Kirjoitan kesäkuun yhteenvedossa myös tästä keväästä, mutta aloitetaan siitä kesäkuusta!
(Pahoittelen mahdollisia kielivirheitä ja muuta tökeryyttä; kirjoitin tämän vähän kiireessä)
Viimeinen vaihtokuukausi on ollut täynnä seikkailuja :) ollaan tutustuttu Hennan kanssa niin Wieniin kuin myös sen lähiympäristöön, ja tulihan siellä Sloveniankin puolella käytyä. Onneksi mulla ei ole tässä kuussa ollut enää juurikaan luentoja, joten seikkailuille on ollut rutkasti aikaa. Myös kesä saapui vihdoin Wieniin, ainakin vähäksi aikaa, joten ulkonakin on tullut vietettyä aikaa ja väri on hieman muuttunut.
Kulunut kuukausi on ollut ehkä vaihtoaikani paras. Olen vihdoin alkanut tutustua tähän kaupunkiin kunnolla ja oikeasti nauttinut elämästä täällä - en varmaan yhtenäkään edeltävänä kuukautena ole viettänyt niin paljon aikaa kotini ulkopuolella, haha. No okei, ehkä silloin joskus syyskuussa. Ilmastolla on toki ollut suuri vaikutus tähän.
Olen myös ollut aktiivinen ja urheillut paljon. En ymmärrä miksi olen koskaan edes harrastanut lyhyitä, puolen tunnin tai jopa vartin lenkkejä, kuin parin tunnin aamulenkin Praterissa ovat niin paljon kivempia! Okei, tässäkin kohtaa hyvällä säällä on ollut vaikutuksensa. Tosin siinä yhdessä vaiheessa kun oli todella kuuma, oli ihan tuskaa edes yrittää juosta. Mutta toisaalta ei minua aina huvitakaan juosta, joskus on vaan kiva kävellä ja mietiskellä. :) Sitäpaitsi, yksikään lenkki ei ole ollut samanlainen, koska Praterissa näkee aina kaikkea hauskaa. Ah, jään kyllä kaipaamaan sitä suurta puistoa niin paljon.
Myös koulun suhteen olen ollut aktiivinen. Kesäkuun alussa minulla oli viimeiset tentit, jotka menivät ihan hyvin vaikka en siihen ensimmäiseen ehtinytkään lukea kunnolla. Väänsin myös kaksi melko suuritöistä seminaartyötä, tai no esitelmiähän ne oikeastaan olivat. Pidin itse varsinkin sen viiniesitelmän teosta - ja sainhan minä tosiaan siitä palkkionkin, mitäs muutakaan kuin pullon viiniä. ;)
Kesäkuu oli kaikin puolin hyvä lopetus tälle vuodelle!
Sitten muutama sana koko keväästä. Vielä on tulossa yhteenveto koko vuodesta, joten yritän tässä kohtaa olla vertailematta kevättä ja syksyä, säästän sen sitten siihen isompaan yhteenvetoon.
Kevät Wienissä alkoi aikaisin ja kului kauhean nopeasti! Silti kevääseen mahtui paljon kaikkea hauskaa. Vanhat ystävät muuttuivat vain entistä läheisimmiksi ja uusia ystävyyssuhteita syntyi myös paljon. Kivointa keväässä oli ehkä se, että omassa asuntolassani eli kuuluisalla Molkella asui niin paljon suomalaisia. Epäilen että puoli taloa oli Suomesta! No ehkei ihan, mutta aikamoinen invaasio me ollaan siihen taloon tehty. :) Ja ylipäätänsä se, että oli tuttuja samassa talossa. Yhdessä vaiheessa puuhailimme melkein viikoittain jotain, laitettiin ruokaa porukalla tai katottiin leffoja. Nyt loppua kohden tapana vähän jäi (tai ehkä minä olin vaan itse niin kiireinen, etten ehtinyt mennä mukaan).
Mitä itse opiskeluun tulee, sehän sujui keväällä oikein kivasti. Mulla oli tosi mielenkiintoisia kursseja - jopa yksi sellainen, joka sai mut miettimään tulevaisuudensuunnitelmiani ihan uusiksi. Jaksoin siksi myös panostaa opiskeluun. Tutustuin jopa muutamaan ihmiseen, jotka opiskelevat myös Bokussa.
Ja olihan meillä tosiaan tuossa huhtikuussa melkein kuukauden loma. Sen aikana tehtiin parikin ikimuistoista reissua: käytiin laskettelemassa Alpeilla Zell am Seessä ja juhlimassa Tommia Brnoossa. Vaikka en reissannut keväällä kovin kauas, olen ehtinyt nähdä paljon kevään aikana.
Päätin myös ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa taas urheilla. Pakko myöntään, että kerran himourheilija, aina himourheilija. Kyllä se entinen kilpaurheilija vaan kuiskailee pääni sisällä niin voimakkaasti, etten usko että voin enää koskaan elää noin pitkää aikaa täysin ilman urheilua.
Elämä Wienissä kevätlukukauden puolella on ollut hyvällä tavalla arkista: vaikka en olisikaan tehnyt mitään kovin erikoista, olen nauttinut elämästäni joka hetki!
Tämän postauksen julkaisun aikoihin minä olen jo matkalla takaisin Suomeen - tällä kertaa viimeistä kertaa ja pysyvästi, valitettavasti. Blogini ei kuitenkaan vielä hiljene, sillä tänne tipahtelee postauksia erinäisistä aiheista vielä tämän viikon loppuun asti. Pitäkää siis vielä silmänne auki!
<3
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
Ympyrä sulkeutuu
Nyt se ois niinkun ohi! Kävin aamulla palauttamassa kotini avaimet, siihen meni ehkä sekunti (plus kävelymatka tietenkin). Kämppä oltiin käyty jo tsekkaamassa, ovet olivat selällään. Kävin myös nuuskimassa kämppikseni huonetta; en ole koskaan käynyt sen huoneen puolella.
Sen jälkeen pakkasimme hulluna ja jollain ihmeellä saimme kaiken mahtumaan mukaan. Kaksi isoa matkalaukkua ja yksi pieni, jonka toivottavasti saamme otettua koneeseen sisään. Postilaatikoita lähti siis yhteensä kolme kappaletta, 11, 12 ja 13 kiloa ( = 36 kiloa) :D
Huoneen luovutuksen jälkeen kävimme viimeisellä kierroksella Mariahilferillä sekä Schönbrunnissa nauttimassa kevyet lounaat hyvin Wieniläiseen tapaan: Fritattensuppea ja struudelit jälkkäriksi. Minä join lisäksi Melangen, viimeisen vähään aikaan. Hassua sinänsä, että syötiin Fritattensuppet myös heti kun olin tullut Wieniin. Ympyrä on siis sulkeutunut. :)
Kymmenen minsan päästä pitää lähteä junalle! Tämä olikin sitten viimeinen teksti suoraan tästä maasta, loput tulee ajastuksella. Pian nähdään!
Tschüss, Outi
Sen jälkeen pakkasimme hulluna ja jollain ihmeellä saimme kaiken mahtumaan mukaan. Kaksi isoa matkalaukkua ja yksi pieni, jonka toivottavasti saamme otettua koneeseen sisään. Postilaatikoita lähti siis yhteensä kolme kappaletta, 11, 12 ja 13 kiloa ( = 36 kiloa) :D
Huoneen luovutuksen jälkeen kävimme viimeisellä kierroksella Mariahilferillä sekä Schönbrunnissa nauttimassa kevyet lounaat hyvin Wieniläiseen tapaan: Fritattensuppea ja struudelit jälkkäriksi. Minä join lisäksi Melangen, viimeisen vähään aikaan. Hassua sinänsä, että syötiin Fritattensuppet myös heti kun olin tullut Wieniin. Ympyrä on siis sulkeutunut. :)
Kymmenen minsan päästä pitää lähteä junalle! Tämä olikin sitten viimeinen teksti suoraan tästä maasta, loput tulee ajastuksella. Pian nähdään!
Tschüss, Outi
Viimeinen ilta
Kävin Downunderissa hyvästelemässä ihmisiä :( tuntuu niin oudolta, että huomenna nukun jo omassa sängyssäni. Onneksi aika moni on tulossa huomenna samalla lennolla, joten viimeiset hyvästit jätetään vasta Helsinki-Vantaalla. Apua. Saatan ehkä itkeä silmät päästäni.
Nyt yritän torkahtaa muutamaksi tunniksi; seitsemältä ylös, aamupalalle, avainten palautus Molkelle, ja pakkauksen viimeistely. Tai no, pakkaus. Huoneen luovutuksen jälkeen on onneksi vielä aikaa ennen kuin pitää lähteä kentälle. Mun silmäluomet painaa just nyt ehkä tuhat kiloa...
<3
Seikkailuparini Henna <3
Hana
Juhani, Veronika, Vladimir :)
Why so sad?
Y-M-C-A
Ihmisiä hämärässä
Nauratti...
...kunnes Tommi aivasti suoraan mun naamalle. Kiitos! :D
Kaja ja Martijn :)
Juhanin paita
...johon Tommi piirsi liekehtivän kasipallon
Minäkin sain osuuteni
Hienot tuli :D
Kaja<3
Tommi<3
Tähän on varmaan hyvä lopettaa ;)
Nyt yritän torkahtaa muutamaksi tunniksi; seitsemältä ylös, aamupalalle, avainten palautus Molkelle, ja pakkauksen viimeistely. Tai no, pakkaus. Huoneen luovutuksen jälkeen on onneksi vielä aikaa ennen kuin pitää lähteä kentälle. Mun silmäluomet painaa just nyt ehkä tuhat kiloa...
<3
tiistai 29. kesäkuuta 2010
Viimeinen kokonainen päivä Wienissä
...on ollut varsin stressaava.
Aamulla kävin ensitöikseni hakemassa kaksi postipakettia lisää, eihän se yksi riittänyt mihinkään. Sitten pakattiinkin ne ja lähdettiin juna-ajelulle ja ja käytiin Stephansplatzilla unkarilaisessa syömässä vikat gulassit. Juna-ajelulle oli päästävä siksi, että mua ahdistaa ajatus siitä, että Wienissä on edelleen alueita ja paikkoja joissa mä en ole käynyt ollenkaan. Ottakring on yksi sellainen paikka.
Lisäksi on myös tämä mystinen junalinja S45, joka menee mm. mun kouluni ali. Toinen mystinen juttu kyseisessä linjassa on se, että sen raiteet kulkevat osittain samannäköisen rakennelman päällä kuin U6:n raiteet. (kyllä, minua kiinnostaa tällaiset liikennehistorialliset asiat! :D)
Sain myös Pandora-rannekorun etukäteisenä synttärilahjana:
Loppupäivä menikin kivasti kämppää siivoten. Vietiin kaksi pakettia postiin, 11 ja 12 kiloa, kivakiva. Huomenna lähtee siis vielä kolmas.
Palatakseni siihen stressiin - meinasin tulla hulluksi siinä siivousoperaatiossa! Sitä pikkusälää vaan riitti ja riitti. Mun piti mennä Molkeporukan kanssa Donauturmiin jäähyväisillalliselle, mutta ei ollut mitään toivoa että olisin ehtinyt mukaan. Kävin kuitenkin heittämässä ruokajämät Päiville.
Nyt pitäisi pakata loput kamat, päättää mitä laitan matkalle päälle, ja mennä Downunderiin hyvästelemään ihmisiä. En voi uskoa, että huomenna tähän aikaan olen jo koneessa. :/
Ja heti huomenaamuna joudun luopumaan tästä:
<3
Aamulla kävin ensitöikseni hakemassa kaksi postipakettia lisää, eihän se yksi riittänyt mihinkään. Sitten pakattiinkin ne ja lähdettiin juna-ajelulle ja ja käytiin Stephansplatzilla unkarilaisessa syömässä vikat gulassit. Juna-ajelulle oli päästävä siksi, että mua ahdistaa ajatus siitä, että Wienissä on edelleen alueita ja paikkoja joissa mä en ole käynyt ollenkaan. Ottakring on yksi sellainen paikka.
Lisäksi on myös tämä mystinen junalinja S45, joka menee mm. mun kouluni ali. Toinen mystinen juttu kyseisessä linjassa on se, että sen raiteet kulkevat osittain samannäköisen rakennelman päällä kuin U6:n raiteet. (kyllä, minua kiinnostaa tällaiset liikennehistorialliset asiat! :D)
Siellä ylhäällä ne raiteet kulkevat
Sain myös Pandora-rannekorun etukäteisenä synttärilahjana:
Loppupäivä menikin kivasti kämppää siivoten. Vietiin kaksi pakettia postiin, 11 ja 12 kiloa, kivakiva. Huomenna lähtee siis vielä kolmas.
Palatakseni siihen stressiin - meinasin tulla hulluksi siinä siivousoperaatiossa! Sitä pikkusälää vaan riitti ja riitti. Mun piti mennä Molkeporukan kanssa Donauturmiin jäähyväisillalliselle, mutta ei ollut mitään toivoa että olisin ehtinyt mukaan. Kävin kuitenkin heittämässä ruokajämät Päiville.
Postipakettien pakkausoperaatio, voi elämä...
Avustuspaketti Päiville!
Kun asunto ja huoneeni oli vihdoin täysin tyhjät ja siistit, oli pakko ottaa vielä muutama viimeinen kuva kodissani, jossa asuin 10 kuukautta.
Tyhjän huoneeni ovella
Jes, vihdoinkin se on tyhjä!
Ikkunalaudalla istuskelua tulee ikävä
Ja maisemaa myös!
Mun<3
Nyt pitäisi pakata loput kamat, päättää mitä laitan matkalle päälle, ja mennä Downunderiin hyvästelemään ihmisiä. En voi uskoa, että huomenna tähän aikaan olen jo koneessa. :/
Ja heti huomenaamuna joudun luopumaan tästä:
<3
Tasan 10 kuukautta sitten...
...muutin tähän kaupunkiin! Melko hullua, aika on mennyt niin kauhean nopeasti. Ja toisaalta niin moni asia on muuttunut tänä aikana.
Kiitos kysymyksistä! Vaikka niitä ei kovin paljon tullutkaan, teen niistä silti erillisen vastauspostauksen. ;) Se tulee ulos loppuviikosta, kuten myös muutama muu erikoispostaus. Aivan, blogini ei hiljene ihan vielä, vaikka itse palaankin Suomeen huomenna.
Sunnuntaista asti olen pakannut, tyjentänyt asuntoani, ja pakannut vielä vähän lisää.Tällä hetkellä olen lähettämässä kolme isoa laatikkoa (51 litraa) tavaraa postissa, siis sen lisäksi, että meitä on täällä kaksi myös viemässä tavaraa lentokoneessa. Huhhuh. Ja minä kun jotenkin luulin, että mulla on nyt paljon vähemmän tavaraa kuin silloin tullessa - heh, juuri päinvastoin, sitä tavaraa on paljon, todella paljon enemmän. Mulla on liiottelematta noin 100 kiloa tavaraa täällä. Miksi, ja mistä se kaikki on tullut????!!! :D
En siis juuri muuta ole ehtinyt tehdä, enkä varsinkaan ole ehtinyt istua tässä koneella, siksi postausten julkaisu on taas vähän myöhässä. Mutta no worries, kaikki tulee ulos heti kun vaan saan ne viimeisteltyä. :) Toivon, että se tapahtuu ennen kun lähden kotimatkalle. Mutta en lupaa mitään.
Nyt on postipaketit valmiit ja pääsen vihdoin tekemään jotain aivan muuta, ainakin hetkeksi. Viimeinen päiväni täällä! Yritän nauttia siitä, stressistä huolimatta.
Bis Später!
Kiitos kysymyksistä! Vaikka niitä ei kovin paljon tullutkaan, teen niistä silti erillisen vastauspostauksen. ;) Se tulee ulos loppuviikosta, kuten myös muutama muu erikoispostaus. Aivan, blogini ei hiljene ihan vielä, vaikka itse palaankin Suomeen huomenna.
Sunnuntaista asti olen pakannut, tyjentänyt asuntoani, ja pakannut vielä vähän lisää.Tällä hetkellä olen lähettämässä kolme isoa laatikkoa (51 litraa) tavaraa postissa, siis sen lisäksi, että meitä on täällä kaksi myös viemässä tavaraa lentokoneessa. Huhhuh. Ja minä kun jotenkin luulin, että mulla on nyt paljon vähemmän tavaraa kuin silloin tullessa - heh, juuri päinvastoin, sitä tavaraa on paljon, todella paljon enemmän. Mulla on liiottelematta noin 100 kiloa tavaraa täällä. Miksi, ja mistä se kaikki on tullut????!!! :D
En siis juuri muuta ole ehtinyt tehdä, enkä varsinkaan ole ehtinyt istua tässä koneella, siksi postausten julkaisu on taas vähän myöhässä. Mutta no worries, kaikki tulee ulos heti kun vaan saan ne viimeisteltyä. :) Toivon, että se tapahtuu ennen kun lähden kotimatkalle. Mutta en lupaa mitään.
Nyt on postipaketit valmiit ja pääsen vihdoin tekemään jotain aivan muuta, ainakin hetkeksi. Viimeinen päiväni täällä! Yritän nauttia siitä, stressistä huolimatta.
Bis Später!
RideClub - The very last time
Huhhuh mikä ilta!
Eilinen oli meidän virallinen viimeinen ilta, koska ainakin mun pitää herätä huomenna tosi aikasin enkä siksi voi enää tänään vetää pitkän kaavan mukaan. Eilen oli sitten pakko vielä kertaalleen ottaa kaikki ilo irti ja juhlia oikein pitkään ja kunnolla. Ja oli kyllä todella onnistunut ja ikimuistoinen ilta! Näin kaikkia kivoja ja ilta (tai siis yö) sai juuri niin kivan päätöksen kun vaan toivoa voi. :)
Aloitettiin sieltä RideClubilta, niillä kuuluisilla ilmaisilla drinkeillä.
Viivyttiin Ridessä yllättävän kauan (ja juotiin yllättävän monta drinkkiä), mutta lopulta jatkettiin pienemmällä porukalla Singyoursongiin laulamaan karaokea. Pakkohan sitä oli myös laulaa. Viimeinen kerta sielläkin, nyyh!
Tommi osti muuten tältä kaverilta banaanin, jolla hän sitten ystävällisesti löi minua silmään. :D
Toi mittari ei kyllä ihan tainnut toimia oikein, koska ei kukaan meistä kai ihan noin kännissä ollut.
Nyt jos koskaan ei saanut luovuttaa, viimeisten dönereitten jälkeen jatkettiin Tommin ja Juhanin kanssa vielä Gasometerille. Gasobaari oli valitettavasti kiinni, mutta me menimmekin sitten katolle juomaan kaljaa ja puhumaan paskaa. 17-kerroksisen talon katolta oli mielettömat näkymät, mutta siellä alkoi kyllä aina välillä hirvittää - ja kun joku huusi meille noin 10 kerrosta alempaa, että olkaa hiljaa, me siirryimme suosiolla matalamman F-rakennuksen katolle jossa olemme aiemminkin olleet. Siellä istuimme auringonnousuun asti. :)
Näitä hetkiä tulee niin ikävä. Kun istutaan vaan aamuun asti analysoimassa elämää ja jauhamassa muuta turhanpäiväistä (tai joskus jopa ihan järkeviäkin juttuja). Tuskin enää koskaan tulen vapaaehtoisesti valvomaan niin myöhään, varsinkaan noin kivojen ihmisten kanssa ja noin kivassa paikassa. Onneksi pääsin nauttimaan siitä vielä viimeisen kerran.
Nyt postiin ja muille asioille. Palaillaan taas myöhemmin.
Bis Später!
Eilinen oli meidän virallinen viimeinen ilta, koska ainakin mun pitää herätä huomenna tosi aikasin enkä siksi voi enää tänään vetää pitkän kaavan mukaan. Eilen oli sitten pakko vielä kertaalleen ottaa kaikki ilo irti ja juhlia oikein pitkään ja kunnolla. Ja oli kyllä todella onnistunut ja ikimuistoinen ilta! Näin kaikkia kivoja ja ilta (tai siis yö) sai juuri niin kivan päätöksen kun vaan toivoa voi. :)
Aloitettiin sieltä RideClubilta, niillä kuuluisilla ilmaisilla drinkeillä.
Kaja<3
Henna, Agnes, Veronika
Ilmeistä päätellen Tommi on just kertonut jotain härskiä tai ällöä...
Henna, Agnes ja minä :)
Napattiin Tommi mukaan
Hullut
Veronika<3
Henna<3
Tommi<3 ei tainnu tykätä mun halausvimmasta :D
Roberto ja Tommi
Päivi<3
Jaaaa lisää tuttuja hulluja :D
:)
Viivyttiin Ridessä yllättävän kauan (ja juotiin yllättävän monta drinkkiä), mutta lopulta jatkettiin pienemmällä porukalla Singyoursongiin laulamaan karaokea. Pakkohan sitä oli myös laulaa. Viimeinen kerta sielläkin, nyyh!
Agnes ei ole tyytyväinen Tommin kampaajantaitoihin?
No ihan hyvähän siitä tuli...kai? :D
Viskikolaa tölkissä? Wtf mate?
Tommi osti muuten tältä kaverilta banaanin, jolla hän sitten ystävällisesti löi minua silmään. :D
Jee!
Ennen lähtöä tsekattiin vielä promillet. Mutta kuka on kuka, ja kuka voitti? ;)
Toi mittari ei kyllä ihan tainnut toimia oikein, koska ei kukaan meistä kai ihan noin kännissä ollut.
Nyt jos koskaan ei saanut luovuttaa, viimeisten dönereitten jälkeen jatkettiin Tommin ja Juhanin kanssa vielä Gasometerille. Gasobaari oli valitettavasti kiinni, mutta me menimmekin sitten katolle juomaan kaljaa ja puhumaan paskaa. 17-kerroksisen talon katolta oli mielettömat näkymät, mutta siellä alkoi kyllä aina välillä hirvittää - ja kun joku huusi meille noin 10 kerrosta alempaa, että olkaa hiljaa, me siirryimme suosiolla matalamman F-rakennuksen katolle jossa olemme aiemminkin olleet. Siellä istuimme auringonnousuun asti. :)
Pari nappulaa
Wien by night
Paikanna kuvasta Juhani
F-talon katolla
Tuon hökötyksen katolla me olimme aluksi
Fiilistelyä
Landstrassella
Näitä hetkiä tulee niin ikävä. Kun istutaan vaan aamuun asti analysoimassa elämää ja jauhamassa muuta turhanpäiväistä (tai joskus jopa ihan järkeviäkin juttuja). Tuskin enää koskaan tulen vapaaehtoisesti valvomaan niin myöhään, varsinkaan noin kivojen ihmisten kanssa ja noin kivassa paikassa. Onneksi pääsin nauttimaan siitä vielä viimeisen kerran.
Nyt postiin ja muille asioille. Palaillaan taas myöhemmin.
Bis Später!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
