämä kuukausi on ollut aivan erillinen ajanjakso aikaisempiin kolmeen kuukauteen verrattuna. Oikeastaan mun koko erasmus-elämä on vasta nyt päässyt kunnolla vauhtiin!
Käsittämätöntä miten nopeasti asiat voi muuttua, joulukuu on ehdottomasti ollut paras kuukausi täällä. Oikeastaan musta tuntuu kun mun koko elämäni olisi muuttunut parin viime viikon aikana aivan totaalisesti. Ainakin minä itse olen muuttunut hirveästi. Tai ehkä olen vain kasvanut aikuiseksi yllättäen, sekin on mahdollista. Ja koko ajan ajatus kotiin palaamisesta tuntuu vaan pahemmalta... Edelleen kaipaan tiettyjä juttuja Helsingissä, mutta oon myös alkanut tajuta tämän täällä eletyn elämän ainutkertaisuuden ja oppinut vihdoin ottamaan siitä kaiken ilon irti. Ihan outoa palata "tavalliseen" elämään, tuntuu niin etäiseltä ja epätodelliselta. Yhtäkkiä tästä kaupungista on tullut koti ja useista ihmisistä hirveän tärkeitä.
Viime kuussa tunsin itseni yksinäiseksi, nyt en pysty enää edes kuvittelemaan sitä tunnetta. Oon lähentynyt useamman ihmisen kanssa ihan yllättäen ja ollut muutenkin ihan hiton hauskaa! Harmittaa nyt ihan sikana etten ole täällä koko vuotta, en tiedä miten kestän taas Suomessa. Voi olla melekoinen kulttuurishokki. Ja varsinkin kun elämä täällä jatkuu vaikka osa ihmisistä poistuu. Jos musta olis tuntunut tältä jo alkusyksystä, olisin hakenut pidennystä heti samantien. Ilmeisesti olen vähän hitaasti lämpenevä. :D Ei mut niin kuin viime kuun yhteenvedossa totesin niin näin vanhemmiten ystävystyminen vaan kestää kauemmin. Ainakin mun kanssa, haha.
Jos jostakin olen tämän syksyn jälkeen kiitollinen niin siitä että olen saanut sellaisen ystävän kuin Tommi. Se on ehdottomasti mun paras ja läheisin ystäväni täällä; voidaan puhua ihan mistä vaan (hyvin usein kylläkin musiikista ja muista elämän ilmiöistä), ymmärretään toisiamme puolesta sanasta ja kaikki on maustettu vittuilulla ja sarkasmilla. :D Siis selkeesti aivan mahtava tyyppi! Kun ajattelen tätä syksyä niin kyllä kaikki hauskimmat hetket on tullut vietettyä Tommin kanssa (ja usein myös rommin, krhm). Tommi on erittäin hyvä korvike puuhistytöille, haha. Me ystävystyttiin kunnolla vasta Prahan-reissussa lokakuun puolivälissä, sitä ennen juteltiin lähinnä Ridessä ja Locossa. Tosin jo silloin Tommi tuppas kertomaan mulle spontaanisti kaikki asiansa...?? :D Mutta siitä lähtien ollaankin vietetty useita järjettömän hauskoja iltoja. Ilman Tommia elämä täällä olisi ollut huomattavasti tylsempää, häntä saan kiittää myös siitä etten ole ajoittain kuollut ahdistukseen ja yksinäisyyteen, kun on ollut joku jolle puhua. Tommi on oikeastaan ainoa jolle olen voinut puhua asioistani syvällisemmin. Ja hänen ansiostaan olen oppinut ymmärtämään tämän erasmus-elämän ainutkertaisuutta. Monet ovat tietenkin myös erehtyneet luulemaan meitä pariskunnaksi kun liikutaan usein tiiviisti yhdessä, mutta ehei, mistään sellaisesta ei ole koskaan ollut kyse. Minähän olen vain jalkavaimo ja tunnettu myös nimellä cold bitch. Ehkä jossain toisessa elämässä, mutta ei tässä.
Joten suuri kiitos ja kumarrus Tommille.
Kielitaitoni ei ole kehittynyt kyllä edelleenkään yhtään, eletään yhä vain tiiviimmin omassa pikku yhteisössämme. Yhä vaan enemmän tulee vietettyä aikaa myös ihan vain suomalaisten kesken, joten saa nähdä miten mun englanninkin käy, haha. Meidän Itsenäisyyspäivän bileet oli unohtumattomat ja täydellisen onnistuneet, ja niiden järkkääminen oli ehdottomasti puoli hupia vaikka se veikin paljon aikaa ja energiaa. :) Kyllä Suomi vaan on edelleen maailman paras paikka elää, mutta juuri nyt haluaisin jäädä ikuisiksi ajoiksi tänne asumaan, tähän meidän omaan pikku kuplaamme.
Ymmärrän nyt varsin hyvin miksi ihmiset murehtivat elämää erasmuksen jälkeen ja hehkuttavat sitä kkemuksena niin kauheasti. Tähän asti olen vain odottanut innolla kotiinpääsyä, nyt en mistään hinnasta luopuisi tästä elämästä. Ihan kun silmät olis yhtäkkiä revitty auki. Onneksi tätä on sentään vielä about 1,5kk jäljellä, mutta tiedän jo nyt että tuun niin itkemään verta kun tämä kaikki on ohi ja paluu Suomeen koittaa!
Outi <3 elämä
perjantai 18. joulukuuta 2009
Lähdön tunnelmaa
Huomenna koittaa se päivä kun lähden kotiin käymään ensimmäistä kertaa melkein neljään kuukauteen! Just nyt on vähän ristiriitaiset tuntemukset siitä, toisaalta tosi outoa, mutta toisaalta ihanaa nähdä kaikki ihmiset. Ja sunnuntaina laivalle, oi vitsi mä odotan sitä innolla. :))))
Tänään käytin koko päivän joulumarkkinoita koluten. Kävin laskujeni mukaan kuudessa eri paikassa, join yhteensä kaksi mukia glühweinia ja söin langoksen. Ehkä viimeiset ikinä, nyyh. Ja sain kuin sainkin vihdoin myös ostettua lahjoja. :) Vähän oli kyllä haastavaa kun ulkona on niin pirun kylmä; mulla oli kahdet housut, t-paita, pitkähihainen ja kaksi villapaitaa sekä kaksi huivia ja talvitakki, ja silti meinasin jäätyä. Että tervemenoa vaan Suomeen! Haha.
Tein myös pikkuruisen muutoksen suunnitelmiini... lentelen vähän edes takas Helsinki-Wien väliä tässä lomallani. Asiat ovat muuttuneet niin paljon viimesen parin viikon aikana etten näe enää mitään syytä olla Suomessa niin pitkään kuin alunperin oli tarkotus. Aikaisemmin halusin viettää aikaa poissa täältä mahdollisimman paljon, mutta nyt haluan olla täällä niin paljon kuin mahdollista. Tämä on nyt mun elämäni ja se valitettavasti loppuu tammikuun viimeisenä päivänä, mutta yhtään ylimääräistä päivää en halua missata. Vitsi oon kyllä iloinen, vaikka kieltämättä tää ei ollu kauhean reilu veto kaikkia kohtaan..
Illalla käytiin tyttöjen kanssa Skybarissa, ihanan jouluinen tunnelma jo. Oon varmaan sanonut tän aikaisemminkin, mutta outoa olla erossa niistä ihmisistä kun on nähnyt niitä melkein joka päivä melkein neljän kuukauden ajan. Onneksi näemme pian taas.
Kaiken tämän kaaoksen keskellä mulla on tänään ekaa kertaa pitkään aikaan ollut hyvin levollinen olo. Siksi pidänkin itseäni vähän kieroutuneena; vaikka elämä on ihan solmussa niin silti kaikki tuntuu olevan aivan fine. En edes tiedä millainen sotku mua odottaa Suomessa, mutta juuri nyt en jaksa edes välittää. Kaikki on hyvin. :)
Tämä blogi lähtee nyt joululomalle ja palaa minun mukanani 30.12. !
Ja vielä muistutuksena: lentoni tulee huomenna klo 14.20 , saa tulla vastaan!
<3
Tänään käytin koko päivän joulumarkkinoita koluten. Kävin laskujeni mukaan kuudessa eri paikassa, join yhteensä kaksi mukia glühweinia ja söin langoksen. Ehkä viimeiset ikinä, nyyh. Ja sain kuin sainkin vihdoin myös ostettua lahjoja. :) Vähän oli kyllä haastavaa kun ulkona on niin pirun kylmä; mulla oli kahdet housut, t-paita, pitkähihainen ja kaksi villapaitaa sekä kaksi huivia ja talvitakki, ja silti meinasin jäätyä. Että tervemenoa vaan Suomeen! Haha.
Tein myös pikkuruisen muutoksen suunnitelmiini... lentelen vähän edes takas Helsinki-Wien väliä tässä lomallani. Asiat ovat muuttuneet niin paljon viimesen parin viikon aikana etten näe enää mitään syytä olla Suomessa niin pitkään kuin alunperin oli tarkotus. Aikaisemmin halusin viettää aikaa poissa täältä mahdollisimman paljon, mutta nyt haluan olla täällä niin paljon kuin mahdollista. Tämä on nyt mun elämäni ja se valitettavasti loppuu tammikuun viimeisenä päivänä, mutta yhtään ylimääräistä päivää en halua missata. Vitsi oon kyllä iloinen, vaikka kieltämättä tää ei ollu kauhean reilu veto kaikkia kohtaan..
Illalla käytiin tyttöjen kanssa Skybarissa, ihanan jouluinen tunnelma jo. Oon varmaan sanonut tän aikaisemminkin, mutta outoa olla erossa niistä ihmisistä kun on nähnyt niitä melkein joka päivä melkein neljän kuukauden ajan. Onneksi näemme pian taas.
Kaiken tämän kaaoksen keskellä mulla on tänään ekaa kertaa pitkään aikaan ollut hyvin levollinen olo. Siksi pidänkin itseäni vähän kieroutuneena; vaikka elämä on ihan solmussa niin silti kaikki tuntuu olevan aivan fine. En edes tiedä millainen sotku mua odottaa Suomessa, mutta juuri nyt en jaksa edes välittää. Kaikki on hyvin. :)
Tämä blogi lähtee nyt joululomalle ja palaa minun mukanani 30.12. !
Ja vielä muistutuksena: lentoni tulee huomenna klo 14.20 , saa tulla vastaan!
<3
torstai 17. joulukuuta 2009
Viikko jouluun!
Viikon päästä on jouluaatto! :))) Sitä odotan innolla, vaikka edelleen se ajatus kotiinpaluusta tuntuu vähän hassulta. Ihan kun olisi joku rinnakkaistodellisuus odottamassa jossain, haha.
Tänään tuli muuten lisää lunta. Hassua miten innoissaan ihmiset on siitä, facebook on täynnä kaikenlaisia lumihehkutuksia. Naurattaa. Tässä kuva mun ikkunasta, eilen otettu:
Tää viikko on ollu kyllä niin kiireinen ettei mitään rajaa. Kaikki päivät oon vaan ravannut aamusta iltaan pää kolmantena jalkana, koulua vähän vaan väliin ja vähän bilettä illalla, pari tuntia unta ja sama uudestaan. Eilen mulla oli ne vikat luennot, joten nyt nää kaks vikaa päivää voin toivottavasti ottaa vähän rennommin, vaikka onhan mulla vielä ihan sikana tekemistä ennen kun pääsen joululoman viettoon. Puuh.
Eilen oltiin poikien kanssa Charlie P'ssä, itsekin oli tarkoitus vihdoin tehdä karaoke-debyyttini, mutta pokka ei riittänyt sitten kuitenkaan. Tommi veti taas hyvin, niinkuin aina. Ennen sitä pidettiin omat pikku etkot ja pojat soittelivat kitaraa... :D itsekin verestelin vähän muistoja (näillä kynsillä ei kyllä sointuja paljon soitella, mutta bassokuviot sujui vielä ihan hyvin).
Mun kämppis muutti tänään pois! Hassua sanoa näin, mutta mulla on oikeasti vähän haikea fiilis siitä. Jossain toisessa tilanteessa meistä ois voinu hyvinkin tulla ystäviä, harmittaa vähän että asiat meni niinkuin meni.
Kävin tänään myös vähän joululahjashoppailulla, piru kun on niin kylmä ettei oikein houkuta koluta niitä kauppoja. Söin kuitenkin langoksen juustolla, mmm. Ja kyllä sieltä myös tarttui jotain pientä mukaankin. ;)
lllalla menen tyttöjen kanssa syömään sinne kreikkalaiseen ravintolaan kun Heidin sisko ja kaveri ovat täällä käymässä. En tiedä vielä mitä sen jälkeen tapahtuu. Huomenna alkaa hajaantuminen joululoman viettoon; Mikko ja Tommi lähtee, lauantaina lähtee mun lisäksi Sara ja Juhani, Heidi lähtee vieraineen vasta maanantaina. Enkuista osa lähti jo tänään, osa huomenna. Vähän haikea fiilis, vaikka tämä ei vielä olekaan lopullinen eroaminen.
Kuuntelen eilistä teemabiisiä ja istun ikkunalaudallani. Elämä on kummallista mutta silti niin kivaa. :)
Tänään tuli muuten lisää lunta. Hassua miten innoissaan ihmiset on siitä, facebook on täynnä kaikenlaisia lumihehkutuksia. Naurattaa. Tässä kuva mun ikkunasta, eilen otettu:
Tää viikko on ollu kyllä niin kiireinen ettei mitään rajaa. Kaikki päivät oon vaan ravannut aamusta iltaan pää kolmantena jalkana, koulua vähän vaan väliin ja vähän bilettä illalla, pari tuntia unta ja sama uudestaan. Eilen mulla oli ne vikat luennot, joten nyt nää kaks vikaa päivää voin toivottavasti ottaa vähän rennommin, vaikka onhan mulla vielä ihan sikana tekemistä ennen kun pääsen joululoman viettoon. Puuh.
Eilen oltiin poikien kanssa Charlie P'ssä, itsekin oli tarkoitus vihdoin tehdä karaoke-debyyttini, mutta pokka ei riittänyt sitten kuitenkaan. Tommi veti taas hyvin, niinkuin aina. Ennen sitä pidettiin omat pikku etkot ja pojat soittelivat kitaraa... :D itsekin verestelin vähän muistoja (näillä kynsillä ei kyllä sointuja paljon soitella, mutta bassokuviot sujui vielä ihan hyvin).
Pojat leikkivät kitaralla...
... minä leikin Tommin hatulla!
Tommi ja Mikko, jäätävien katseiden mestarit
No ehkä mä ansaitsen sen kolmannen sijan
Mun kämppis muutti tänään pois! Hassua sanoa näin, mutta mulla on oikeasti vähän haikea fiilis siitä. Jossain toisessa tilanteessa meistä ois voinu hyvinkin tulla ystäviä, harmittaa vähän että asiat meni niinkuin meni.
Kävin tänään myös vähän joululahjashoppailulla, piru kun on niin kylmä ettei oikein houkuta koluta niitä kauppoja. Söin kuitenkin langoksen juustolla, mmm. Ja kyllä sieltä myös tarttui jotain pientä mukaankin. ;)
lllalla menen tyttöjen kanssa syömään sinne kreikkalaiseen ravintolaan kun Heidin sisko ja kaveri ovat täällä käymässä. En tiedä vielä mitä sen jälkeen tapahtuu. Huomenna alkaa hajaantuminen joululoman viettoon; Mikko ja Tommi lähtee, lauantaina lähtee mun lisäksi Sara ja Juhani, Heidi lähtee vieraineen vasta maanantaina. Enkuista osa lähti jo tänään, osa huomenna. Vähän haikea fiilis, vaikka tämä ei vielä olekaan lopullinen eroaminen.
Kuuntelen eilistä teemabiisiä ja istun ikkunalaudallani. Elämä on kummallista mutta silti niin kivaa. :)
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
Schnee!
Lunta, vihdoin. :)
Kylmäkin on, perhana. Mutta kyllä toi lumi silti piristää kummasti. Tänään mulla oli vikat luennot, eli koulua seuraavan kerran vasta tammikuussa! Oli tarkoitus mennä joulumarkkinoita kiertämään taas koulun jälkeen mutta ajattelin tulla ensin ottamaan power napit. En kyllä ehtinyt edes sitä tehdä kun yritin pakata ja kohta pitääkin jo taas rientää. Tämän syksyn vika Charlie P's, jos vaikka saisin vihdoin debytoitua.... sitä ennen kuitenkin ottamaan jonkun sortin virvokkeita Tommi ja Mikon seuraksi Gasometerille. :)
Kerrankin olisi aikaa kirjottaa mutta täytyy myöntää että tänään olen vain juossut paikasta a paikkaan b, c, d, ja niin edelleen. Joten eipä ole juuri mitään kerrottavaa. Enkä jaksa koko ajan hokea kuinka kiire on ja kuinka kohta olenkin jo kotona. Joten lopetan suosiolla tältä päivältä, palataan taas huomenna asiaan. Huomenna yritän myös laittaa kuvia, jos saisin Saralta mun kamerapiuhan takas niin onnistuis!
Päivän teemabiisi: System of a Down - Lost in Hollywood
Mulla on taas tällainen kausi elämässä että pitää kuunnella musiikkia, ja paljon. Ei siitä sen enempää...
<3
Kylmäkin on, perhana. Mutta kyllä toi lumi silti piristää kummasti. Tänään mulla oli vikat luennot, eli koulua seuraavan kerran vasta tammikuussa! Oli tarkoitus mennä joulumarkkinoita kiertämään taas koulun jälkeen mutta ajattelin tulla ensin ottamaan power napit. En kyllä ehtinyt edes sitä tehdä kun yritin pakata ja kohta pitääkin jo taas rientää. Tämän syksyn vika Charlie P's, jos vaikka saisin vihdoin debytoitua.... sitä ennen kuitenkin ottamaan jonkun sortin virvokkeita Tommi ja Mikon seuraksi Gasometerille. :)
Kerrankin olisi aikaa kirjottaa mutta täytyy myöntää että tänään olen vain juossut paikasta a paikkaan b, c, d, ja niin edelleen. Joten eipä ole juuri mitään kerrottavaa. Enkä jaksa koko ajan hokea kuinka kiire on ja kuinka kohta olenkin jo kotona. Joten lopetan suosiolla tältä päivältä, palataan taas huomenna asiaan. Huomenna yritän myös laittaa kuvia, jos saisin Saralta mun kamerapiuhan takas niin onnistuis!
Päivän teemabiisi: System of a Down - Lost in Hollywood
Mulla on taas tällainen kausi elämässä että pitää kuunnella musiikkia, ja paljon. Ei siitä sen enempää...
<3
tiistai 15. joulukuuta 2009
... and the day after
Jaahas milläköhän tämän päänuppinsa saisi taas kasattua, on se kumma kun jopa matkalaukun esille ottaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Eilenkin tajusin vasta illalla, että olin unohtanut syödä. Ei mikään ihme jos maha vähän huutaa. Onneksi pikkujouluissa teimme sitä riisipuuroa (ja siitä tuli muuten pirun hyvää, vaikka aluksi kaksi satsia vaikuttivat lähinnä riisipaellalta ja riisikeitolta...), niin söin sitä sitten ison kasan. Oli muuten onnistuneet pikkujoulut! Tosi hauskaa, vaikka menikin vähän myöhään ja tänään väsyttää entistä enemmän. Milloinkohan olen viimeksi nukkunut kunnolla, hmm. Flegmaattinen olotila siis sen kun vaan jatkuu.
Tällä hetkellä näen kolme syytä, miksi on kiva tulla Suomeen lauantaina:
1) Joulu!
2) Ihanat puuhistytöt<3
3) Pääsen apteekkiin ostamaan paksumpaa naamarasvaa
Viimeiseen liittyen, kyllä heti huomaa kun on pakkasta niin naama on ihan paskana kamalan kuiva... Decubal auttaa, mutta sitä saan sitten Suomesta. Siihen asti pitää vaan sinnitellä.
Kävin tänään taas kiertämässä joulumarkkinoita ja ruokin itseni uuniperunalla. Melkein meinas itku tulla kun tajusin etten ole täällä uutena vuotena - kyllä se vaan on niin eri asia olla täällä omien ihmisten kanssa kuin vain vieraana, niinkuin viime vuonna! Miksi mä edes yritin ajatella järjellä, aina pitäs tehdä niin kun vaisto sanoo. Mun aika täällä on kohta kokonaan ohi, enkä just nyt nää mitään erityistä syytä olla Suomessa yli uuden vuoden. :P
Tänään on yhden ranskalaisen pojan synttärit ja jostain syystä ainoat ihmiset meidän tutuista joita ei ole kutsuttu on minä ja Tommi! Johtuu kyllä ihan siitä ettei olla sen facebook-kavereita, haha. Joten pidetään sitten omat anti-bileet ja jatketaan tod.näk. Down underin joulubileisiin.
Puuttuvat joulukalenteriluukut aukeaa tosiaan heti kun saan ne väsättyä, on niin kova kiire tässä koko ajan etten paljon ehdi koneella istua. Kuviakin tulee myöhemmin, mun kamerapiuha on nyt Saralla lainassa niin en saa kuvia koneelle.
Jos huomenna vaikka ehtisi kirjoitella kunnolla.
Tällä hetkellä näen kolme syytä, miksi on kiva tulla Suomeen lauantaina:
1) Joulu!
2) Ihanat puuhistytöt<3
3) Pääsen apteekkiin ostamaan paksumpaa naamarasvaa
Viimeiseen liittyen, kyllä heti huomaa kun on pakkasta niin naama on ihan
Kävin tänään taas kiertämässä joulumarkkinoita ja ruokin itseni uuniperunalla. Melkein meinas itku tulla kun tajusin etten ole täällä uutena vuotena - kyllä se vaan on niin eri asia olla täällä omien ihmisten kanssa kuin vain vieraana, niinkuin viime vuonna! Miksi mä edes yritin ajatella järjellä, aina pitäs tehdä niin kun vaisto sanoo. Mun aika täällä on kohta kokonaan ohi, enkä just nyt nää mitään erityistä syytä olla Suomessa yli uuden vuoden. :P
Tänään on yhden ranskalaisen pojan synttärit ja jostain syystä ainoat ihmiset meidän tutuista joita ei ole kutsuttu on minä ja Tommi! Johtuu kyllä ihan siitä ettei olla sen facebook-kavereita, haha. Joten pidetään sitten omat anti-bileet ja jatketaan tod.näk. Down underin joulubileisiin.
Puuttuvat joulukalenteriluukut aukeaa tosiaan heti kun saan ne väsättyä, on niin kova kiire tässä koko ajan etten paljon ehdi koneella istua. Kuviakin tulee myöhemmin, mun kamerapiuha on nyt Saralla lainassa niin en saa kuvia koneelle.
Jos huomenna vaikka ehtisi kirjoitella kunnolla.
maanantai 14. joulukuuta 2009
The day after
Hups heijaa kun meinas bloggailu täysin unohtua tänään, on pyörinyt vähän muut asiat mielessä... Päivän joulukalenteriluukkukin ilmestyy jahka saan sen väsättyä!
Vähän outo päivä, meinasin unohtaa mennä kouluun vaikka heräsin ihan ajoissa ja silleen. Jäin vaan jumittamaan tähän koneelle ja fiilistelemään yhtä biisiä. Ehin kyllä lopulta ihan ajoissa kouluun. Ja tänään luento lopetettiin aikasemmin vaan siksi että siellä luentosalissa oli niin pirun kylmä, haha.
Tänne on siis tullut ihan talvi, pakkastakin on jo ja eilen oli kuulemma tullut lunta. Ei tuolla ulkona kyllä enää mitään näy. Olis kyllä kiva nähdä kunnolla lunta täällä vielä ennen kun lähden joululomalle!
Tänään ei kyllä irtoa yhtään enempää tekstiä. :D
Illalla Katrienille viettamaan pikkujouluja ja syömään riisipuuroa! :))
Vähän outo päivä, meinasin unohtaa mennä kouluun vaikka heräsin ihan ajoissa ja silleen. Jäin vaan jumittamaan tähän koneelle ja fiilistelemään yhtä biisiä. Ehin kyllä lopulta ihan ajoissa kouluun. Ja tänään luento lopetettiin aikasemmin vaan siksi että siellä luentosalissa oli niin pirun kylmä, haha.
Tänne on siis tullut ihan talvi, pakkastakin on jo ja eilen oli kuulemma tullut lunta. Ei tuolla ulkona kyllä enää mitään näy. Olis kyllä kiva nähdä kunnolla lunta täällä vielä ennen kun lähden joululomalle!
Tänään ei kyllä irtoa yhtään enempää tekstiä. :D
Illalla Katrienille viettamaan pikkujouluja ja syömään riisipuuroa! :))
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
Hengissä!
Vähän pelottavaa lukea omaa blogiaan jonka viimeisestä postauksesta ei ole mitään muistikuvaa. Milläköhän ihmeellä mä oon onnistunut edes kirjottamaan sen??! :D Mutta onneksi se ei kuitenkaan ollut tuon pahempi. Tietokoneissa pitäs ehdottomasti olla kännilukko...
Viikonloppu Nassfeldissä oli paras viikonloppu ikinä, en edes keksi sanoja kuvailemaan kuinka hauskaa ja päätöntä meillä oli koko viikonlopun! Seura varsinkin oli ihan parasta. :)))) Lautailu Alpeilla oli myös upea kokemus, vaikka se oli kaiken muun rinnalla vain lähinnä oheistoimintaa. Ja hengissä siis selvisin, sekä rinteistä että bileistä. Haha.
Nyt väsyttää sen verran että pakko päästä nukkumaan. Kirjottelen kunnon postauksen viikonlopusta heti kun ehdin! Ja heti kun saan kuvat koneelle, jännä nähä mitä sieltä kameralta löytyy.....
.: My heart is going boom, theres a strange taste in my mouth :.
<3
Viikonloppu Nassfeldissä oli paras viikonloppu ikinä, en edes keksi sanoja kuvailemaan kuinka hauskaa ja päätöntä meillä oli koko viikonlopun! Seura varsinkin oli ihan parasta. :)))) Lautailu Alpeilla oli myös upea kokemus, vaikka se oli kaiken muun rinnalla vain lähinnä oheistoimintaa. Ja hengissä siis selvisin, sekä rinteistä että bileistä. Haha.
Nyt väsyttää sen verran että pakko päästä nukkumaan. Kirjottelen kunnon postauksen viikonlopusta heti kun ehdin! Ja heti kun saan kuvat koneelle, jännä nähä mitä sieltä kameralta löytyy.....
.: My heart is going boom, theres a strange taste in my mouth :.
<3
lauantai 12. joulukuuta 2009
perjantai 11. joulukuuta 2009
torstai 10. joulukuuta 2009
Joulustressi
Pahoitteluni, olen hieman hiprakassa (ja kello on oikeasti 4.17 perjantain puolella, ettäs tiedätte; haluan vaan saada tämän postauksen torstain puolelle kun torstaita se käsittelee)
Heräsin viime yönä stressiin. Mua alko ahdistaa ne kaikki puuttuvat joululahjat ja vähiin käyvä aika. Viikonlopunkin olen siellä Nassfeldissä lautailemassa (en ole varmastikaan mainostanut riittävästi...). Tänään oli siksi shoppailupäivä - mutta mitenkäs siinä kävi taas niin että löysin vaan itselleni kaikkea kivaa?? Mulla oli jopa lista asioista joita aioin hankkia, mutta yksinkertaisesti unohdin mitä siinä luki. Siitäkin huolimatta että tsekkasin listan ainakin kaksi kertaa matkan varrella. No ei auta itku markkinoilla, ensi viikolla on pakko jatkaa operaatiota. Ensi viikolla aion kyllä muutenkin notkua kaikki päivät joulumarkkinoilla, täytyy ottaa niistä kaikki ilo irti niin kauan kun vielä voi.
Aamulla oli ihanan aurinkoista ja suorastaan keväistä, mutta iltapäivällä alkoi taaaaas sataa. Tylsää. :P Onneksi ei sentään ollut kylmä joten pystyin pukeutumaan taas ihanaan olkaimettomaan mekkooni. Ai miksi, no siksi koska illalla oli Julien kauan odotetut christmas partyt. En kauhean kauaa ehtinyt kotona notkua kun piti jo alkaa valmistautua. Kuten kaikissa aikaisemmissakin tapauksissa, luulen että nytkin kuvat kertovat paljon enemmän kuin sanat. Voi että oli hauskaa! Hyvä alustus viikonlopulle. ;)
Ja lopuksi pakko vielä mainostaa tätä biisiä johon juuri tänään jäin koukkuun, ihan hullut fiilarit saan tästä, en edes tiedä miksi:
Onko tämä nyt sitten virallista, että fanitan Lady Gagaa? No olkoot, who cares anyway! (Btw kyllä se Paparazzi on edelleen mun lemppari biisi)
Huomenna Nassfeldiin laskemaan mäkeä viikonlopuksi, tätä on odotettu!!! Palataan asiaan jälleen sunnuntaina. :)))))))))))))
I AM HAPPYHAPPYHAPPYYYYYY!!!!
(vähän sama fiilis kun joskus kotosuomessa kuuntelen Stellaa sohvalla maaten keskellä yötä tunti tolkulla)
Schönes Wochenende und bis Sonntag! <3
Heräsin viime yönä stressiin. Mua alko ahdistaa ne kaikki puuttuvat joululahjat ja vähiin käyvä aika. Viikonlopunkin olen siellä Nassfeldissä lautailemassa (en ole varmastikaan mainostanut riittävästi...). Tänään oli siksi shoppailupäivä - mutta mitenkäs siinä kävi taas niin että löysin vaan itselleni kaikkea kivaa?? Mulla oli jopa lista asioista joita aioin hankkia, mutta yksinkertaisesti unohdin mitä siinä luki. Siitäkin huolimatta että tsekkasin listan ainakin kaksi kertaa matkan varrella. No ei auta itku markkinoilla, ensi viikolla on pakko jatkaa operaatiota. Ensi viikolla aion kyllä muutenkin notkua kaikki päivät joulumarkkinoilla, täytyy ottaa niistä kaikki ilo irti niin kauan kun vielä voi.
Nähty mun ikkunasta: Huomaattekko kuvassa jotain outoa?
Setä maalaa ikkunankarmeja ilmaan minkäänlaista turvavehjettä! APUA.
Aamulla oli ihanan aurinkoista ja suorastaan keväistä, mutta iltapäivällä alkoi taaaaas sataa. Tylsää. :P Onneksi ei sentään ollut kylmä joten pystyin pukeutumaan taas ihanaan olkaimettomaan mekkooni. Ai miksi, no siksi koska illalla oli Julien kauan odotetut christmas partyt. En kauhean kauaa ehtinyt kotona notkua kun piti jo alkaa valmistautua. Kuten kaikissa aikaisemmissakin tapauksissa, luulen että nytkin kuvat kertovat paljon enemmän kuin sanat. Voi että oli hauskaa! Hyvä alustus viikonlopulle. ;)
Tommi bondaa naapurin hauvan kanssa
Sara ja minä
Pojat ja niiden ilmeet...
Minä, Sara, Sarah, Lette
Valkoinen on Julien kämppiksen hauveli, mustavalkoinen on naapurista!
Sara ja minä, taas
Minä ja mun uus paras kaveri
Myös Veronika fanittaa!
Lizzie and me
Tommi ja minä...
Tommi, Juhani, ja.... :D
Ja lopuksi pakko vielä mainostaa tätä biisiä johon juuri tänään jäin koukkuun, ihan hullut fiilarit saan tästä, en edes tiedä miksi:
Onko tämä nyt sitten virallista, että fanitan Lady Gagaa? No olkoot, who cares anyway! (Btw kyllä se Paparazzi on edelleen mun lemppari biisi)
Huomenna Nassfeldiin laskemaan mäkeä viikonlopuksi, tätä on odotettu!!! Palataan asiaan jälleen sunnuntaina. :)))))))))))))
I AM HAPPYHAPPYHAPPYYYYYY!!!!
(vähän sama fiilis kun joskus kotosuomessa kuuntelen Stellaa sohvalla maaten keskellä yötä tunti tolkulla)
Schönes Wochenende und bis Sonntag! <3
Operaatio Tommin hiukset
Ei hitto, musta oli niin hauskaa eilen leikkiä Outin salonkia että kyseinen operaatio ansaitsee ehdottomasti oman postauksen!
Eli: Tommi tuli mun luokse ja hetken jutustelun jälkeen ryhdyttiin tosi toimiin....
Eli: Tommi tuli mun luokse ja hetken jutustelun jälkeen ryhdyttiin tosi toimiin....
Potilas odottaa kylpyhuoneessamme
En ihan viitsinyt ottaa kuvia samalla kun levitin väriä, joten tässä vaiheessa väri on jo levitetty.
Värin vaikuttaessa on saatava tupakkia...
Lopputulos: hyvä!
Mua alkaa naurattaa kun ajattelenkin tätä operaatiota :D kuinka randomia. Ja kaiken päätteeksi jopa joimme sitä teetä, niin kuin oli sovittu.
No joo, seuraavia ajanvarauksia otetaan vastaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
