Halloween

Tänäviikonloppuna juhlitaan halloweenia! Eilen oli yhdet bileet joissa oltiin, tänään piti mennä toisiin mutta ei millään jaksettu. Hyvä niin, sillä eilinen asuni oli niin silmiinpistävä että tänään sitä olisi pitänyt muuttaa jotenkin - eihän kaksiin bileisiin voi tismalleen samassa asussa mennä ;) Mun asuni aiheutti muutenkin hämmennystä, yksikään mun kavereista ei tunnistanut mua heti! No olinhan mä vähän oudon näköinen, mutta en kai nyt sentään niin oudon?

Tässäpä siksi pieni kilpailu: ketä minä esitän?
Fredric oli muuten oopperan kummitus jos joku ei hogannut.

Vakava

Ei niin vakava

Itse bileissä

No tässä on jo ehkä otettu pari...

Errrrin ja minä

"Virallisen" valokuvaajan nappaama otos, tai oikeastaan yksi monista

Kotimatkalla haukattiin tietenkin pizzaschnittet, en olekaan pitkään aikaan syönyt niitä.


Eilinen tiivistettynä: mulla oli aamulla luento, iltapäivällä käytiin hankkimassa asut, syömässä maailman parhaita gnoccheja ja leffassa katsomassa Up - oli muuten järjettömän hyvä, siis ihan oikeasti, ei pelkästään Outin omalla mittapuulla. Nauroin ihan hulluna :D

Tämä päivä tiivistettynä: nukuttiin pitkään, käytiin Schönbrunnissa kävelyllä vaikka olikin vähän harmaata, ja löydettiin meidän pieni ja "salainen" kahvipaikka puiston kätköistä jossa käytiin viimevuonnakin. Nautittin melanget ja apfelstrudelit oikein wieniläiseen tapaan.
Sitten palattiin keskustaan ja käytiin syömässä. Ja nyt ollaan kotona. :)










Huomenna se jännä päivä vasta onkin, päätettiin nimittäin lähteä Salzburgiin! Ollaan mietitty sitä koko päivä koska Sara, Heidi ja toinen Katrien on lähössä sinne yheksi yöksi. Mä haluan nähdä paikan ja oon monta kertaa meinannu lähteä noiden tyttöjen kanssa reissuun mutta aina on tullut jotain muuta, mutta nyt päätettiin että lähdetään. Aamulla aikaisin matkaan ja maanantaina vasta takaisin. Toivottavasti tulee kiva reissu, huomenna kun sattuu olemaan eräs päivä... ;)


Loppukevennykseksi saatte kuvan kahvipaikan pitsiverhosta.

Huomatkaa huurtunu ikkuna taustalla!

2 kuukautta takana

Tänään 29.10. olen asunut jo kaksi kuukautta täällä Wienissä! Aika menee edelleen tosi nopeesti, ja pian olenkin jo taas kotona. Itseasiassa 7 viikon ja kahden päivän kuluttua jos tarkkoja ollaan.
Tämän merkkipäivän kunniaksi kerron teille taas fiiliksiäni ja myös hieman selviytymisohjeita ulkomailla asumiseen.

Jotkut asiat ovat muuttuneet sitten ensimmäisen kuukauden yhteenvedon. Ensinnäkin Wien ja tämä asunto ovat alkaneet tuntua enemmän kodilta; mua ei enää ahdista jos en näekään kavereitani jokaikinen päivä, joskus jopa pysyttelen mieluummin kotona kuin lähden ihmisten ilmoille. Ei tämä silti samanlainen koti tule koskaan olemaan kuin Helsinginkotini, mutta ihan hyvä kakkonen.

Kaverit ovat edelleen tärkeitä, mutta olen myös laajentanut repertuaariani. Niin paljon kuin enkkutytöistä tykkäänkin, välillä niidenkin seura voi tulla korvista ulos :D kulttuuri- ja ikäero tuntuu niiden seurassa joskus suuremmalta kuin se todellisuudessa onkaan. Enkä tunne olevani mitenkään velvollinen olemaan pelkästään niiden kanssa, vaikka välillä musta tuntuukin ettei ne tykkää kun vietän aikaa muiden kanssa tai osallistun ESN:n retkille. Puoli vuotta on kuitenkin liian lyhyt aika moisten asioiden miettimiseen. Täällä on niin paljon kivoja ihmisiä etten halua vältellä niiden seuraa vain siksi että pelkäisin loukkaavani oman porukkani tuntemuksia. :)

Ja siinä se yksi iso asia taas tulikin, kulttuurierot! Päivä päivältä olen varmempi siitä, että Suomi on maailman paras maa ja suomalaiset ihania ja huomioonottavia ihmisiä. Ja ainoita jotka osaavat ajatella! Ensimmäisen kuukauden jälkeen olin aivan ihmeissäni, mutta nyt en jaksa enää edes hämmästellä erimaalaisten ihmisten kummallisia tapoja; olen jo täysin tottunut tähän interkulturellisuuteen (mikä sana, haha). On varmaan outoa palata Suomeen, "normaaleiden" ihmisten pariin :D ja jos Suomessa tapaan ärsyttävän ihmisen, mietin jatkossa varmasti, onko se ärsyttävä niin kuin ranskalaiset, espanjalaiset, italialaiset, englantilaiset, amerikkalaiset, saksalaiset, vai jopa niin kuin irlantilaiset........

Suurin osa tuntemistani ihmisistä on täällä vuoden ja mä olen koko ajan yrittänyt miettiä että pitäiskö mustakin nyt tuntua siltä, että haluisin olla täällä vuoden. Mutta missään vaiheessa ei ole kyllä tullut sellasta fiilistä et haluisin jäädä pidemmäksi aikaa. Luulen että puoli vuotta on mulle aivan riittävästi, vaikka onhan tää "once in a lifetime" tilaisuus. Oon jopa nähnyt painajaisia siitä että olen täällä vielä keväälläkin - eiköhän se ole aika selvä merkki :D

Koulu! Tärkein meinasi unohtua, siis se että mun varsinainen opiskeluni täällä on alkanut sitten viimeisen yhteenvetoni. Suurin ero jonka olen huomannut Suomeen verrattuna on vuorovaikutus opettajan ja opiskelijoiden välillä; kun kotona menen kurssille, sen alussa kerrotaan tarkasti mistä tässä kurssissa on kyse ja mitä meiltä odotetaan, täällä sen sijaan kaikki kurssit ovat alkaneet keskustelulla siitä, mitä opiskelijat haluaisivat kurssilta, ja kurssi muodostuu sen mukaan. Lisäksi pidän erittäin positiivisena sitä, että kurssit ovat hyvin yksinkertaisia ja vähätöisiä. Tuntuu vähän oudolta kun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin käydä luennoilla ja lukea tentteihin. Ja niihin tentteihin on vielä aikaa.... ;) (jottette pitäisi mua ihan patalaiskana niin mainittakoot että kertaan kyllä aina päivän päätteeksi muistiinpanoni)

Toivon etten nyt unohtanut mitään oleellista tästä kivasta pikku listastani. Se täytynee ehkä mainita, ettei saksantaitoni ole juuri kohentuneet. Kyllä mä edelleen asioin saksaksi, mutta siihen se sitten jääkin. Ja onhan mulla pari saksankielistä kurssiakin joista aion kyllä selvitä kunnialla!

Sitten voinkin siirtyä seuraavaan osioon, nimittäin selviytymisoppaaseen.
Kuinka selvitä hengissä vaihtariajasta:


1. Verkostaudu

- Kerää ihmisiä ympärillesi! Älä jää yksin kotiin nyhjöttämään vaan osallistu kaikkiin mahdollisiin bileisiin ja muihin kissanristiäisiin, varsinkin alussa. Sitten kun olet muodostanut vankan verkoston ja tunnet kaikki tärkeät ja "tärkeät" ihmiset, voit hyvillä mielin jäädä myös kotiin nyhjöttämään - kaverit eivät katoa mihinkään vaikkette joka päivä keksisikään mitään päätähuimaavaa.
-Joskus on hyvä myös katsoa oman piirinsä ulkopuolelle...

2. Silta kotimaahan

- Pidä jonkinlainen yhteys kotimaahan. Mä luen uutisia netistä, mulle lähetellään paketteja (Kauneus&Terveys, maailman paras lehti btw), kirjottelen maileja, syön suomalaista suklaata, salmiakkia, hapankorppua... voi kun saisin muuten lisää suomalaista ruokaa!
-Viimeistään nyt olen myös jäänyt koukkuun muotiblogeihin...
-Ehkä yksi parhaista jutuista on että Salkkareita voi katsoa netistä. Missä mä olisinkaan ilman niitä? :D



3. Kaveri

-En olekaan tainnut esitellä teille uutta ystävääni joka tarttui mukaani Tukholman lentokentältä viimeisillä kruunuillani. Hänellä ei varsinaisesti ole nimeä, mutta olkoon hän tässä yhteydessä Herra Kiraffi. Hän lievittää joskus pahinta halipulaa ;>


4. Avoin mieli

-Vaikka kaikki tuntuisikin olevan täysin sanonko-mistä, etkä ymmärrä mitä edes teet täällä hornan kuusessa jossa kaikki puhuvat jotain kamalaa kieltä, avoin mieli auttaa aina. Et ole siellä (onneksi) loppu elämääsi, joten pidä katse tulevaisuudessa ja huumorintaju kytkettynä päälle. Se auttaa kummasti.




Pitääkseni teidät ajan tasalla kerron lyhyesti eilisestä:
Fredricin lento oli kymmenen minuuttia myöhässä, mikä tietenkin ärsytti mua suuresti. :D sitten kipin kapin junalle ja junalla kohti Pratersternia. Napattiin ohimennen kiinalaista mukaan ja tultiin kotiin syömään. Olin kutsunut ihmisiä tänne yhdeksäksi ja ensimmäinen vieras Tommi tulikin jo paria minuuttia yli. Sen jälkeen ihmisiä alkoi virrata tasaiseen tahtiin ja pian olikin jo tupa täynnä. :)

Laskujeni mukaan täällä oli 15 ihmistä!

Täältä mun luota jatkettiin Charlie P:hin laulamaa karaokea. Minähän en tietenkään laulanut, mutta esim. Tommi veti aika hyvin. Myös Lizzie, Sarah ja Heidi olivat laulaneet mutta me oltiin poistuttu jo siinä vaiheessa kotiin.

Happy couple <3

Tänään käytiin sitten meidän lemppari aamiaispaikassa, vaikkei sieltä enää sitä karibialaista aamiaista saakkaan. Sweet paris on myös oikein herkullinen.
Ja sitten mä kävin maksamassa laskettelureissun, Nassfeld kutsuu 11.-13.12. !


Kohta mennään Saran ja Heidin kanssa meksikolaiseen syömään.
Tschüss baba! :)

Iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih

Tänääntänääntänääntänäääääääääään tulee Fredric :)))))))))))

Vielä pitäisi malttaa puuhailla kaikenlaista ennen kun menen sitä vastaan kentälle, lento tulee siis klo 18.55. Mulla on luentokin vielä 15.30, en ymmärrä miten pystyn keskittymään. Olen tänään käynyt jo kaksi kertaa kaupassa - pirun kärryt! Yritin kerrankin käydä jossain toisessa kaupassa, mutta mun kärrylaite ei sopinutkaan niiden kärryihin. Yritin myös kaikilla mahdollisilla kolikoilla monia eri kärryjä, mutta ei niin ei. Lopulta päädyin menemään taas lähi Billaani. Jonossa järkytin pikkupojan (okei ehkä 12-13v) joka kysyi et voisko se mennä mun edelle kun sillä on vain kaksi asiaa, ja mulla oli siis ehkä viisi. En tienny mitä sanoa saksaksi joten tyydyin vaan mulkoilemaan vihaisesti, haha.

Cleaning ladiesit kävi tänään joten meidän pitäisi olla nyt covered. Mähän en tietenkään maksa mitään Fredricistä, siivoajien välttely on meidän lempiharrastus...

Illalla on myös pienimuotoiset kestit täällä mun luona koska haluan Fredricin tapaavan mun kaverit ja osa niistä lähtee viikonlopuksi kotiin (miksi, oi miksi, en tiedä!). Saa nähdä mitä irkku tykkää :D


Saatan myös joutua pitämään pienen blogihiljaisuuden koska mulla on ehkä parempaakin tekemistä koko loppuviikon, esim. olla F:n kanssa :>

Joten palaillaan astialle!
<3

Bad habits....

Paluu arkeen!

Tänään olin taas pitkästä aikaa koulussa. Ensimmäinen luentoni oli englanniksi, mutta aihe oli tänään niin monimutkaista genetiikan tilastoa että välillä meni vähän yli hilseen. No mitäs pienistä. Toisena luentona mulla oli se, jota en viime viikolla löytänyt, siis ihmisen ekologiaa saksaksi; varmasti ihan mielenkiintoinen kurssi, jos vain ymmärtäisin jotain.... ihan selvää saksaa se mies kyllä puhui mutta ei mitäääään käsitystä että mitä. Istuin kuitenkin kiltisti luennon loppuun, lähinnä siksi etten kehdannut poistua. Keskittymistäni häiritsi myös erittäin suuresti kaksi koiraa salissa... en oikein ymmärrä miksi tässä maassa saa ottaa koiran mukaan ihan mihin vaan, mutta ei se ainakaan mua ole haitannut. ;)

Koulun jälkeen olinkin sitten vähän tuhma ja menin shoppailemaan. Olen aina pitänyt KFC:stä (pikaruokapaikka) mutta koko täälläoloaikanani en ole käynyt Wienin KFC:ssä. Tänään sitten repsahdin kun kuljin sen ohi ja päätin että nyt on sen aika. Söin jonkinlaisen kanatortillan, oli niin hyvää.
Kerroinkin teille viime viikolla ihmetyksestäni Bipaa ja Dm:ää kohtaan; noh, tänään löysin kokonaisen tavaratalon samalla periaatteella. Yhdessä kerroksessa oli pelkkää kosmetiikkaa ja muissa kerroksissa oli sitten muita naisille suunnattuja juttuja, ja alimpana tietenkin ruokakauppa. Hullaannuin siellä kosmetiikkaosastolla koska siellä oli ihan tajuttoman halpaa. Löysin muutaman kivan pienen jutun, ja kaikki oli alle 2 euroa. Välillä tosiaan myös pidän tästä maasta

Sarjassamme maailman tyhmimmät väärinymmärrykset. Tänään piti olla halloween bileet Down underissa, joka on siis perinteinen tiistaipaikka ja siksi bileet on jo tänään halloween teemalla. No, facebookissa liikkui tossa iltapäivällä huhu että bileet olis peruttu, koska yliopistolla on joku kumma protesti menossa. Puhuin sitten muutaman ihmisen kanssa ja kaikki sanoi että joo, bileet on peruttu, onpas tylsää. Olin tietenkin tosi ärsyyntynyt koska olin siinä vaiheessa jo valmistautunut ja melkein lähdössä. Meninkin sitten vaan Lizzielle juomaa teetä ja Sarah tuli sinne kans.
Heti kun olin matkustanut koko matkan Simmeringiin, joka on toisella puolella kaupunkin, mulle selviskin tän jutun pointti. Päivittelin Lizzielle, että mitä hittoa, miten joku protesti yliopistolla voi vaikuttaa bileisiin Down underissa. "Mikä Down under? Siis ne uusien opiskelijoiden bileet on peruttu, emmä mistään muista bileistä tiedä". Tässä vaiheessa olisin halunnut vähintäänkin huutaa. Mun kaverit ei näytä millään saavan kaaliinsa, että mä en edelleenkään opiskele pääyliopistolla, joten jos siellä on jotkut bileet uusille opiskelijoille, mä en voi olla niistä tietoinen. Koko ajan kun oltiin puhuttu "bileistä", oltiinkin puhuttu eri bileistä; mun kaverit ei missään vaiheessa olleet menossa sinne Down underiin, koska niiden mielestä sinne ei ollut menossa ketään. Huoh.
Minä hörppäsin teeni ja hyppäsin takaisin metroon. Loppujenlopuksi en ollut Down underissa kovinkaan kauaa, koska siellä haisi niin pahalle :DD en tiedä miksi. Ja vähän oli myös yksinäistä kun kaikilla tutuilla vaikutti olevan joku seuralainen...

Sellasta siis tänään, mutta huomenna on jo oletettavasti parempi päivä koska FREDRIC TULEE HUOMENNA! :)))))
Tuskin tarvitsee edes sanoa että olen innoissani.

Vapaapäivä

Ihanaa, vapaapäivä! Tänään on joku pyhäpäivä täällä Itävallassa, ei kyllä aavistustakaan että mikä. Mutta ihanaa että sattui just maanantaiksi, ne ku tunnetusti on mun viikkojen rankimpia päiviä. Ja varsinkin kun eilen tultiin vasta illalla sieltä Prahasta niin oli mahtavaa nukkua niin pitkään ku huvitti; olin nimittäin illalla niin kuoleman väsynyt ettei mitään rajaa.

Harmi kylläkin ettei kaupat ole tänään auki, teki nimittäin mieli mennä shoppailemaan. Sen sijaan meninkin sitten katsomaan Joutsenlampea! Sisälle ei kylläkään menty vaan istuttiin ulkona kahvikuppien kanssa. Oopperan ulkopuolella on iso screen ja sen edessä penkkirivejä, sinne voi ihan ilmaiseksi mennä katsomaan :) ja kuva tulee tietenkin suorana oopperan sisältä. Oli hyvä baletti, mutta täytyy kyllä googlettaa että mitä siinä oikeastaan tapahtui... krhm.

(tämän kuvan nappasin Julielta; ehkä olen nyt sitten tekopyhä, who cares)

On se kumma kun vanhuus ei kertakaikkiaan tule yksin; vieläkin olen väsynyt viikonlopun jäljiltä. Enhän mä nyt ihan hirveästi siellä Prahassa nukkunut, mutta kyllä luulis että yks 12 tunnin yö jossain tuntuisi. Mutta ei niin ei, väsymys on taas kaamea. Onneksi huomenna koulua vasta klo 11 niin taas ehtii nukkua ihan kunnolla. Ja jos vaikka sen jälkeen menisi shoppailemaan ;>


Taas saatte viikonlopun loppukevennyksen jäljessä: paikallista luomujugurttia, johon ei ole lisätty mitään ja joka maistuu taivaalliselle. Täytyy kyllä sanoa että I'm in love.





p.s. näin viimeyönä unta Islasta - oliskohan se ollut vihdoin ja viimein joku vinkki? ;)

Praha

Oli niin hauska reissu että!
(Varoitus: sisältää yliannostuksen kuvia)

Perjantaiaamuna heräsin klo 4 ja keittelin itselleni aamupuuron; pitäähän pitkään bussimatkaan jotenkin varautua. Yritin olla kovin hiljaa ettei irlantilainen heräisi, onneksi sillä on hyvät unenlahjat. Varttia yli viisi lähdin suunnistamaan yliopistolle jossa meillä oli tapaaminen. Siellä olikin jo tuttuja kasvoja, esimerkiksi suomalaiset Henna, Tommi ja Wilhelm. Ja toki muitakin.

Bussin startatessa oli vielä pimeää joten yöunien jatkaminen ei ollut kovin vaikeaa. Myöhemmin kuulin että takanani istuneet Henna ja Agnes olivat olleet hereillä ja hihitelleet kaikille muille jotka nukkuivat sikeästi, oli kuulemma aika hassu näky :D
Pysähdyttiin pari kertaa matkan varrella, ekan kerran Itävallan ja Tsekin rajalla. Ostin vähän evästä. Sen jälkeen pysyinkin hetken hereillä ennen kuin uni maistui taas. Täytyy kyllä sanoa että eron huomasi heti kun tultiin Tsekin puolelle; tie muistutti mua vähän Romanian teistä.....

Vihdoin ja viimein joskus yhdentoista paikkeilla saavuttiin Prahaan - näky oli upea! Oon kyllä kuullut että Praha on nätti kaupunki mutta en olisi kyllä uskonut ennen kun näin itse omin silmin. Itäeurooppalaisuus kun ei yleensä ole synonyymi nätille....
Asetuttiin hostelliimme (Hostel Marabou btw) jossa meidät jaettiin huoneisiin; muutama 14 hengen huone. Aluksi se kuulosti oudolta, koska mun mittapuulla 6-8 hengen huone on jo iso, mutta itseasiassa niin iso huone osottautui oikein kivaksi. Tai no, ehkä me oltiin ainoita joilla loppujenlopuksi oli kivaa, kun satuttiin olemaan ainoat yöeläjät siinä huoneessa... mutta siitä lisää tuonnempana.

Hostellin seinä

Jännittävä sisustus, must say

Näkymä hostellin ikkunasta

Meille ei missään vaiheessa kerrottu koko viikonlopun suunnitelmaa, vaan tietoa tuli pienissä paloissa. Tässä vaiheessa meille kerrottiin, että söisimme nyt lounaan hostellilla ja tunnin päästä lähtisimme tutustumaan Juutalaismuseoon, ja sen jälkeen meillä olisi vapaa-aikaa ennen illallista. No lounas oli vain noin miljoona pizzaa jotka oli tilattu hostellille, mutta ruokaa toki sekin. Meille jaettiin myös kartat joihin oli valmiiksi merkattu tapaamispaikat, joskin mä en koskaan saanut sitä versiota.



Pizzojen jälkeen lähdettiin sitten bussilla kohti Juutalaismuseota; bussistakin huokui sitä itäeurooppalaista tunnelmaa... ihmettelin, et miks meille on valittu nimenomaan joku juutalaismuseo, mutta ilmeisesti se on aika tärkeä nähtävyys Prahassa. Eikä kyseessä suinkaan ollut vain yksi museo, vaan se käsitti koko entisen juutalaiskorttelin ja alueella oli siis useampi vanha, museoksi muutettu syynagooga. Kierros oli oikein mielenkiintoinen, tosin oppaan englanti oli valillä hieman arveluttavaa. "Tämä on viimeinen kohteemme, tämän jälkeen voitte ruostua".

Agnes & Henna

Kaikki ottaa kuvaa samasta kohteesta:

Maisel synagooga, kierroksen aloitus

Seuraava synagooga, en enää muista nimeä

Vanha juutalaisten hautausmaa

Lainakipat

Uusvanha synagooga

Franz Kafka

Espanjalainen synagooga, kierroksen lopetus ("After this you can rust")

Hassuja koirapatsaita

Kierroksen jälkeen oltiin sen verran poikki että lähettiin hostellille ottamaan power napit. Siis päikkärit suomeksi. Ketään muuta ei vielä siinä vaiheessa näkynyt hostellilla, mikä ei tietenkään haitannut meitä mitenkään. Ketään ei kuitenkaan näkynyt edes siinä vaiheessa kun oltiin jo lähössä illalliselle, joten olimme hieman ihmeissämme. Myöhemmin meille selvisi, että osa porukasta oli mennyt suoraan kierroksen jälkeen teatteriin. Mitä v.....? :D Selvästikin hieman erilaisia ihmisiä kuin me, krhm. Ja tämä käsitys vain vahvistui matkan edetessä.

Pojat vetää sikeetä

Mun sänky, tuo alempi siis

Henna ja Agnes :D

Wilhelm ja Tommi

Joku öllimölli

Ratikassa

Henna ja minä

Illallinen oli muuten varsin mielenkiintoinen. Ensinnäkin me viisi (minä, Henna, Tommi, Wilhelm ja latvialainen Agnes) istuttiin omassa pöydässä koska suurin pöytä oli jo täynnä. No mikäs siinä. Syötiin piffit ja oli oikein hyvää, mutta jälkiruoaksi piti tilata talon erikoisuus, nimittäin olutjäätelö. Tässä vaiheessa voin päästää teidät jännityksestä ja paljastaa että se oli just niin pahaa miltä se kuulostaakin. Jäädytettyä kaljaa ja kermavaahtoa, hyi v.....u. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta tässä yhteydessä se on enemmän kuin tarpeen. Urhoollisesti yritettiin tyhjentää lasejamme mutta lopulta kaikki jätettiin ne syömättä. Onneksi ei ollut kovin kallista lystiä, tulipahan nyt ainakin kokeiltua. Siis pikku vinkki: jos menette Prahaan, älkää missään nimessä maistako olutjäätelöä, se maku vainoaa teitä ikuisesti.

Pojat odottelee ruokaa

Oli siellä muutama muukin matkalainen

Tommin piffi

Minun piffi

Jaksoimme vielä olla innoissamme

Näyttää herkulliselta

Tunnelma tiivistyy...

... juu ei


Poikien ilmeet kertoo kaiken

Illalliselta palattiin hostellille ja käytiin lähiputiikissa ostamassa vähän virvokkeita. Meidän iloksemme sieltä sai ihan oikeaa Koskenkorvaa, niin pakkohan sitä oli ostaa. Sitä nautimme hostellihuoneessamme kaikessa rauhassa, kunnes muut huoneen asukkaat ilmoittivat, että ovat varmaankin pian menossa nukkumaan, että jos voisimme siirtyä sitten jonnekin muualle. Kello oli 11 illalla. Silmiämme pyöritellen siirryimme yleisiin tiloihin - ja kappas, siellä aika vierähtikin kivasti ja yhtäkkiä jäljellä oli enää me 5 ja kello oli neljä. Sitä ennen oli pelattu biljardia ja rupateltu kaikista maailman asioista. Sitten kömmimme nukkumaan.

Tätä housumuotia emme varmaan koskaan tule ymmärtämään....

Oli pakko ottaa kuva, älkää kysykö miksi

Pikku yllätys Martijnille (hollantilainen ystävämme)


Mikä Tommia mietityttää

Alakerran kutunurkka, lol

Tästä alkoi eräs missio


Tommi hieroo partaansa...

...hävitessään naiselle ;)



Wilhelm näyttää miten pelataan

Lauantaina saimme nukkua pitkään, kävimme aamupalalla ja jatkoimme pötköttämistä. Päivän ohjelmassa oli kaupunkikierros ja Charles bridge, ja sitä ennen päätimme käväistä ihan pikkuisen kaupungilla.

Konflikti?

Poliisisetiä

Ratikkakahvila

Psykedeliaa


Hassu pallo

Ratikkaa odotellessa

Sieltä se tulee!

Myöskin lauantain kierros oli varsin mainio ja maisemat todella upeat :) välillä keskittyminen kuitenkin herpaantui ja meidän jutut muuttui vähän levottomiksi... haha. Kertoisin mielelläni jotain faktoja joita opimme kolmetuntisen kierroksen aikana, mutta valitettavasti mieleeni ei jäänyt ensimmäistäkään. Ja sitäpaitsi kukaan ei koskaan oikeastaan kertonut, mikä tulee olemaan kierroksen kohokohta tai mitä ylipäänsä olemme menossa katsomaan. Mutta eiköhän nämä kuvat kerro tarpeeksi; osaavat ainakin kuvailla näkymää paremmin kuin minä.

Busted...

Joku tärkeä rakennus

Ensimmäinen vilaus siitä upeasta maisemasta

Joku toinen tärkeä talo

Vartijasetä

Kirkko

Kivoja kuvia

Tämä oli joku rakennus "sinkkunaisille"

Kiinnostuneita ihmisiä

Pilkahdus maisemasta

Ja vihdoin itse maisema

Häät!

Hassuja lintuja

Varo laulavia miehiä?

Charles bridge

Söpö talo

Epäilyttävä patsas?

Hassu pallo jälleen kerran

Polkuveneitä!

Astronominen kello

Joku pääaukio

Lauantaina jouduimme ruokkimaan itse itsemme ja kierroksen jälkeen menimmekin johonkin perinteiseen tsekkiläiseen ravintolaan; minä tosin otin gnoccheja koska heillä ei ollut sitä mitä alunperin olisin halunnut. Mutta gnocchit toimii aina, niin myös Tsekeissä.

Tommi, minä, Wilhelm

Jälkkäriksi turvallinen irishcoffee - ainoa irlantilainen asia josta pidän

Illalla meillä oli pre-partyt hostellilla, mutta täytyy kyllä sanoa ettei ollu kovin kummosta :D onneksi osasimme viihdyttää itseämme ja keskenämme meillä oli taas oikein hauskaa.
Koska minä olen niin palvelualtis ja Tommi niin lämminsydäminen mies, musta tuli jossain vaiheessa sen jalkavaimo :DDD erittäin vaikea inside-läppä selitettäväksi... No kaikessa hauskuudessaan jotkut erehtyivät sitten luulemaan meitä pariskunnaksi (No, no definately not) siitäkin huolimatta että Tommi esitteli mut lisänimellä cold bitch (tästä voin paljastaa sen verran että nimi juontaa juurensa enemmänkin siitä että mulla on aina kylmä, eikä niinkään mun persoonastani). Hauskaa siis oli, vaikka huumorin taso oli mitä oli ;)

"Lihava setä opettaa neidille biljardia" kuten Tommi itse kommentoi tätä kuvaa (nappasin Hennalta!)

Olen erittäin kiinnostunut tietämään, mikä on "Anagrammi kirjakauppa"

Lauantai-illan päätteeksi lähdettiin vähän ulkoilemaan. Tsekin käsitys yöbusseista oli kuitenkin yllätys; yksi bussi kerran tunnissa. Päädyimme sitten kävelemään keskustaan, aikaa kului kokonaiset puolitoista tuntia. Aivan kun tämä ei olisi ollut riittävästi, piti muhun tietenkin iskeä joku kaamea heikotus just kun oltiin menossa baariin sisään. En ollut edes kovin hubalassa, joten siitä kyseinen olotila ei ainakaan johtunut. Ehkä oon vaan allerginen alkohlille tai jotain, haha. No siinä tilanteessa ei kyllä paljon naurattanut kun huippas niin helkkaristi ja jalat oli ihan makaroonia. Tommi sitten ystävällisesti vei mut taksilla takaisin hostellille... yritin kyllä kieltäytyä mutta hän ei kuulemma missään nimessä antais mun mennä yksin. Olen hyvin kiitollinen. :]

En kuitenkaan uskaltanut mennä nukkumaan koska olo oli niin outo, joten päädyin kyhjöttämään sohvalla mehulasi kourassa. Wilhelm oli itseasiassa palannut hostellille jo aikasemmin, ja onnistunut saamaan riidan aikaiseksi yhden ranskalaisen tytön kanssa. Ranskiksethan eivät tunnetusti ole kieli-ihmisiä, he kun olettavat, että ranskalla pärjää, ranska on maailman kieli. Wilhelm oli sitten kohteliaasti yrittänyt sanoa, että on se sääli, etteivät he puhu englantia, kun on niin vaikea kommunikoida ja ymmärtää muita ihmisiä kun ei ole yhteistä kieltä. Tästä se tyttö oli tietenkin vetänyt herneen nenuunsa. Mun mielestä tilanne oli erittäin huvittava, ja tilannetta vaan paransi se, ettei me voitu selittää sille tytölle, ettei Wilhelm mitään pahaa tarkoittanut, koska sen tytön englannintaidot olivat niin rajalliset. How ironic. Lopulta Wilhelm kuitenkin totesi, että kaikki ranskalaiset on ihan perseestä (yhdyn tähän mielipiteeseen) ja jatkoi istumistaan erittäin mairea hymy kasvoillaan. Haha.
Koska mulla ei tässä vaiheessa ollut enää kameraa mukana, nappasin nämä kaksi kuvaa Martijnilta.






Mä saatoin myös saada muutaman vihamiehen matkan aikana, koska ravasin yön aikana useamman kerran meidän huoneessa, ja kaikki muut siis nukkuivat. Eihän se mun vikani ole että niillä on niin huonot unenlahjat...!

Vihdoin joskus viiden aikoihin kömmittiin taas sänkyihimme. Aamulla jälleen aamupala ja tavaroiden pakkaus. Suurin osa meidän huoneen asukeista olivat jo poistuneet siinä vaiheessa kun me herättiin. Itseasiassa havahduin seitsemältä kun luulin Tommin seisovan mun sängyn vieressä; se olikin yksi aasialainen tyttö joka nukkuin mun yläpuolella.... mustat pitkät hiukset, helppo erehtyä ;) mutta haloo, seitsemältä, sunnuntaiaamuna??? Käänsin kylkeä ja jatkoin unia.

Hostellihuoneemme sunnuntaiaamuna; kaikki muut ovat jo poistuneet

Meillä oli yhteinen lounas ennen lähtöä takaisin Wieniin, ja ennen sitä mentiin Hennan kanssa shoppailemaan. Kauppoja kyllä löytyi mutta hintataso ei huokunut sitä itäeurooppalaisuutta jota olisin kaivannut... ostin kuitenkin yhden villatakin, paidan ja saappaat. Sekä tietenkin vähän turistikrääsää ;>




Lounas olikin sitten aika vitsikäs. Buffetpöytä, josta löytyi kaikkea mahdollista sushista simpukoihin. Lihat tulivat suoraan pöytään, aivan kuin brasilialaisissa veistelyravintoloissa. Tosin siellä en muista maistaneeni kanan sydäntä, mutta nyt sitäkin on kokeiltu... Moneen kertaan totesinkin Hennalle, että Brasiliassakin oli muuten sitä ja tätä ja tota. Kunnes ehkä tunnin mussuttamisen jälkeen tajusin, että hetkinen, tämä ruoka, nuo kuvat seinällä.... onkos tämä brasilialainen ravintola??? Ja olihan se. Tunsin itseni taas niin älykkääksi.

Tämäkään ei soittanut kelloja

Ja tätä en tietenkään ollut huomannut tullessa

Vihdoin päästiin lähtemään takaisin Wieniä kohti ja bussissa uni maistui taas.

Kotiinpaluu ei vaan ollut niin ihana, tää kämppä on taas sen tason läävä ettei mitään rajaa... irkku oli jättänyt huoneensa oven sepposen selälleen, oli pakko ottaa pari paparazzi kuvaa (en aio julkaista niitä täällä, voin esittää ne sitten kotiinpalattuani jotta ymmärrätte mistä olen puhunut). Mutta karseelta siis näytti ja myös haisi; kärpäsiä lentelee ympäriinsä. Nice.

Nyt oon kyllä niin poikki ja puhki että pakko mennä nukkumaan, mutta yhden asian haluan vielä jakaa kanssanne: lauantaina ohitin tämän syksyn puolivälin! 8 viikkoa takana, 8 vielä edessä ennen kun tulen jouluksi kotiin. Tai siis nyt enää 7 viikkoa ja 6 päivää. :)))


Wien hiljenee.
Bis morgen <3