Bierathlon

Ihan eka pakko kertoa yks juttu - mä nimittäin luulen löytäneeni tästä maasta piimää! Tämä tapahtui aivan vahingossa. Luulin ostaneeni luonnonjogurttia, joka on vaan sellaisessa tölkissä (täällä kun puolen litran jogurtti myydään yleensä sellasessa isossa tötsässä, eikä sellaisessa tölkissä niinkuin Suomessa isot jogurtit myydään). Mutta hämmästykseni - ja iloni! - oli suuren suuri kun tajusin, että a) tavara on aivan liian juoksevaa, ja ennen kaikkea b) se maistuu piimälle! Eihän tähän mennytkään kuin se melkein 9 kuukautta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Haha!

Juu jätetäänpäs itävaltalainen piimä sitten omaan arvoonsa ja palataan hetkeksi eiliseen. Pubikierros oli pienoinen pettymys - meidän piti kiertää ymmärtääkseni 9 paikkaa, mutta ekat kaksi olivatkin vain kilpailuita ja ekan varsinaisen kuppilan jälkeen kierroksen vetäjät luovuttivat ja julistivat voittajat. No osatekijänä vaikutti sää, siellä nimittäin tuli kaatamalla vettä. Nice.

Tarja, Peter ja Hanna

Pojjaaaat Tommi, Juhani, Mikko!

 Group D

Tältä näytti eka skaba: juostiin kilpaa juomaan puol tuoppia kaljaa ja takas

Vuoroaan odottelevat

 Tommi, Martijn, ja todella hieno sateenvarjo!

Ovelaa, eikö?

Vässähtäneitä kilpailijoita

Jatkoimme sitten taas Rathausplatzille kuuntelemaan ilmaiskonserttia, hyvin hämmentävää musiikkia tällä kertaa... se jatkuva kaatosade hieman haittasi tunnelmaa (meidän, mutta ei selkeästikään muiden; suurin osa yleisöstä pomppi innoissaan sadeviitat päällä)
Lähdettiin jo hyvissä ajoin kohti Gasometeriä; Tommin kaverin bändi soitti siellä, ja me mentiin kuuntelemaan niitä. Ja kappas vain, jämähdimmekin sinne koko illaksi ja yöksi. 12 tunnin päivä, huhhuh.

Ihan hyvin vetivät :)

Kuvan pointti: Tommi puhuu puhelimessa Juhanin kanssa, joka on baaritiskin toisessa päässä

Mikko ja Tommi

...sekä Parvez

Kotimatkalla metrossa meinasin kuolla nauruun... ei tässä näyssä muuten mitään outoa olisi, mutta kun tuo sama setä nukkui tuossa samassa asennossa jo silloin, kun olimme illalla matkalla Gasolle. Ja tämän kuvan minä siis nappasin noin kuuden aikaan aamulla; olin sattumalta osunut samaan metroon, jossa olimme illalla, ja siinähän se sama setä edelleen pilkkii:

:D

Noi on kyl just niitä asioita, joita tulen kaipaamaan kaikista eniten. Kun istutaan vaan Gasobaarissa aamuun asti, puhutaan paskaa ja nauretaan naamamme kipeiks (tai ainakin minä nauran). Pitäisi muistaa aina angstipäivinä ajatella noita hetkiä, eikä esimerkiksi sitä miksi tietyt ihmiset tässä kaupungissa jättävät minut ulkopuolelle niin monista jutuista. Se on oikeastaan ihan turhaa, koska mulla ei ole kertakaikkiaan mitään valittamista mun elämässäni täällä. Mulla on ihan parhaat kaverit ja niiden kanssa on tullut vietettyä niin monta hauskaa hetkeä, etten parempaa tiedä. En oikeastaan edes kaipaa mitään ihmeellisempää. Olen enemmän yhden tai muutaman ihmisen ihminen, kuin laumaihminen. Tai no riippuu tietenkin laumasta. ;)
Välillä jopa melkein unohdan, että minähän en itseasiassa ole mies... haha, kyllä, se on aivan mahdollista. Mutta noiden poikien kanssa olen ehdottomasti one of the guys. Ootte parhaita!

Noniin menipäs taas hehkutukseksi. Kaikki ihan ansaittua, though. :) Btw täällä on helvetin kylmä ja vettä sataa, täydellinen sää lukea tentteihin. Heh.

Kylläpäs niiden vieraiden ihmisten täytyy taas puhua mulle! Tällä kertaa salilla. Yks nainen kysyi multa pukkarissa, että treenaanko puolimaratonia varten kun niin näytin nauttivan juoksemisesta. Mun naamani oli varmaan aika pitkälti "......." , haha. Totesin siihen sitten, että itseasiassa en, mutta pidän kyllä juoksemisesta (ja heti perään mietin, että ketä mä oikein yritän huijata, mähän vihaan juoksemista! :D) Ja lopuksi sanoin vielä, että ehkäpä joskus voisin juosta jonkun 10 kilometrin jutun... tänään juoksin siis 5 kilsaa.Olipa kyllä hyvin hämmentävä keskustelu!

Tää väsymys on jotain aivan käsittämätöntä. Zzzzz.......

Bis Morgen!

p.s. jos mä jotain tässä elämässä kadun niin sitä, että aloin ihan huomaamattomasti lausua eräitä laulunsanoja perjantaina... thats what you get, when you... en ehkä enää ikinä halua kuulla tota laulua :D