Koko vuoden yhteenveto

Onpas haastavaa summata yhteen kaikki Wienissä viettämäni 10 kuukautta.

Itseasiassa koko vuoden voi jakaa kolmeen osaan: oli syksy, oli tammikuu, ja sitten oli tämä kevät. Miksi erotan tammikuun kaikesta muusta johtuu monestakin syystä. Silloin oli vielä talvisemesteri ja vanhat ihmiset, mutta oltiin kuitenkin jo tämän vuoden puolella. Ja muutenkin se oli aivan erilaista aikaa sekä syksyyn että loppukevääseen verrattuna.


Aloitetaan analysointi ihan alusta.

Saavuin Wieniin lauantaiaamuna 29.8. 2009 seuranani äitini Hilkka. Hän oli mukana, jotta sain enemmän tavaraa koneeseen. Sitä tavaraa oli silti aivan liikaa, yksin en olisi siis millään selvinnyt. Keskiviikkoon asti eli ensimmäiset 4 yötä asuin hotellissa Pratersternin lähellä, ja tiistaina 1.9. sain avaimet uuteen kotiini ÖAD:n asuntolaan osoitteeseen Molkereistrasse 1/100/1, 1020 Wien. Huoneeni oli kahden hengen soluasunnossa, ja muuttaessani sisään kämppikseni ei ollut vielä saapunut. Asunto oli viidennessä kerroksessa (suomalaisella systeemillä kuudennessa) ja ikkunastani näkyi Riesenrad - rakastuin siis huoneeseeni heti. Samana päivänä alkoi myös kielikurssi - edellisenä päivänä oli jo ollut tasokoe, jonka perusteella meidät jaettiin ryhmiin.

Suurimman osan ihmisistä tapasin ensimmäisen kerran legendaarisella RideClubilla 31.8.2009 On tosi outoa ajatella, että ne ihmiset jotka silloin tapasin, ovat niitä samoja joista tuli melkeinpä parhaimpia ystäviäni paljon, paljon myöhemmin! Ja pakko myöntää, että mua hieman häiritsee, etten edes muista, milloin ensimmäisen kerran tapasin esimerkiksi Tommin. Kai se tapahtui myös tuona ekana maanantaina, tai sitten keskiviikkona Locossa.
Jo saman viikon perjantaina oli ensimmäiset isot bileet. Syyskuu meni muutenkin juhliessa: aamupäivät olimme kaikki kielikurssilla, ja iltaisin suuntasimme ulos. Ensimmäisen kolmen viikon aikana ei paljon tullut nukuttua, ja varmasti kaikki sairastivat myös jossain vaiheessa sen kuuluisan Erasmus-flunssan, minä myös.

Heidi, minä, Ella ja Sara 31.8.2009

Tommi, (Sergio), Veronika, Mikko, Wilhelm, Juhani - ihmiset, joista tuli parhaimpia ystäviäni paljon myöhemmin! 4.9.2009

Alkuperäinen porukkani Lizzie, Erin ja Sarah

Lokakuussa alkoi kaikilla varsinainen koulu ja juhliminen hieman rauhottui, mutta ei loppunut sentään kokonaan. Erinäisiä bileitä oli edelleen pitkin syksyä, mm. synttäreitä ja Buddy networkien järkkäämiä tervetulobileitä.
Itsehän valitsin kurssini niin, ettei koulunkäynti vaan rajoittaisi elämääni liikaa - toisinsanoen vain vähän kursseja eikä aikaisia aamuherätyksiä. Luentoni alkoivat aikaisintaan yhdeksältä, ja torstaisin mulla oli vapaata koko syyslukukauden.

Jossain vaiheessa syksyä, taisi olla marraskuun alkua, silloinen kaveriporukkani alkoi pikkuhiljaa "hyljeksiä" mua. Ne eivät enää pyytäneet mua mukaansa joka kerta, ja aloin tuntea oloni yksinäiseksi. Ne olivat sellaisia ihmisiä, ettei heitä juuri kiinnostanut tutustua uusiin ihmisiin, joten en minäkään sitten ollut tullut sitä pahemmin tehneeksi - paitsi reissuilla tietenkin. Suomalaisten kanssa tuli onneksi juteltua aina välillä. Mutta minulla ei vielä siinä vaiheessa, noin kolmen kuukauden jälkeen, ollut yhtäkään hyvää ystävää. Niihin aikoihin odotin kotiinpääsyä - nimenomaan pääsyä - enemmän kuin innoissani.

Syksyä kuin miettii, niin elin kyllä aika kummallista elämää. Taisin yrittää vaan saada elämäni mahtumaan jonkinlaiseen Erasmus-muottiin - ja kun se ei tuntunut onnistuvan, mua masensi ihan kauheasti. Elin tosi pitkään sillä asenteella, että ollaan täällä nyt kun on "pakko", mutta en kyllä ymmärrä, miksi tätä hehkutetaan niin paljon. Jossain yhteenvedossa taisinkin käyttää nimitystä "hömpöttelyelämä".
Muutenkaan en ymmärrä, miten sain syksyllä aikani kulumaan: en käynyt juurikaan ulkona (kevääseen verrattuna!), en tehnyt koulun eteen muuta kuin kävin luennoilla, en urheillut... olenko mä vaan istunut tän koneen ääressä ekat 4 kuukautta mun vaihdosta?? Todennäköisesti :D No syksyllä tuli kyllä matkustettua enemmän kuin keväällä, silloin en kovin montaa viikonloppua ehtinyt Wienissä viettää. Joten siinä ehkä yksi selitys.
Matkustin syksyllä tosiaan niin Itävallan sisällä kuin sen ulkopuolella. Kävin mm. moikkaamassa rakasta Tiinistäni Brysselissä ja sieltä teimme reissun Amsterdamiin

 <3

..sitten kävin Prahassa ESN:n kanssa; legendaarinen reissu, koska siellä tutustuin vähän paremmin kahteenkin henkilöön, joilla oli myöhemmin suuri merkitys Erasmus-elämäni kannalta:

Sitten kävimme Salzburgissa Heidin, Saran ja toisen Katrienin kanssa, Grazissa Julien kanssa, sekä Budapestissä taas ESN:n reissulla. Joulukuussa kävimme vielä Nassfeldissä laskettelemassa. Legendaarinen reissu sekin. ;>

:)

Halusin reissata niin paljon kuin mahdollista, ja mielestäni onnistuinkin siinä varsin hyvin.
Muitakin tapahtumia syksyn varrelle mahtui toki paljon. Perheeni kävi moikkaamassa mua marraskuun lopussa ja erinäisiä bileitä oli tosiaan pitkin syksyä. Kaikkein ikimuistoisin niistä oli ehkä minun, Saran, Heidin ja Juhanin järkkäämät itsenäisyyspäivän bileet. :)

Opiskeluni kannalta syksyni ei kyllä ollut kovin kummoinen. Otin tosiaan tarkoituksella melko vähän kursseja, enkä silloin vielä osannut edes etsiä niitä kunnolla. Olin päättänyt käydä myös saksankielisiä kursseja, ja vaikka istuinkin urhoollisesti parikin kurssia läpi, en lopulta tenttinyt niistä yhtäkään. En vaan ymmärtänyt yhtään mitään, ja jo pelkästään englanniksi opiskelu osoittautui todella haastavaksi, niin saksaksi se oli suorastaan mahdotonta. Ehkä jos olisin jaksanut panostaa enemmän olisin selvinnyt saksankielisistäkin, mutta mulla ei todellakaan riittänyt energia moiseen.
Myös kotielämä oli syksyllä hyvin erilaista. Kuten jokainen blogiani seurannut varmasti muistaa, en todellakaan tullut toimeen silloisen kämppikseni kanssa. Se hieman rajoitti elämääni ja sitä, mitä viitsin kotona tehdä ja milloin pystyin tulemaan kotiin. Olihan se vähän pelleilyä jopa välillä, mutta se tilanne oli kyllä jotain ihan kamalaa, ei sitä pysty selittämään.

Marras-joulukuun taitteessa elämä alkoi vihdoin hymyillä. Ei siihen tarvittu kuin se, että sain yhden läheisen ystävän enkä tuntenut oloani enää yksinäiseksi - ja kappas, yhtäkkiä aloinkin viihtyä ihan toisella tavalla. Kuten moneen kertaan on tullut todettua, yksi ihminen voi tosiaan muuttaa kaiken. On niin paljon kivempaa kun on joku jonka seuraan lyöttäytyä ja jonka kanssa puhua paskaa. Kaikki ilot on paljon kivempia, kun ne voi jakaa jonkun kanssa.
Melkein kuuluisiksi tulleet Tommi ja rommi - keskiviikot alkoivat juuri tuolloin. Ensimmäistä kertaa koko vaihtoni aikana musta tuntui että mulla on ystävä joka on täysin samalla aaltopituudella mun kanssa. Myöhemmin niitä läheisiä ystäviä tuli lisääkin, mutta silti edelleen Tommi on niistä se ensimmäinen ja kaikista paras ja läheisin. Toivon, että pysymme ystävinä vielä tämän vuoden jälkeenkin - en näe kyllä yhtäkään syytä, miksi niin ei olisi. En kyllä just nyt pysty kuvittelemaan, että Suomessa tullaan asumaan eri paikkakunnilla, eikä enää nähdäkkään päivittäin tai edes viikottain. Ja ettei enää juoda rommia kahdestaan tai soitella kitaraa tai lauleskella tai puhuta paskaa tai analysoida elämää tai istuta aamuun asti Gasobaarissa tai lähetellä viestejä siitä kummalla on pahempi krapula. Jossain vaiheessa saattaa iskeä ahdistus, haha.

Lokakuussa en vielä osannut kuvitella, että vastaavia kuvia tulisi otettua noin triljoona lisää :D

Tammikuussa tämä oli jo aivan normaalia ;)

Vihoviimeinen, 29.6.2010

Nassfeldin reissusta viikko eteenpäin, ja kaikki lähtivät joulunviettoon. Mulle kotiin meneminen ensimmäistä kertaa neljään kuukauteen oli tosi iso kulttuurishokki; niin iso, että tein erään suuren päätöksen koskien silloista elämäntilannettani, ja hain myös jatkoa vaihdolleni. Silloin vasta todella tajusin miten ainutlaatuinen tilaisuus vaihtoaika on - ja että en missään nimessä haluaisi sen olevan ohi jo reilun kuukauden kuluttua. Sain vastauksen vasta loppiaisen jälkeen, siihen asti olin hyvin stressaantunut ja varma siitä, että joutuisin hyvästelemään ystäväni tammikuun lopussa. Onneksi vastaus oli myöntävä, ja minä olin varmasti maailman onnellisin ihminen. :D
Joluloman jälkeen suurin osa palasi kaupunkiin sopivasti Uuden Vuoden viettoon, minä mukaan lukien. Uusi Vuosi oli myöskin varsin......... ikimuistoinen? Kenties. :D

Tammikuu oli hyvästien ja siksi myös juhlimisen aikaa. Mulla ei ollut kämppistä ollenkaan (koska ihanainen irkku lähti lopullisesti kotiin ennen joulua, luojan kiitos), joten aika usein pidettiin etkot mun luona. Taisin silloin ottaa oikein kunnon loppubiletyskirin, koska kun lähdin Wienistä tammikuun lopussa muutaman viikon Suomilomalleni, olin niin loppu. Ja niitä helmikuun kuvia on muuten ihan kamalaa katsoa kun olen oikeasti niin tukevassa kunnossa, etten varmaan koskaan elämässäni ole ollut.

Yllättävän paljon porukkaa mahtui minun keittiööni

Tammikuussa uusi porukkani oli jo vakiintunut - liikuin melkeinpä pelkästään näiden poikien kanssa. :)

 Pojista puheenollen; teimme tammikuussa Mikon ja Wilhelmin kanssa pienen reissun Puolaan.

Tammikuu on Wienissä Ballseason, ja mekin osallistuimme TU-balliin tammikuun lopussa, juuri ennen kuin yhden semesterin ihmiset lähtivät pois ja me muut reissaamaan (kotiin tai muualle)

Sitten olikin aika jättää ne hyvästit yhden semesterin ihmisille. Itse lähdin muutaman viikon kotilomalle tammikuun viimeisenä päivänä.



Helmikuun lopussa ihmiset alkoivat pikkuhiljaa valua takaisin Wieniin koska kesälukukausi alkoi heti maaliskuun alussa. Heti samana päivänä kun palasin itse Wieniin (24.2.), lähdin Tommin ja Juhanin kanssa Singyoursongiin laulamaan karaokea - ja ensimmäisen kerran uskalsin jopa itse laulaa, siihen asti olin vain kuunnellut kuin pojat laulavat. :) Poissaollessani olin saanut myös uuden kämppiksen; englantilainen Karen oli paljon mukavampi kuin edellinen kämppikseni, ja tulimme koko kevään oikein hyvin toimeen.
Seuraavana päivänä tapasinkin jo liudan uusia ihmisiä - yksi heistä oli Päivi, joka otti minuun yhteyttä tammikuun lopussa. Hän oli eksynyt blogiini ja sitä kautta "löytänyt" minut. :D Perjantaina oli vuorossa Iceberg, joka oli lopulta yksi hauskimmista illoista ikinä. Silloin tapasimme muuten myös Kajan ensimmäisen kerran - pienen hullun norjalaistytön, jonka buddy Martijn oli. Myöhemmin hänestäkin tuli osa porukkaa.

Muuten maaliskuun  aikana laulettiinkin sitten paaaljon karaokea, juhlittiin Julien tupareita,  Erinin synttäreitä nörttiteemalla...

..laitettiin yhdessä ruokaa Molkelaisten kanssa...

...pelattiin aina välillä dartsia...

...ja muutenkin vietettiin paljon aikaa yhdessä Tommin kanssa. No oltiin me välillä muittenkin kanssa, esimerkiksi silloin kun oli jotkut järkätyt bileet.

Huhtikuussa minulla oli kolmen viikon pääsiäisloma (muilla oli vain kaksi, hähää) ja niistä ensimmäisen vietin Suomessa. Loman kohokohta oli kuitenkin Zell am Seen laskettelureissu!

Tommi innostui jopa tanssimaan

Otettiin hieno tupakkamainoskuva ;)

Ja tottakai myös Tommin yllärisynttärit Brnossa oli hyvin mieleenpainuva päivä. :)

Kevään aikana vanhat ystävyyssuhteet vain lujittuivat ja uusia muodostettiin varmaan jopa enemmän kuin syksyllä. Juhliminen hieman rauhoittui ja muutenkin elämä muuttui hyvällä tavalla arkiseksi. Keväällä vasta aloin tosissani elää elämääni - ja myös urheilla, krhm.
Syksyllä en tosiaan harrastanut minkäänlaista urheilua ja elin pelkällä pastalla. Helmikuussa olin niin tukevassa kunnossa ettei vaatteet meinannu mahtua millään päälle. Sellaiset 6-7 kiloa lihosin siinä ensimmäisen 5 kuukauden aikana. Maaliskuussa otin sitten itseäni niskasta kiinni ja kävin ostamassa salikortin. Kuntosali oli noin reilun kilsan päässä mun kodistani, Pratersternin aseman toisella puolella, ja jäsenyys maksoin 18,90 euroa kuussa. Ei siis todellakaan mikään paha sijoitus. Siellä kävin ahkerasti kesäkuuhun asti. Lisäksi aloin lenkkeillä - sitä yritin jo syksyllä, mutta aina jos olisin ehtinyt aamulla lenkille, olin sellaisessa kunnossa ettei urheilu olisi ollut terveellistä. Siksipä vähensin myös alkoholinkäyttöä kevään myötä, ja ennen kaikkea opettelin syömään järkevästi. Pastaa en edelleenkään syö ollenkaan. Ja nykyään olen muuten samaa kokoluokkaa kuin viime elokuussa, ennen kuin lähdin vaihtoon. :)


Kevätlukukaudella suhtauduin myös opiskeluun hiukan toisella tavalla kuin syksyllä. Mun kaikki talvilukukauden tentit olivat vasta maaliskuussa, eikä tammikuussa niin kuin muilla. En päässyt yhtäkään tenttiä läpi ekalla yrityksellä, joten kun vihdoin olin päässyt niistä kaikista eroon ja läpi, päätin panostaa opiskeluun hieman enemmän kesälukukaudella. En jättänyt tentteihin lukemista viimetinkaan, ja pääsin jopa kaikista ekalla kerralla läpi! Asiaan vaikutti toki myös se, että valitsin tarkoituksella kursseja, joilla oikeasti jopa oli jotain tekemistä oman alani kanssa. Syksyllä kun valitsin kurssit sillä perusteella, mikä kuulosti kivalta. Ei siinä muuten mitään, mutta kun ei ennestään ollut moisista aloista mitään kokemusta, niin kaiken joutui opettelemaan alusta. Kevään kursseissa pystyin taas aika pitkälle hyödyntämään jo olemassa olevaa tietämystäni. Kirjoitan koulunkäynnistäni vielä erillisen postauksen!

Huhtikuun loppupuolella, kun koulu oli taas alkanut, pormestari järjesti Rathausilla tilaisuuden kaikille vaihtareille,  ja kuun lopussa kävin taas kotona Suomessa kääntymässä. Palattuani Wieniin sopivasti nimipäivänäni tein postauksen tavallisesta päivästäni. Sitten alkoikin tentteihin lukeminen. Onneksi suurin osa mun tenteistäni oli toukokuussa niin loppua kohden pystyin ottamaan vähän rennommin.
Toukokuussa ystävämme Mikko tuli ilahduttamaan meitä yhdeksi viikonlopuksi, ja heti ensimmäinen ilta venyi aamuun asti auringonnousua katsellen.

Toukokuu oli muutenkin täynnä vieraita. Oma perheeni kävi uudestaan moikkaamassa mua, ja samaan aikaan myös Tommin tyttöystävä oli käymässä...

..ja kuun lopussa kävi se kaikista odotetuin vierailija. ;)

Kesäkuu oli seikkailujen aikaa! Henna, joka oli Wienissä vaihdossa syksyn, tuli koko kuuksi takaisin vain hengailemaan. Aloitimme yhteiset seikkailumme viettämällä viikonlopun Ljubljanassa...

..ja jatkoimme seikkailujemme sarjaa loppuun asti! Ruoka ja viini liittyivät olellisena osana kaikkiin retkiimme: Klosterneuburgissa saimme ilmaista viiniä, hautausmaavisiitin jälkeen kävimme maistamassa Mohr im Hemdiä, Böhmischer Praterissa söimme friteerattua juustoa, Badenissa gulassia - mutta Melkin retkellä kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja söimme myös pelkästään jäätelöt.

Kesäkuussa oli myös jäähyväisbileet, Wienin filharmonikkojen kesäkonsertti sekä Juhanin konsertti. Tottakai kävimme myös keskenämme ulkona paljon, pitihän viimeisistä hetkistä ottaa kaikki ilo irti. Kävimme mm. ensimmäisen ja ainoan kerran Praterdomissa. Ennen sitä soiteltiin ja lauleskeltiin mun luona.

Kesäkuu ja koko vuosi huipentui hyvin erilaisen juhannuksen juhlintaan Donauinselfestien merkeissä - varsinkin lauantai oli todella kiva päivä.

Virallisen viimeisen illan vietimme maanantaina 28.6.2010 - emme olleet syyskuun jälkeen käyneet legendaarisella RideClubilla (minä ja Henna kävimme siellä kyllä kääntymässä tammikuussa) joten menimme sinne nauttimaan viimeisistä ilmaisista drinkeistä. Sieltä jatkoimme laulamaan karaokea ja lopuksi minä, Tommi ja Juhani lähdimme Gasometerin katolla katsomaan auringonnousua. Voiko parempaa lopetusta vuodelle olla?

Tiistai-iltana kävimme vielä Downunderissa jättämässä hyvästejä...

...ja keskiviikkona 30.6.2010 vaihtovuotemme loppui virallisesti. Aamulla kävin jättämässä asuntoni avaimet ja iltapäivällä suuntasimme porukalla kotiin. Samalla lennolla kanssani tuli Tommi, Henna, Heidi sekä Henkka.

Kevät oli paljon tapahtumarikkaampi ja siinä mielessä ikimuistoisempi kuin syksy, vaikka syksyyn sijoittuu monta tärkeää tapahtumaa. Silloin liikuin kuitenkin eri porukoissa - en vieläkään tiedä miksi kävi niinkui kävi, miksei vanha porukkani lopulta pyytänyt minua enää mihinkään mukaan. Toisaalta se ei haittaa minua, sillä löysin ympärilleni ihmisiä, joiden seurassa ihan oikeasti viihdyin ja joilla oli samanlainen ajatusmaailma ja huumorintaju kuin minulla. Heidän ansiostaan elin elämäni parhaan vuoden (ja varsinkin kevään) Wienissä. :)




En uskalla edes ajatella, millainen olisin nyt tai millaista elämäni olisi jos en olisi lähtenyt vaihtoon tai jos en olisi jäänyt koko vuodeksi. Todennäköisesti kaikki junnaisi edelleen paikoillaan, odottaisin vaan, että elämässäni tapahtuisi jotain. Wienissä ollessani olen oppinut, että elämä on tässä ja nyt, ei eilen eikä huomenna. Kaikista asioista pitää ottaa ilo irti, pienistäkin. Ja juuri niitä pieniä ilonaiheita elämässä riittää vaikka kuinka, jos vaan pitää silmänsä auki. Tämä vuosi todellakin muutti kaiken, opetti minut näkemään asioita ja oman elämäni aivan uudessa valossa. Tämä blogi onkin oikeastaan kasvutarinani; jos aloitatte lukemisen ihan alusta, huomaatte kyllä varmasti miten elämänasenteeni muuttui vuoden varrella!

Olen järjettömän iloinen ja ylpeä itsestäni, että uskalsin lähteä vaihtoon - ja varsinkin, että jäin koko vuodeksi! Kaikki uusi ja vieras on aina pelottanut mua, mutta olin päättänyt voittaa itseni ja lähteä. Aluksi yritin elää jollaintapaa "stereotyyppistä" Erasmus-elämää; tutustua ihmisiin ympäri maailmaa, juhlia paljon ja tehdä kaikkea päätöntä. Ehkä ihan vähän opiskellakin siinä sivussa. En vaan aluksi kokenut mitään vaihtoon liittyvää kovin mielekkäänä, vaikka odotukseni olivat olleet suuret.
Itseasiassa olen kaikkein tyytyväisin juuri siihen, ettei tämä vuosi ollut yhtään sellainen kun olin alunperin ajatellut. Sen sijaan, että olisin yrittänyt tulla toimeen kaikkien kanssa ja olla mukana kaikessa, onnistuin rakentamaan itselleni kokonaisen, oikean elämän Wieniin. Se ei lopulta poikennut paljoakaan siitä, millaista elämää olen tottunut Suomessa elämään: ihmiset ja ympäristö olivat vain  eri. Mulla on ne tietyt läheiset ihmiset, joiden seurassa viihdyn, enkä edes yrittänyt olla kaikkien kaveri. Olen hyvin ihmisnirso, kuten varmasti minut tuntevat tietävätkin. Tykkään viettää aikaa ihan vain itseksenikin, vetäytyä omaan erakkoluolaani tai lenkkeillä tai käydä salilla tai muuten vaan ihmetellä maailman menoa. Suurin ero tämän ja "vanhan" elämäni välillä on minä itse - tajusin vasta joskus muutama viikko sitten, kesäkuun puolivälissä, että nyt mä olen juuri sellainen ihminen kun olen aina halunnutkin olla. Itseasiassa olen aina ollut, en vaan koskaan aikaisemmin ole suostunut tajuamaan sitä. Elän päivä kerralla ja nautin jokaisesta hetkestä täysillä. En mieti menneitä (muuten kuin muistelen kivoja juttuja, tietenkin) tai odota tylsistyneenä tulevaa.
Tähän on pakko laittaa pieni Liisa ihmemaassa - vertaus. Liisa makoilee tylsistyneenä puun alla ja hyppää kanin koloon löytääkseen jotain jännää, ja yrittää päästä siihen ihanaan puutarhaan - kunnes lopulta huomaa, että onkin elänyt siinä ihanassa puutarhassa koko ajan. Mulla on nyt vähän sama fiilis. Mun elämä on ihanaa! Mä oon tehnyt, nähnyt ja kokenut niiiiiin paljon, mun ympärillä on ihan parhaita ihmisiä ja vaihtovuoteni aikana sain niitä vielä roppakaupalla lisää. En oikeasti keksi enää mitään valitettavaa. Mitä sitten, jos en vielä tiedä mikä musta tulee isona - mulla on koko loppu elämä aikaa miettiä. Ei elämän tarkoitus olekaan olla unelma ammatissa, tai saavuttaa jotain hienoa, vaan yksinkertaisesti elää.
Sanonta "on mentävä kauas nähdäkseen lähelle" pitää todellakin paikkansa. :)


Tämä meni nyt aikamoiseksi avautumiseksi, mutta halusin jakaa nämä ajatukset kaikkien kanssa. Jos tämä saa edes yhden epäröivän tekemään saman päätöksen kuin minä, tai tajuamaan elämän ainutkertaisuuden, niin olen tehnyt tehtäväni. ;)

Thanks to you all, I had the best year of my life!

<3